Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Vastuu kuuluu alkoholipolitiikkaan
VASTUU KUULUU ALKOHOLIPOLITIIKKAAN
Tom, Anthoni, Kati Inkinen ja Anki Pulliainen (HS 29.04.08) vaativat parempaa alkoholipolitiikkaa. Heidän mukaansa se merkitsee yksinomaan hallituksen ja eduskunnan toimia. He väittävät, että alkoholielinkeinon mukanaolo alkoholipoliittisissa elimissä on lainvastaista.
Eri puolilla maata on vaikka minkä verran onnistuneita vastuullisen myynnin kampanjoita, joissa alkoholielinkeino on mukana. Ylhäältä päin annettujen mahtikäskyjen aika loppui 50 vuotta sitten. Nyt tiedetään, että vastuun jakamisella sitoutetaan alkoholin myyjät vastuulliseen alkoholin myyntiin. Stakesin selvitysten mukaan tällaiset kampanjat ovat olleet onnistuneita.
Luonnollisesti valtakunnan tason etujärjestöillä on myynnin lisäämiseen tähtääviä järjestöpoliittisia tavoitteita. Mutta se ei ole peruste kieltää heidän kuluttajiin kohdistuvia valistuskampanjoitaan. Kirjoittajien mukaan ”…kampanjat pyrkivät yleensä ohjaamaan huomion pois itse alkoholijuomista ja kohdistamaan sen ”vastuuttomaan” käyttäjään”. Kyllä se vika on aina alkoholikäyttäjässä, ei kaljaa kukaan vasten tahtoaan kurkkuun kaada. Oikea tapa on vaikuttaa kuluttajan asenteisiin, ei pyrkiä julistamaan pannaan juoma, jota suomalaisten enemmistö kuitenkin käyttää.
Kirjoittajat vaativat parempaa alikohopolitiikkaa lainsäädännöllisin toimin. Ongelma ei niinkään ole lainsäädäntö vaan alkoholipolitiikan puute. Kuka vastaa Suomessa valtakunnan tasolla alkoholipolitiikan toteuttamisesta? Säädöstasolla tehtävä kuuluisi Tuotevalvontakeskukselle (STTV). Tietääkö joku heidän valtakunnallisesta alkoholin myyntiin/kultukseen vaikuttavasta kampanjasta?
STTV:n alkoholihallinto-osasto on tehtäväasetusta venyttäen katsonut että se tarkoittaa ravintoloiden verovelkojen läpikäyntiä. Tämä toiminta koskee vain n. 1-2 %:ia alkoholin kulutuksesta. Esim. alkoholiohjelma asetti virastolle nimeltä mainiten runsaasti alkoholipoliittisia tehtäviä. Ministeriö on ollut voimaton, vaikka Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti vakavaa huomiota em. ongelmiin.
Eli alkoholipoliittinen aparaatti on olemassa, mutta sitä ei käytetä. Stakesilla ja Kansanterveyslaitoksella olisi vaikka minkä verran tietoa rajusti kasvaneista alkoholihaitoista. Tämä tieto ei ole johtanut mihinkään hallinnollisiin toimenpiteisiin.
STTV voisi toteuttaa alkoholipolitiikkaa lääninhallitusten alkoholihallinnon kautta. Lääneissä tunnetaan vastuuta kasvaneista haitoista. Kuitenkin linjariidat estävät alkoholihallintokoneiston tehokkaan ja koordinoidun toiminnan. Siksi em. toimintojen yhdistäminen samaan organisaatioon, on erittäin kannatettava asia.
Yksi lainsäädännön uudistamistarve on ollut jo toistakymmentä vuotta. Kunnalla tai sen asukkailla ei ole mitään vaikutusvaltaa alkoholiympäristönsä alkoholisoitumiseen ja kapakoitumiseen (lupien myöntämiseen). Alkoholihallinto perustuu edelleen sille, ettei asukkaille haluta antaa valtaa eikä vastuuta asuinympäristöstään ja sen alkoholisoitumisesta.
Pääministeri Vanhanen oli tunnettu raittiusmies, joka arvosteli harjoitettua alkoholipolitiikkaa. Nyt hänellä on ollut valtaa laittaa alkoholipolitiikka kuntoon parissakin hallituksessa. Seurauksena Suomen alkoholihaitat ovat tasolla, jolla ne eivät ole olleet koko maan historian aikana. Koko alkoholijärjestelmä tulisi saattaa tarkasteluun ja toimintaan organisaatiouudistuksen yhteydessä.
Juhani Hakala
1974-1994 Alkon alkoholihallinto-osasto mm. kehittämispäällikkö
1995-2005 STTV:n alkoholihallinto-osasto suunnittelupäällikkö
| ||