diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Vielä kuolemasta

Lue lisää »

Gnostilaisuus

Lue lisää »

Onnellisuudesta

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31  
Tietotori

Valitus Ympäristöministeriöön Kulttuurikeskuksen suojelusta

VALITUS

Haemme muutosta Uudenmaan Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen rakennussuojelupäätökseen Helsinki 11.2.2019, Dnro UUDELY/7320/2016:
”Uudenmaan elinkeino-. liikenne- ja ympäristökeskus ei määrää Espoon kulttuurikeskusta ja sitä ympäröivää ympäristöä (Kulttuurikeskus, Marimekkotalo, kulttuuritori, amfi, ja vesiputous) suojeltavaksi.”

Vaatimuksemme

Otsikossa mainittu päätös on kumottava ja Espoon Kulttuurikeskus sisätiloineen, Marimekkotalo, Kulttuuriaukio, amfi ja vesiputous ympäristöineen on suojeltava Ympäristöministeriön päätöksellä Museoviraston lausunnossaan esittämällä tavalla.

Tiedustelemme Ympäristöministeriöltä, onko Ely keskus päätöksen perustelussa tulkinnut rakennusperintölakia oikein (2 §), koska Museovirasto on päätynyt saman lainkohdan perusteella päinvastaiseen tulokseen: em kohteet on suojeltava. Samoin kysymme, onko Ely tulkinnut lakia (2 §) oikein, kun se rinnastaa Kulttuurikeskuksen sisätilat asuintalon porrashuoneisiin. Tässäkin Museovirasto on tulkinnut lakia päinvastoin: sisätilat on suojeltava.

Toteamme vaatimuksemme perusteluina, että Elyn toiminta on ollut moitittavaa myös Ympäristöministeriön mielestä (YM3/033/2016).  Tämä on saattanut vaikuttaa lopputulokseen, joten vaadimme asian uudelleen käsittelyä. Vaadimme alueen suojelua Ympäristöministeriön päätöksellä, koska emme ole vakuuttuneita jäljempänä esitettyihin faktoihin perustuen, että Espoon kaupunki ottaa asemakaavoituksessa riittävässä määrin huomioon suojelullisia näkökohtia.

Valitusosoituksessa ei mainita jatkuuko vaarantamiskielto. Esitämme, että vaarantamiskielto on voimassa valituksen käsittelyn ajan.

LAUSUNNOT

Museovirasto

Ennen asemakaavakäsittelyä on selvitettävä ”suojelutarve maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Suunnittelun pohjaksi on laadittava rakennushistoriallinen selvitys. Espoon kulttuurikeskuksen valtakunnallinen merkitys ja sisätiloihin ulottuvat arvot täyttävät kuitenkin rakennusperintölain 2 §:n edellytykset alueen suojelemiseksi.”

”Suojelutavoitteet kohdistuvat erityisesti Espoon kulttuurikeskuksen ulkoasuun, rakennusrunkoon, keskeisiin sisätiloihin kiinteine sisustuksineen sekä lähiympäristöön, joka käsittää Kulttuuriaukion, sekä Aarne Ervin aukiolla sijaitsevan amfin ja vesiputouksen”. Toisaalla lausunnossa virasto edellyttää Marimekkotalon säilyttämistä.

Hakija edellyttää, että Tapiolassa toimitaan Museoviraston edellyttämällä tavalla.

Espoon Kaupunki

”Kulttuurikeskus ei ole nykyisessä asemakaavassa merkitty suojelluksi, mutta laadittavassa uudessa asemakaavassa rakennus tullaan suojelemaan siten kuin kaavoitusprosessin kuluessa oikeaksi nähdään”.
Kaupunki lupaa suojella aluetta harkintansa mukaan. Toteutettu arkkitehtuurikilpailu ja Espoon kaupungin toiminta Tapiolassa osoittavat, ettei aluetta aiota suojella Rakennusperinnelain ja Museoviraston edellyttämällä tavalla.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Espoon kaupungin toiminta

Tapiolassa on tapahtunut erityisesti viimeisen vuoden aikana paljon asioita (mm. arkkitehtuurikilpailu), jotka uhkaavat Kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön suojelua. Espoon kaupungin toiminta Tapiolassa ei myöskään aina ole osin lain- eikä tehtyjen kuntatason päätösten mukaista. Katsomme, että Ely-Keskuksen toiminta ja päätös tukevat kaupungin tavoitteitta Kulttuurikeskuksen ja sitä ympäröivän alueen tuhoamiseksi.

Jäljempänä on muutama esimerkki siitä, miten Tapiolan tulosyksikkö on ”valtio valtiossa”, jota ei sido laki, kuntatason päätökset eikä asukasdemokratia. Asiantuntijat (professereita) ovat arvostelleet asukastilaisuuksissa rajusti ”puutarhakaupungin” keskuksen tiivistä rakentamista: ”On pahempi betonikolossi kuin Kouvolan keskusta”.

Kaupunginhallitus v.  2005, Kulttuurilautakunta v. 2006 (arkkitehtuurikilpailu) ja Kaupunginhallituksen jaosto 7.4.2014 tekivät samaa tarkoittavat päätökset, että teatteritalo rakennetaan Vesiputoustalon viereen. Kaupunginsuunnittelulautakunta päätti kaavasta 28.3.2014. Virkamiehet kieltäytyivät viemästä kaavaa valtuuston valvottavaksi. Tällaista oikeutta virkamiehillä ei ole.

Vuonna 9.9.2015 paljastui (paljastaja siirrettiin muihin tehtäviin), että kaikista em. päätöksistä huolimatta ja Kuntalakia rikkoen virkamiehet olivat valmistelleet salaa teatteritilaa Kulttuuriaukion alle. Kulttuuriaukio olisi tuhottu, sen keskelle rakennettavaksi esitetyllä teatterin lavastetornilla.
Tapiolan projektinjohtaja Antti Mäkinen on Tapiolan Asukasfoorumissa (virallinen asukasdemokratiaelin) keväällä 2016 ja Tapiolan Killan asukaskokouksessa 2.5.2016 erikseen kysyttäessä myöntänyt, että suunnitelmaan kuuluu myös Kulttuurikeskuksen purku Keskusaltaan puolelta. Kummassakin osallistujiltaan runsaslukuisessa kokouksessa asukkaiden reaktio oli voimakas ja yksimielinen: Kulttuurikeskusta ei saa purkaa. Kulttuurikeskuksen purkamista ei ole koskaan esitelty asukkaille Kuntalain asukkaiden kuulemista koskevien pykälien mukaisesti. Kaikki tilaisuudet perustuvat tapiolalaisten omaan aktiivisuuteen ja teknisen toimen johto ei ole osallistunut tilaisuuksiin asukasyhdistysten pyynnöistä huolimatta.

Uusi teatteritalo oli v. 2015 päätetty rakentaa maan alle Kulttuurikeskuksen yhteyteen. Tämä olisi aiheuttanut muutoksia Kulttuurikeskuksen sisätiloissa ja ulkoseinissä. Myöhemmin teatterin paikka siirrettiin Kulttuuriaukion reunalle. Nytkin arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin ehdotus, joka ei vastaa teatterin tarpeita. Teatterin kannattama ehdotus ei olisi tuhonnut Kulttuurikeskusta. Kaikki tarvittavat aula, wc-, henkilökunnan työ- yms tilat olisivat teatterin yhteydessä – ei Kulttuurikeskuksessa.

Tapiolassa edes Hallintolain tarkoitamat asianosaiset (asian vireille panijat) eivät ole saaneet tietoa hankkeen etenemisestä lain edellyttämällä tavalla.  Kaupunginteatterisäätiö on teatteritalon alullepanija ja Hallintolain tarkoittama asianosainen. Hallintolain vastaisesti säätiötä ei ole otettu mukaan Kulttuuriaukion alle esitetyn tilansa valmisteluun ennen tehtyjä rakennuspäätöksiä. Teatterin lausuntoa ei huomioitu, kun arkkitehtuurikilpailussa päätettiin tilojen rakentamisesta teatterin käyttöön.

Kaupungin kyseenalaista asiantuntemusta osoittaa hyvin se, että Kaupunginhallituksen jaoston perusteluissa v. 2014 Vesiputoustalon viereinen tontti on arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti paras paikka teatterille. Vuonna 2011 tehdyssä videossa Tapiolan projektinjohtaja Mäkinen kehuu Vesiputoustalon tonttia parhaaksi mahdolliseksi. Vuonna 2015 tämä ”paras” paikka onkin samoin perustein maan alla. Perustelu oli, ettei Vesiputoustalon viereen voi rakentaa teatteria maan huonon laadun vuoksi. Tontille on tulossa korkeita asuintaloja.

Kaupunginhallituksen jaoston Kulttuurikeskuksen ympäristöä koskevien päätösten perustelut ovat olleet tarkoitushaluisia ja jopa virheellisiä (tarvittaessa voin lähettää asiasta tehdyn muistion). Tämän vuoksi 25.4.2016 yhteensä 20 kaupunginvaltuutettua teki valtuustokysymyksen Tapiolan tulosyksikön toiminnasta. Vastausta käsiteltiin seitsemässä kaupunginhallituksen ja valtuuston kokouksessa. Valtuusto luovutti 14.11.2017, koska ei saanut virkamiehiltä kunnon vastausta.

Päättäjille myös valehdeltiin, että Museovirasto on antanut puoltavan lausunnon kaupungin toimenpiteille. Asia julkaistiin Länsiväylä-lehden pääkirjoituksessa. Pääkirjoituksen virheistä valitettiin Julkisen Sanan neuvostoon, joka otti yhteyttä Museovirastoon. Se ei ollut antanut mitään lausuntoa.

Viime vuoden lopulla menehtynyttä arkkitehti Sipistä järkytti syvästi, kun Mäkinen Tapiolan Killan kokouksessa väitti Sipisen antaneen myönteisen lausunnon kaupungille Kulttuurikeskuksen tuhoamisesta. Sipisen kanssa neuvoteltuaan Espoon Kulttuuriseura jätti suojeluhakemuksen.

Kaupunki on ottanut selvän kannan, ettei Kulttuurikeskusta ja sen ympäristöä suojella Museoviraston edellyttämällä tavalla. Kaupungin tavoitteista kertovat hyvin järjestetyn arkkitehtuurikilpailun kilpailuohjeet (www.espoo.fi Arkkitehtuurikilpailut/Kilpailuohjelma 21.6.2018- 26.10.2018):
  • …”kulttuurikeskittymäksi, joka (=Kulttuurikeskus) liittyy avoimesti ympäristöön, sekä Keskusaltaan, että Kulttuuriaukion puolelta”.
  • ”Kulttuurikeskus tulee kytkeä nykyistä paremmin ympäröiviin julkisiin alueisiin erityisesti Kulttuuriaukiolle ja Keskusaltaalle avautuvaksi…”
  • ”Erityisesti talon sisäänkäynnin sekä kirjaston ja aulan toimintojen tulisi avautua paremmin kulttuurikeskuksen tulevalle aukiolle”.
  • ”Harkitulla tavalla voidaan tutkia kulttuurikeskuksen opisto ja/tai toimistosiipien korottamista yhdellä kerroksella”.
  • ”Massoittelun mahdollinen laajennusvara on rakennuksen (kulttuurikeskuksen) pohjois-luode-sektorilla”.
Kulttuurikeskuksen kokonaisuuteen kuuluu Sipisen piirtämä ja kulttuurikeskuksen ilmettä tukeva Marimekkotalo (myös Museoviraston mukaan). Se kuuluu suojeluhakemuksen piiriin. Kilpailuohjeiden mukaan ”(Marimekkotalon) uudempaa osaa on mahdollista kehittää jopa purkamalla se osin tai kokonaan ja suunnittelemalla paikalle uudisrakentamista”….”Suunnittelun lähtökohtana voi olla nykyisen rakennuksen (Marimekkotalo) Kulttuuriaukion puoleisen osan pääosin purkamisen ja korvaamisen uudisrakennuksella”.

Arkkitehtuurikilpailun viidestä kilpailuehdotuksista kaikki muut paisti voittanut ehdotus kunnioittivat Kulttuurikeskuksen arkkitehtuuria. Myös Marimekkotalo olisi niissä säilytetty, eikä kerroksia lisätty.  Voittanut Uusikuu purkaa Kulttuurikeskuksen Kulttuuriaukion ja Keskusaltaan puoleisia seiniä. Samoin Marimekkotalo puretaan. Kulttuurikeskukseen rakennetaan yksi lisäkerros ja vesiputous poistetaan. Kaupunki on jo aiemmin ilmoittanut Marimekkotalon purkamisesta Keskustornin hotellihankkeen ja elokuvakeskuksen rakentamisen yhteydessä. Voittanut ehdotus vastaa täysin kaupungin tavoitteita alueen tuhoamisessa.

Lausunnossaan palkintolautakunta kiittää erityisesti sitä, että ehdotus ”laajentaa kulttuurikeskusta” (lisärakentaminen).

Professori Sipinen piti Keskusaltaan puoleista vesiaihetta, pientä vesiputousta, keskeisenä vaikuttajana koko talon arkkitehtuuriin. Hän vastusti kaikkia esitettyjä purkamistoimenpiteitä.

Kilpialun ratkaisua ennakoi se, että kaupunki yritti salata kilpailuehdotukset. Vasta kun vetosimme Julkisuuslakiin ja asian viemisellä hallinto-oikeuteen, saimme ehdotukset julkisiksi.

Ainoa arkkitehtikilpailun työryhmän rakennusarkkitehti oli Suomen arkkitehtiliiton nimeämä emeritius professori Trevor Harris (SAFA). Hän kutsui Kulttuurikeskusta ”Espoon Helmeksi”. Hän lienee tunnetuin Suomen kulttuuri- ja julkisten rakennusten tuntija. Hän äänesti tehtyä valintaa vastaan.

Voittanut ehdotus on Tapiolan Killan lausunnossaan esittämien suojelutavoitteiden vastainen

Edellä olevalla haluamme osoittaa, ettei Espoon kaupungilla ole kykyä eikä halua suojella Kulttuurikeskusta. Monessa yhteydessä on tuotu esiin lisärakentaminen ja purkaminen. Nämä julkislausutut tavoitteet tulevat ohjaamaan asemakaavavalmistelua.

Museovirasto edellyttää selvitystä ennen asemakaavoitusta. Selvitystä ei ole vielä tehty, vaikka jo vuonna 2015 kaupunki ilmoitti, että Kulttuuriaukio tuhotaan ja Kulttuurikeskusta tullaan purkamaan.

Olemme käsitelleet laajasti kaupungin johdon tukemaa toimintaa Tapiolassa osoittaaksemme, etteivät sanat ja teot kohtaa. Kaupunki lupaa suojella Kulttuurikeskusta ja ympäristöä, siten kuin ”oikeaksi näkee”. Arkkitehtuurikilpailu osoittaa, että jo ilman Museoviraston edellyttämää selvitystä, kaupunki on ”nähnyt oikeaksi” repiä Kulttuurikeskuksen sisältä ja ulkoa sekä tuhota Marimekkotalon.

Elyn toiminta

Uudenmaan Ely-Keskuksen toiminta ei herätä luottamustamme, ja myös siksi valitamme päätöksestä.

Suojeluhakemus jätettiin 18.5.16. Ely antoi tällöin vastaanottokuitin. Hakemus kuitenkin katosi. Se löytyi ja kirjattiin vasta 6.6.16, pari tuntia sen jälkeen, kun Kaupunginhallituksen Elinkeino ja kilpailukykyjaosto oli päättänyt alueen rakentamisesta. Jaoston jäsenille kerrottiin, ettei suojeluhakemusta ole olemassa.

Vaadimme useaan otteeseen Elyltä hakemuksen kohtalon selvittämistä, kun meille väitettiin, ettei hakemusta ole jätetty. Tuloksetta. Hakemus löytyi Elyn kirjaajan pöydältä, kun Kulttuuriseura kertoi, että meillä on hakemuksen jättämisestä saatu vastaanottokuitti. Vielä tämän jälkeenkin ylitarkastaja Henrik Wager väitti, ettei hakemusta ole jätetty.

23.5 ylitarkastaja Henrik Wager sai Elyn mukaan pöydälleen hakemuksen liitteen. Ely myöntää, että teki virheen, kun ei ottanut tällöin yhteyttä hakijaan selvittääkseen hakemuksen katoamista ”yhteystietojen puutteen vuoksi” (löytyvät netistä). Elyn mukaan hakemus meni vahingossa ”lukittuun tilaan” ja löytyi sopivasti jaoston päätöksen jälkeen.

Teimme Hallintovalituksen asiasta Ympäristöministeriöön (YM3/033/2016, hakemus 22.6.16, päätös 31.7.17), joka huomautti kirjallisesti Elyä.

Kysyimme myös Ympäristöministeriöltä, tulkitseeko Ely lakia oikein, kun se kieltäytyy antamasta lain mukaista vaarantamis-, eli toimenpidekieltoa. Ely tulkitsi lakia väärin ja toimenpidekielto annettiin välittömästi kyselymme jälkeen 15.3.017. Elyn kieltäytyminen siirsi asian käsittelyä vajalla vuodella eteenpäin, mikä sopi kaupungille hyvin. (Rakennusperintölaki 6 §: ”Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa vaarantamiskiellon antamisesta”). Kuten nyt tiedämme kulttuurikeskuksen ja sen ympäröivän alueen tuhoaminen ottivat pitkän harppauksen viimeisen vuoden aikana kiitos Elyn.

Tapolan projektinjohtaja Antti Mäkinen kertoi Länsiväylälehdessä (20-21.3.16), mitä Ely tulee päättämään (”Kulttuurikeskuksen suojeluun rakennusperintölain nojalla Mäkinen ei usko”).  Päätös oli juuri Mäkisen kuvaama.

Tuntuu siltä, että suojelutavoitteiden vastaisia sattumia on liikaa, jotta ne olisivat sattumia. On erittäin harvinaista, että kun asiantuntijavirasto sekä myös maan omistaja vaativat suojelua, sitä ei myönnetä.

Elyn kyseenalainen toiminta on myös valituksen peruste.

Museoviraston lausunto

”Espoon kulttuurikeskus ja Marimekkotalo lähiympäristöineen kuuluvat Tapiolan puutarhakaupungin valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009).” Katsomme että tällä perusteella ratkaisu tulee tehdä valtakunnan tasolla.

Lausunnon luvussa ”Kulttuurihistoriallinen merkitys” (s. 5) on hyvin selvitetty ja ovat perusteet Kulttuurikeskuksen ja Marimekko-talon suojelulle.

”Asemakaavasuunnittelun pohjaksi kohteesta on laadittava rakennushistoriallinen selvitys”. Tällaista selvitystä ei ole tehty ja kaupunki on ottanut selvän kannan suojeltaviksi haettavien kohteiden purkamiseksi/tuhoamiseksi.

Arkkitehtuurikilpailun ohjeiden ja voittaneen ehdotuksen mukaan Kulttuurikeskuksen sisätiloja tullaan rajusti muuttamaan. ”Espoon kulttuurikeskuksen valtakunnallinen merkitys ja sisätiloihin ulottuvat arvot täyttävät kuitenkin myös rakennusperintölain 2 §:n edellytykset kohteen suojelemiseksi”.

”Suojelutavoitteet kohdistuvat erityisesti Espoon Kulttuurikeskuksen ulkoasuun, rakennusrunkoon, keskeisiin sisätiloihin kiinteinen sisustuksineen sekä lähiympäristöön, joka käsittää Kulttuuriaukion sekä Aarne Ervin aukiolla sijaitsevan Amfin ja vesiputouksen. Ympäristön luonne perustuu pintamateriaaleihin, istutuksiin, valaistusratkaisuihin sekä erilaisiin rakenteisiin, kuten portaisiin ja muureihin”.

”Marimekkotalon säilymistä puoltaa ennen kaikkea sen kaupunkikuvallinen merkitys Kulttuuriaukiolle sekä arkkitehtoninen yhdenmukaisuus Kulttuurikeskuksen kanssa”.

Arkkitehtuurikilpailun voittanut ehdotus tuhoaa, amfia lukuunottamatta, kaiken Museoviraston suojelluksi esittämän.

Museoviraston mukaan suojeluratkaisua harkitessa tulee mm ottaa huomioon mm että ”Kulttuurikeskuksen ulkoasua ja rakennusrunko säilytetään”. ” Keskeiset sisätilat ja kiinteä sisustus säilytetään. Kaupunki o selkeästi ottanut kantaa, ettei näitä tavoitteita ei toteuteta.

ELY-KESKUKSEN PERUSTELUT

Elyn päätös on seuraava.
”Uudenmaan elinkeino-. liikenne- ja ympäristökeskus ei määrää Espoon kulttuurikeskusta ja sitä ympäröivää ympäristöä (Kulttuurikeskus, Marimekkotalo, kulttuuritori, amfi ja vesiputous) suojeltavaksi.”

Päätöksessä ei edellytetä alueen suojelua asemakaavoituksessa, kuten kaupunki esittää. Päätöstä noudatetaan, ei perusteluita.

Päätöksen perusteluissa Ely toteaa, että rakennuslain perusteella ”kohteilla on valtakunnallista merkitystä”.  Siksi on hämmästyttävää, että Ely ottaa kahden merkittävän lausunnonantajan vastaisen kannan suojeluun
Toisaalta Elyn mukaan suojelua voidaan toteuttaa vain ” ”Mikäli selvityksissä ilmenee, että rakennuksilla ja ympäristöllä on maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n tarkoittamia arvoja, tulee niitä vaalia, eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää”. Miten Ely voi ottaa suojeluun kielteistä kantaa, kun näitä selvityksiä ei ole tehty? Yllä referoidussa päätöksessä ei edellytetä, että ”arvot” turvataan asemakaavoituksella.

Espoon kaupunki ei lausunnossaan lupaa suojella suojeltavaksi haettua aluetta. Se lupaa ottaa vain huomioon suojelunäkökohdat.

Ely-Keskus vetoaa Rakennusperintölain 2.3, 3 kohtaan: ”Tätä lakia sovelletaan kuitenkin 2 momentin estämättä myös 2 momentissa tarkoitetulla alueella”, jos:”3) kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.”

( edellä viitattu 2 mom: Rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999)).

Museovirasto tulkitsee pykälää päinvastoin. Se esittää juuri ko pykälän pohjalta alueen ja sisätilojen suojelua.

Katsomme, että kaupungin julkituomien suojelua vastustavien näkökohtien vuoksi, alue tulee suojella ennen kaavoitusta, jotta suojelu varmasti otetaan huomioon kaavoituksessa.

                                                                                                                                                                                                                                                           

Lisätietoa hakemuksesta antaa myös  Juhani Hakala       juhanihakala1@gmail.com, 0505521513