web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Vielä sata vuotta elämää?

TULEVAISUUTTA VAIN SATA VUOTTA?
 
 
”SDP – tulevaisuutta sadaksi vuodeksi eteenpäin” lupaa otsikossaan puheenjohtajaehdokas Piia Viitanen (Demari 7.4.2008).  Niinhän siinä taitaa käydä, jos puolueen ympäristöohjelmaluonnosta aiotaan toteuttaa. Elämää on vielä sata vuotta
 
Neljä Vuodenaikaa ohjelmaluonnos ei aio lopettaa ympäristömme tuhoutumista, ainoastaan hidastaa kehitystä. Eli kuolemaan johtavan sairauden oireita lievennetään, mutta ei haluta puuttua sairauden syihin. Ei edes yritetä etsiä parantavia  lääkkeitä.
 
Me siis kuvittelemme saavamme nuoria kannattajiksemme sanomalla heille, että aiomme jatkaa elinympäristönne pilaamista ja tappaa lapsen lapsenne ympäristökatastrofiin sadan vuoden päästä. Minusta on turha arvostella ohjelmaluonnoksessa Vihreitä, jotka sentään lupaavat yrittää pelastaa maapallon. Sitä toivovat myös nuoret äänestäjät.
 
Jos me haluaisimme olla uskottavia, kyllä ensi olisi pitänyt selvittää tieteen vastaus. Onko maapallo pelastettavissa? Joidenkin tiedemiesten mukaan se olisi mahdollista, halvalla ja aika pienin ihmisiä koskevin muutoksin. Mutta eihän se pelastu, jos emme siitä puolueena halua. Toisekseen olisi pitänyt miettiä miten ihmisten käyttäytymisen ja kulutuksen pitää muuttua, jos maapallo halutaan pelastaa. Ja erityisesti olemmeko valmiit muutokseen? Entäpä maapallon laajuinen lapsiluvun rajoitus? Se olisi tehokkain keino.
 
Päivi Lipposen tavalla (Demari 8.4.2008) kiinnittäisin huomion pahoinvoivaan talousjärjestelmään, joka on suurin syyllinen maailman tuhoon. Eikö meidän siksi pitäisi miettiä, mikä talousjärjestelmä pelastaisi maapallon? Nyt yritämme vain parsia kapitalistista markkinataloutta julkisen vallan rajoittavin toimenpitein.   Onko tavoitteemme uusien tarpeettomien tarpeiden luonti ja jatkuva kasvu, vai vain luonnon ehdoilla tapahtuva kehitys? Olemmeko valmiit laskemaan elintasoa, jotta elämän taso (puhdas ravintoa ja ympäristö) nousisivat?
 
Piia viittaa arvoihimme. Suurin uhka maapallon terveydelle tulee Intian ja Kiinan tapaisista nopeasti elintasoaan nostavista maista. Tämä ongelma nähdään luonnoksessa lähinnä taloudellisena ja sotilaspoliittisena ongelmana. Eikö yhteisvastuu arvonamme edellyttäisi, että edes miettisimme olemmeko valmiit laskemaan elintasoamme kehitysmaiden hyväksi ja näin pelastamaan maapallon? Ja miten se tapahtuisi?
 
Jos aiomme olla Piian mainitsema johtava ympäristöpuolue on vielä moneen kysymykseen vastattava ennen puoluekokousta. Pia ei ole yksin. Demareitten ympäristöarvot ja ympäristöohjelmaluonnos ovat pahasti ristiriidassa
 
Juhani Hakala
Espoo