web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Mihin puolueeni on menossa?


                                          27.2.12

HS:n kyselyssä 27.2.12 vain demarit vannoivat kapitalistisen taloudellisen kasvun perään, kun kysyttiin keinoja valtiotalouden tasapainottamiseen. Ajoimme kokoomuksen ohi oikealta. Samaa virttä on veisannut myös puolueen puheenjohtaja. Tottahan se on, että Suomi pystyy maksamaan lainansa pois, vain jos talous kasvaa, mutta koska se demareitten odottama nousukausi oikein alkaa? Talouden luvut menevät samaan suuntaan kuin kannatuksemme, eli laskevat.

Puolue oli myös kustannuksia karsivan kuntauudistuksen puolesta, mutta nyt johdon kannanotot ovat olleet sellaisia, että en enää tiedä mikä puolueen kanta on ja yhdyn ihmettelijöiden kuoroon. Asiantuntijoiden selän taakse meneminen on tyypillistä valtion hoitajalle. Kataisen suoraselkäisyydestä kannattaisi ottaa oppia.

Me kovasti vannomme solidaarisuuden, tasa-arvon ja tasaisemman tulonjaon nimiin. Eikö tulonjaon tasa-arvoa ole se, että Espoon ja Kauniaisten maan korkein tulotaso jaetaan tasan Vantaan palvelutuotannon kanssa? Eikö puolueen tavoitteiden ja toiminnan pidä olla yhdensuuntaista? Myös paikallisella tasolla. Nyt espoolaiset ajavat vain varakkaiden etua vastustamalla liitoksia.

Puolue on yksioikoisesti vastustanut valtion menojen leikkauksia. On kestämätön yhtälö, että kasvua ei ole, eikä ole tulossa, mutta kustannuksia ei saa leikata. Eikö olisi paljon tarpeellisempaa miettiä, onko kaikki julkinen byrokratia enää tarpeen elämän säilyttämiseksi?

Ainoastaan HS:n kyselyssä vihreiden edustaja kaipaisi rakenneuudistuksia, joissa käytäisiin läpi kaikkien julkisten palvelujen tarpeellisuus (esim. runsas lupabyrokratia). Luulisi ja toivoisi, että demarit osallistuisivat kustannusten karsimistalkoisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa yksityistäminen nostaa kustannuksia ja esim. Mehiläistä koskevan uutissoinnin mukaan laskee myös palvelun tasoa.

Itse työskentelin lupavirastossa, joka toimi täysin ministeriön asettamien tavoitteiden vastaisesti, kun kepulainen värisuora tuki tätä järkyttävää tuhlausta. Virasto lopetettiin vasta kun avainhenkilöt jäivät eläkkeelle. Valtiolla on liikaa hyväpalkkaisia suojatyöpaikkoja ja mahtavia oikeudentajun vastaisia johtajien palkkioita, myös työpaikoilla joista irtisanotaan väkeä. Ja mitä enemmän työttömiä tehdään, sitä enemmän voittoja jaetaan osakkaille.

Kyllä kasvua tarvitaan. Mutta ei enää demarijohdon haikailemaa rajatonta ja luontoa tuhoavaa kasvua. Kasvun tulee tapahtua luonnon uusiutumiskyvyn rajoissa. Esim. Etelä-Koreassa 80 %:n valtion investointien tavoitteena on kestävä kehitys. Tuottavuutta voi tehdä myös luontoon liittyvin investoinnein – jos haluttaisiin. Siten voidaan taata myös työllisyys. Meillä on jo paljon tieto-taitoa tältä alueelta.

Kapitalismin tarkoitus ei ole ylläpitää työllisyyttä, vaan maksimoida omistajien voitot. Kansainväliset suuryritykset, pankit ja luottoluokittajat ovat syönet kansallista päätösvaltaa.  Suuryritykset irtisanovat omien etujensa ja taloudellisten suhdanteiden mukaisesti. Lisäämällä osuustoimintaa lisätään yrittäjyyttä, motivoivaa ja työntekijää arvostavaa työtä ja siksi onnellisuutta. Eläkkeellelähtöikä nousisi taatusti.

Mutta onko puolueen yhä vanheneva jäsenkunta valmis uusajatteluun? Johtohan edustaa jäsenten asenteita. Tämän linjan tulokset voi lukea suoraan kannatuskäyrältä. Monet meistä Haaviston taakse menneistä demareista kohtasi aivan uuden ja houkuttelevan asenneilmapiirin.

Kaikkein järkyttävintä on, että suurin osa eduskunnan kansaedustajista eivät kyselyssä halunneet/osanneet ottaa lainkaan kantaa asiaan, jolla turvattaisiin lastemme elämisen arvoinen elämä maapallolla. Tarvitsemme aivan uudenlaista ja luovaa ajattelua, jota ei näköjään eduskunnasta löydy. Toivoisin, että nämä ajatukset yhdistäisivät edelleen Haaviston kannattajia.  

Muistissa ovat vielä Lipposen demokratiaa halventavat kannanotot: äänestämättä jättämisestä, ja siitä, että me Haaviston kannattajat olemme sellaista ”pili pali porukkaa”, että Niinistön läpimeno on ”läpihuutojuttu”. Siksi kysyn yhä useammin itseltäni, että olenko oikeassa puolueessa. Valtionhoitajuuden tilalle kaipaan luovuutta, uusia näkemyksiä ja kokonaisvaltaista ajattelua – avoimuutta kaikelle uudelle. Nyt olemme jatkuvassa siilipuolustuksessa joka suuntaan. ja se näkyy kannatuksessa. Meille nauretaan yhä useammin. Nii’in – lehdistön vikahan se on.

Hyvinvointivaltio kaipaa päivitystä. Mikä on olennaista ja mikä ei ole. Onko meistä puolueen johdon tukema elämän edellytyksiä tuhoava rajaton kasvu ainoa vaihtoehto? Kestävän kehityksen kannattamisesta ei puolueen sekava linja kerro.

Meillä on kunniakas historia elintason nostossa, eikö vähitellen olisi aika löytää ideologia elämän tason edes säilyttämisestä hillitsemällä himoamme tavaraan ja arvostamalla puhdasta elämää ylläpitävää, ei sitä tuhoavaa, luontoa. Arvomme olisivat henkisiä, ei tavarakeskeisiä. Tavaran tuotanto, bruttokansantuote, ei enää kerro onnellisuuden tasosta mitään, vaan tietyllä elintasolla tavaran korvaa ja onnellisuutta tuottaa muut elämän merkitykset – sanovat tiedemiehet.

Kaikille pitäisi olla selvä, ettei puolueen kannatus muuta suuntaan, jos toistamme vanhoja kuluneita mantroja ja toimenpiteet ovat irrallaan tavoitteista.

Juhani Hakala
Espoo