Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Meditaatiomietteitä
Meditaatiomietteitä 22.5.15
Innoitus tähän juttuun syntyi meditaatiossa.
Monissa uskomuksissa ja uskonnoissa meditoidaan. Meditaatio on buddhalaisuuden ja hindulaisuuden pääharjoitusmenetelmä. Meditaatio ei kuulu varsinaisesti kristinuskoon, mutta epäilen, että sekin homma on varattu munkeille - ei maallikoille. Meditaatio taitaa kuulua useimmissa läntisissä uskonnoissa luostariin. Sehän on liian varallinen menetelmä maallikoille opetettavaksi. Voivat vaikka alkaa ajatella. Mutta meditointi ei vaadi edes uskontoa onnistuakseen (esim. transkendenttinen mietiskely).
Seuraavat mietteet perustuvat tiibetinbuddhalaiseen tapaan meditoida, mutta periaatteet ovat aika samat eri uskomuksissa. Esim. meditaatioasennolle on fyysiset perusteet.
Meditointi on paras suorittaa aamuvarhaisella. Jos on tarpeen niin vähän murkinaa napaan ja ei kun meditoimaan. Tällöin ajatukset pysyvät paremmin kurissa, kuin mieli ei vielä ahkeroi tulevan arjen murheissa. Ennen nukkumaanmenoa myös moni meditoi. Mutta meditoida voi missä ja milloin vaan. Aina löytyy muutama minuutti tyhjentää mieli.
Meditoida olisi hyvä päivittäin. Alussa lyhyen ajan mutta usein. Aloita vaikka viidestä minuutista. Jo sinulla on muita mielen harjoituksia, ne on hyvä tehdä meditaation jälkeen. Puoli tuntia on hyvä aika, tunti jo kiitettävä.
Aamumeditaatio tapahtuu useimmiten kotona. On hyvä varata hiljainen ja rauhallinen nurkka. Uskonnosta ja uskomuksesta riippuen voi tehdä alttarin jossa on itselle tärkeitä esineitä, kuuluvatpa ne sitten uskontoon tai luontoon. Esineet luovat paikasta tutun ja turvallisen, auttavat keskittymään. Mutta kyllä meditointi sujuu ilmankin niitä. Kynttilä on hyvä sytyttää mielen keskittämiseksi, suitsukekaan ei ole pahasta.
Meditaatiossa pitäisi pysyä liikkumatta, jättää huomiotta kaikki kivut ja kutinat. Mutta jos jalka puutuu, se on hyvä oikaista. Kivut ja kutinat eivät saa mennä tuskan tasolle, muuten meditaatio häiriintyy.
Alussa tulee kaikenlaisia tuntemuksia eri puolille vartaloa. Silmissä voi näkyä kaikenlaista. Ole huoletta, meditaatio ei näin nopeasti vaikuta. Usein uusi ja vaikea asento aiheuttaa tuntemuksia. Myöhemmin tuntemukset voivat liittyä eri puolille ruumista varastoituneiden muistojen läpikäymiseen.
Istuma-asennossa on tärkeintä turvata energian kulku energiakanavissa. Asennon on oltava jämäkkä mutta rentoutunut. Paras asento luonnollisesti on koko- tai puolilotus, risti-istunta on meille luontevinta. Sanotaan, että Astanga-joogan yksi tavoite on totuttaa vartalo Lotusasentoon Harjoittelulla risti-istunnasta tulee aivan miellyttävä asento. Istuintyynyä voi mataloittaa kun vartalo tottuu istuma-asentoon. Myös tuolilla istuen voi meditoida. Tai bussissa seisten.
Oikea jalka on risti-istunnassa vasemman edessä. Hindulaisessa meditaatiossa kädenpohjat ovat usein ylöspäin, otetaan energiaa ulkoa. Tiibetinbuddhalainen meditoi kädet alaspäin, koska on tarkoitus kääntyä sisäänpäin. Suositus on pitää kädet kakkoschakran kohdalla (neljä sormenleveyttä navan alapuolella) kämmenet päällekkäin, vasen kämmen alla ja peukaloiden päät yhdessä. Kädet voi olla myös reisillä.
Selkä on suorana, mutta muuten olkapäät taaksevedettyinä, mutta rentoina. Pää on pystyssä. Pää menee usein luonnostaan liian taakse, joten tuo leukaa vähän eteen/alaspäin jotta kurkun takaosa sulkeutuu. Suu voi olla hieman raollaan. Dalai Lama suosittaa pientä hymyä. Se tuo meditaatioon pienen onnellisuuden tunteen. Tunne tulee kyllä itsestäänkin kun on meditoinut riittävästi. Kieli on hyvä pitää kitalaessa Jos menee syvään meditaatiotilaan, niin kieli ei valu kurkkuun. Aloittelijalla ei tätä vaaraa ole.
Buddhalaisia opetetaan meditoimaan silmät avoinna, kiintopistettä (kynttilä, Buddhan patsas, tai omaan uskontoon liittyvä esine) katsoen. Meditaatiossa me emme sulkeudu pois maailmasta. Maailma vain ei enää häiritse meidän meditaatiota. Itse kyllä pidän nykyään Laman luvalla silmiä kiinni.
Silmät vain lepäävät kohteessa. Mietiskelyssä käytetään aisteja ja mielen tietoisuutta. Näköaisti on se, joka häiritsee keskittymistämme eniten, siksi muotoja käytetään apuna, kun opetellaan keskittymään yhä yksipisteisemmin. Äänten, tuoksujen, makujen ja kosketusten aiheuttamat häiriöt eivät ole aina niin hallitsevia kuin näköaistin kautta tulevat häiriöt mietiskelyn aikana.
Ajatuksia tulee meditaatiossa. Minulle niitä tulee edelleen 14 v:n meditoinnin jälkeen. Syynä kyllä on fyysisen opettaja korvaava rikas mielikuvitukseni ja uteliaisuus. Joita ilman en olisi tässä. Vanha ohje on, että anna ajatusten mennä. Älä kiinnitä niihin huomiota, älä anna niiden viedä sinua mukanaan. Mutta älä myöskään ärry meditaatiota häiritsevistä ajatuksista, koska ne tuovat sinut pois meditaatiotilasta. Meditaatio syvenee kun oppii sulkemaan pois mielestä maalliset murheet. Meditaatio ei ole enää väkisin tehtävä pakko.
Meditaatiossa rauhan saavuttamisella on kaksi pääestettä. Toinen on liiallinen rentoutuminen ja toinen liiallinen jännittyneisyys. Jos on liian rento, uppoutuu ajatuksiinsa, seuraa niitä. Jos on liian jännittynyt, ponnistelee liikaa keskittyäkseen ja ollakseen rauhallinen, ja häiriintyy sen takia. On koko ajan etsittävä tasapainoa näiden kahden välillä ja ponnisteltava juuri sopivasti.
Meditaatio on hidas menetelmä. Se ei johdu menetelmästä, vaan sinusta - sinun egostasi. Meditaatiossa mielen on tarkoitus hiljentyä ja siitähän ego ei tykkää. Arjen murehtiminen ja suunnitteleminen kun on sille niin tärkeää. Ellet ole luontainen meditoija, niin eka vuosina ei hirveästi välttämättä mielessä tapahdu. Huomaat ehkä olevasi rauhallisempi. Muutos on niin hidas, ettet sitä edes aina itse huomaa.
Buddhalaista meditaatioita on kahdenlaisia. On tyyneysmietiskely Shamata (shine). Eli tyhjennät vain mielesi ja olet ajattelematta mitään. Tätähän edellä opetin.
Mietiskelyn toinen laji, jolla heikkoudet lakaistaan pois, on viisausmietiskely eli Vipassana (lhaktong). Ennen tätä mietiskelyn lajia, täytyy ensin kehittää vakaa tyyneys. Kun tyyneys on kehittynyt, mieltä voi käyttää hallitulla tavalla.
Viisausmeditaatiossa taas ajatellaan. Ota etukäteen joku ongelma ja mietit sitä meditaatiotilassa. Se voi jokapäiväiseen elämään kuluva ongelma tai uskontoon ja henkiseen tiehen kuuluva (esim. mitä on tyhjyys). Kun mieli rauhoittuu, myös ajattelua haittaava “kohina” vähenee, näet asiat selvemmin ja objektiivisemmin (mutta tuskin vielä objektiivisesti). Myöhemmin olet kosketuksissa kaiken kattavaan viisauteen, joka odottaa Sinussa löytäjäänsä.
Mitä sitten tapahtuu kun on meditoinut riittävästi? Siihen ei ole suoraa vastausta. Minä tiedän mitä minussa tapahtuu, mutta en tiedä mitä sinussa tapahtuu. Jos meditaatiota tukee joku ajatusrakennelma tai uskonto, se vaikuttaa lopputulokseen. Jos ego on vahva sen lannistamiseen menee enemmän aikaa. Myös meditoijan motivaatio vaikuttaa: miksi meditoit, mitä sillä haluat saavuttaa? Se kuinka aktiivisesti ja kauan meditoit vaikuttaa lopputulokseen.
Annetaanpa viisaampien puhua. ”Kun keskittymiskyky vähitellen paranee mietiskelyn voimalla, luonnollinen keskittyneisyys laajenee muille elämänaloille. Kävellessä, istuessa, keskustellessa ja työtä tehdessä voi oppia estämään mieltä vaeltelemasta. Jos ei keskity, ei voi tehdä työtä kunnolla. Kun häiriöt saa poistettua ja oppii keskittymään, elämän laatu paranee sekä maallisessa että hengellisessä mielessä. Jos se, millä tuulella itse on, riippuu muista ihmisistä, tilanne on monimutkainen. Oman mielen hallinta riippuu pelkästään itsestä. Sen voi tehdä harjoittamalla hiukan tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta. Vähä vähältä keskittyminen paranee ja voi kääntää katseensa sisäänpäin entistä helpommin.” (Tyyneysmietiskelyn opas, Thrangu Rinpoche Geshe Lharampa,Meditaatiomietteitä
Innoitus tähän juttuun syntyi meditaatiossa.
Monissa uskomuksissa ja uskonnoissa meditoidaan. Meditaatio on buddhalaisuuden ja hindulaisuuden pääharjoitusmenetelmä. Meditaatio ei kuulu varsinaisesti kristinuskoon, mutta epäilen, että sekin homma on varattu munkeille - ei maallikoille. Meditaatio taitaa kuulua useimmissa läntisissä uskonnoissa luostariin. Sehän on liian varallinen menetelmä maallikoille opetettavaksi. Voivat vaikka alkaa ajatella. Mutta meditointi ei vaadi edes uskontoa onnistuakseen (esim. transkendenttinen mietiskely).
Seuraavat mietteet perustuvat tiibetinbuddhalaiseen tapaan meditoida, mutta periaatteet ovat aika samat eri uskomuksissa. Esim. meditaatioasennolle on fyysiset perusteet.
Meditointi on paras suorittaa aamuvarhaisella. Jos on tarpeen niin vähän murkinaa napaan ja ei kun meditoimaan. Tällöin ajatukset pysyvät paremmin kurissa, kuin mieli ei vielä ahkeroi tulevan arjen murheissa. Ennen nukkumaanmenoa myös moni meditoi. Mutta meditoida voi missä ja milloin vaan. Aina löytyy muutama minuutti tyhjentää mieli.
Meditoida olisi hyvä päivittäin. Alussa lyhyen ajan mutta usein. Aloita vaikka viidestä minuutista. Jo sinulla on muita mielen harjoituksia, ne on hyvä tehdä meditaation jälkeen. Puoli tuntia on hyvä aika, tunti jo kiitettävä.
Aamumeditaatio tapahtuu useimmiten kotona. On hyvä varata hiljainen ja rauhallinen nurkka. Uskonnosta ja uskomuksesta riippuen voi tehdä alttarin jossa on itselle tärkeitä esineitä, kuuluvatpa ne sitten uskontoon tai luontoon. Esineet luovat paikasta tutun ja turvallisen, auttavat keskittymään. Mutta kyllä meditointi sujuu ilmankin niitä. Kynttilä on hyvä sytyttää mielen keskittämiseksi, suitsukekaan ei ole pahasta.
Meditaatiossa pitäisi pysyä liikkumatta, jättää huomiotta kaikki kivut ja kutinat. Mutta jos jalka puutuu, se on hyvä oikaista. Kivut ja kutinat eivät saa mennä tuskan tasolle, muuten meditaatio häiriintyy.
Alussa tulee kaikenlaisia tuntemuksia eri puolille vartaloa. Silmissä voi näkyä kaikenlaista. Ole huoletta, meditaatio ei näin nopeasti vaikuta. Usein uusi ja vaikea asento aiheuttaa tuntemuksia. Myöhemmin tuntemukset voivat liittyä eri puolille ruumista varastoituneiden muistojen läpikäymiseen.
Istuma-asennossa on tärkeintä turvata energian kulku energiakanavissa. Asennon on oltava jämäkkä mutta rentoutunut. Paras asento luonnollisesti on koko- tai puolilotus, risti-istunta on meille luontevinta. Sanotaan, että Astanga-joogan yksi tavoite on totuttaa vartalo Lotusasentoon Harjoittelulla risti-istunnasta tulee aivan miellyttävä asento. Istuintyynyä voi mataloittaa kun vartalo tottuu istuma-asentoon. Myös tuolilla istuen voi meditoida. Tai bussissa seisten.
Oikea jalka on risti-istunnassa vasemman edessä. Hindulaisessa meditaatiossa kädenpohjat ovat usein ylöspäin, otetaan energiaa ulkoa. Tiibetinbuddhalainen meditoi kädet alaspäin, koska on tarkoitus kääntyä sisäänpäin. Suositus on pitää kädet kakkoschakran kohdalla (neljä sormenleveyttä navan alapuolella) kämmenet päällekkäin, vasen kämmen alla ja peukaloiden päät yhdessä. Kädet voi olla myös reisillä.
Selkä on suorana, mutta muuten olkapäät taaksevedettyinä, mutta rentoina. Pää on pystyssä. Pää menee usein luonnostaan liian taakse, joten tuo leukaa vähän eteen/alaspäin jotta kurkun takaosa sulkeutuu. Suu voi olla hieman raollaan. Dalai Lama suosittaa pientä hymyä. Se tuo meditaatioon pienen onnellisuuden tunteen. Tunne tulee kyllä itsestäänkin kun on meditoinut riittävästi. Kieli on hyvä pitää kitalaessa Jos menee syvään meditaatiotilaan, niin kieli ei valu kurkkuun. Aloittelijalla ei tätä vaaraa ole.
Buddhalaisia opetetaan meditoimaan silmät avoinna, kiintopistettä (kynttilä, Buddhan patsas, tai omaan uskontoon liittyvä esine) katsoen. Meditaatiossa me emme sulkeudu pois maailmasta. Maailma vain ei enää häiritse meidän meditaatiota. Itse kyllä pidän nykyään Laman luvalla silmiä kiinni.
Silmät vain lepäävät kohteessa. Mietiskelyssä käytetään aisteja ja mielen tietoisuutta. Näköaisti on se, joka häiritsee keskittymistämme eniten, siksi muotoja käytetään apuna, kun opetellaan keskittymään yhä yksipisteisemmin. Äänten, tuoksujen, makujen ja kosketusten aiheuttamat häiriöt eivät ole aina niin hallitsevia kuin näköaistin kautta tulevat häiriöt mietiskelyn aikana.
Ajatuksia tulee meditaatiossa. Minulle niitä tulee edelleen 14 v:n meditoinnin jälkeen. Syynä kyllä on fyysisen opettaja korvaava rikas mielikuvitukseni ja uteliaisuus. Joita ilman en olisi tässä. Vanha ohje on, että anna ajatusten mennä. Älä kiinnitä niihin huomiota, älä anna niiden viedä sinua mukanaan. Mutta älä myöskään ärry meditaatiota häiritsevistä ajatuksista, koska ne tuovat sinut pois meditaatiotilasta. Meditaatio syvenee kun oppii sulkemaan pois mielestä maalliset murheet. Meditaatio ei ole enää väkisin tehtävä pakko.
Meditaatiossa rauhan saavuttamisella on kaksi pääestettä. Toinen on liiallinen rentoutuminen ja toinen liiallinen jännittyneisyys. Jos on liian rento, uppoutuu ajatuksiinsa, seuraa niitä. Jos on liian jännittynyt, ponnistelee liikaa keskittyäkseen ja ollakseen rauhallinen, ja häiriintyy sen takia. On koko ajan etsittävä tasapainoa näiden kahden välillä ja ponnisteltava juuri sopivasti.
Meditaatio on hidas menetelmä. Se ei johdu menetelmästä, vaan sinusta - sinun egostasi. Meditaatiossa mielen on tarkoitus hiljentyä ja siitähän ego ei tykkää. Arjen murehtiminen ja suunnitteleminen kun on sille niin tärkeää. Ellet ole luontainen meditoija, niin eka vuosina ei hirveästi välttämättä mielessä tapahdu. Huomaat ehkä olevasi rauhallisempi. Muutos on niin hidas, ettet sitä edes aina itse huomaa.
Buddhalaista meditaatioita on kahdenlaisia. On tyyneysmietiskely Shamata (shine). Eli tyhjennät vain mielesi ja olet ajattelematta mitään. Tätähän edellä opetin.
Mietiskelyn toinen laji, jolla heikkoudet lakaistaan pois, on viisausmietiskely eli Vipassana (lhaktong). Ennen tätä mietiskelyn lajia, täytyy ensin kehittää vakaa tyyneys. Kun tyyneys on kehittynyt, mieltä voi käyttää hallitulla tavalla.
Viisausmeditaatiossa taas ajatellaan. Ota etukäteen joku ongelma ja mietit sitä meditaatiotilassa. Se voi jokapäiväiseen elämään kuluva ongelma tai uskontoon ja henkiseen tiehen kuuluva (esim. mitä on tyhjyys). Kun mieli rauhoittuu, myös ajattelua haittaava “kohina” vähenee, näet asiat selvemmin ja objektiivisemmin (mutta tuskin vielä objektiivisesti). Myöhemmin olet kosketuksissa kaiken kattavaan viisauteen, joka odottaa Sinussa löytäjäänsä.
Mitä sitten tapahtuu kun on meditoinut riittävästi? Siihen ei ole suoraa vastausta. Minä tiedän mitä minussa tapahtuu, mutta en tiedä mitä sinussa tapahtuu. Jos meditaatiota tukee joku ajatusrakennelma tai uskonto, se vaikuttaa lopputulokseen. Jos ego on vahva sen lannistamiseen menee enemmän aikaa. Myös meditoijan motivaatio vaikuttaa: miksi meditoit, mitä sillä haluat saavuttaa? Se kuinka aktiivisesti ja kauan meditoit vaikuttaa lopputulokseen.
Annetaanpa viisaampien puhua. ”Kun keskittymiskyky vähitellen paranee mietiskelyn voimalla, luonnollinen keskittyneisyys laajenee muille elämänaloille. Kävellessä, istuessa, keskustellessa ja työtä tehdessä voi oppia estämään mieltä vaeltelemasta. Jos ei keskity, ei voi tehdä työtä kunnolla. Kun häiriöt saa poistettua ja oppii keskittymään, elämän laatu paranee sekä maallisessa että hengellisessä mielessä. Jos se, millä tuulella itse on, riippuu muista ihmisistä, tilanne on monimutkainen. Oman mielen hallinta riippuu pelkästään itsestä. Sen voi tehdä harjoittamalla hiukan tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta. Vähä vähältä keskittyminen paranee ja voi kääntää katseensa sisäänpäin entistä helpommin.” (Tyyneysmietiskelyn opas, Thrangu Rinpoche Geshe Lharampa, http://samye.fi/opetukset, sivuilta löytyy enemmän meditointiohjeita ja muutenkin tiibetinbuddhalaisia opetuksia).
sivuilta löytyy enemmän meditointiohjeita ja muutenkin tiibetinbuddhalaisia opetuksia.
| ||