diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Tiede ja huuhaa

Lue lisää »

Taiteen talo Espoonlahteen?

Lue lisää »

Tappaako äijäenergia luovuuden?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
            1
2 3 4 5 6 7 8
9 10 11 12 13 14 15
16 17 18 19 20 21 22
23 24 25 26 27 28 29
30 31          
Tietotori

Jumalanpalvelus

JUMALANPALVELUS                         15.9.16

 

Kun olin lapsi, körttiäiti retuutti minua sunnuntaisin jumalanpalveluksiin. Siitä oli se hyöty, että sain aiemmin ainekirjoituksista arvosanoiksi 5-6, mutta kun aloin kirjoittaa uskonnollisia aineita, tuli numeroksi aina 8-9. Fraasit olivat jääneet päähän. Vähitellen saarnojen yksisilmäisyys alkoi rasittaa ja erosin kirkosta naispappeuskysymyksen vuoksi vuonna 1986. Minusta Kristinusko on paljon enemmän taikausko, kuin buddhalaisuus. Dalai Laman mukaan: ”Jos uskonto ja tiede ovat ristiriidassa, muutetaan uskontoa”.

Päätin kuunnella jumalanpalvelusta pitkästi aikaa buddhalaisella mielellä. En siis arvostele kristinuskoa sinänsä, vaan kerron mitä ajatuksia se tuo minulle. Kyse oli sattumalta radion 90 v juhlajumalanpalvelus ja saarnan piti arkkipiispa. Kommentoin jäljempänä lähinnä seremoniatekstejä.

”Synneillämme olemme ansainneet jumalan vihan ja rangaistuksen”. ”Pelasta meidät synnin ja kuoleman vallasta”

Minun Jumalani ei vihaa ketään, eikä mitään. En usko, että Jeesuskaan vihasi, koska eli niin kuin opetti. Kristinuskon eli Paavalin idea on luoda valtava synnin ja kuoleman ahdistus, josta Jeesus on meidät viimeisenä päivänä pelastava, koska hänet tapettiin ristillä. Mitäpä tämä jatkuva ahdistus tekeekään ihmisten mielenterveydelle?

Olet perisynnin saastuttama, oletpa itse kuinka hyvä tahansa. Minä en siihen usko. Uskon, että jokainen meistä on syntyessään hyvä. Tiedekin alkaa olla samoilla linjoilla. ”Paha” syntyy lapsessa vasta syntymän jälkeen. ”Paha” on heittomerkeissä, koska ”paha” ei synny itsestään, sille on aina syynsä.

Me itse teemme syntiä. Jumala ei sitä tee meidän puolesta. Joten kyllä meidän itse on tehtävä päätös synnittömyydestämme. Kaikki ihmiset eivät ole ”synnin valassa”. On ihan oikeasti olemassa hyviäkin ihmisiä. Ilman Kristinuskoakin.

Kirkko opettaa, että sinun ei pidä tehdä pelastuaksesi muuta kuin uskoa. Buddhalaisuus opettaa, että kukan muu ei tee työtä henkisellä tiellä puolestasi. Kirkon mukaan Jumalan sanaa ei saa epäillä, buddhalaisuuden mukaan Jumalan sanaa pitää epäillä. Buddhan sanat ovat aivan totta, mutta sinä et ymmärrä kaikkea, ennen kuin olet tielläsi oikealla kohtaa. Tyhjyyden käsitteen opit ymmärtämään ensin kyseenalaistamalla sen ja miettimällä sitä. Se vie vuosia. Hyväksyt vain sen, minkä ymmärrät. Loputa hyväksyt kaiken Buddhan viisauden ihmisyydestä. Muut ovat opetettuja, sinä olet oppinut.

”Pelastit meidät kuolemalta”…”Kiitämme, että kuolema on voitettu, pimeydellä ei ole valtaa meihin”. ”Olet ansainnut kuoleman, mutta herran armosta….”

Tämä teema toistuu koko ajan. Kuolema on iso mörkö ja pelote. Meille buddhalaisille se on täysin luonnollinen asia. Se kuuluu elämän kiertokulkuun.

”Pimeys”-ajatus kai lienee se, että ei tarvitse kuolla, kun Jumala pelastaa. Kyseessä on kuvakieli, sillä kyllähän me jokainen kuolemme (siis ruumis kuolee), olipa uskonto mikä tahansa. On vain löydettävä tekosyy (”pimeys), jotta ihminen turvaisi Jeesukseen.

Onhan näissä kahdessa uskonnoissa samaakin, kuvakieli vain eroaa. Kristinuskossa puhutaan kirkkauden tulemisesta tai Jumalan lapseksi tulemisesta. Me puhumme valaistumisesta. Tosin me emme tule Jumalan lapsiksi, me tulemme itse jumaliksi, kun löydämme Jumalan sisältämme.

”Ruumiin kahleista irtipäästäminen”,  ”ruumiin ylösnouseminen”.

Ruumis-käsitettä käytetään kristinuskossa tavalla, jota en aivan ymmärrä. Ruumis nähdään jotenkin pahana. Ruumiissa olo kuitenkin on ainoa keino valaistua.

Miten ruumis voi ylösnousta? Eikö se jää tänne? Ilmeisesti syy tähän oppiin on, että Jeesuksen hauta oli tyhjä. Tähän on kaksi aivan maallista selitystä. Joko Jeesuksen naiset hakivat ruumiin ja hautasivat. Tai hän ei kuollutkaan, vaan lähti Intiaan, josta löytyy hänen hautansa. Näistä olen kirjoittanut aiemmin.

Arkkipiispan saarna oli yleisinhimillinen. ”Jumala on tullut kansansa avuksi”. Muistan kun arvostamani Helsingin piispa (arvostan kyllä nykyistäkin) sanoi, että kun hän kävi katsomassa ”Tsunamia”, hän ihmetteli, miksi Jumala salli sen. Aina kun menee huonosti, kysellään miksi Jumala sen salli. Ja jos menee hyvin, on sekin Jumalan ansiota.

Ensinnäkin energia on mielen voima. Asiat menevät huonosti, jos me niin uskomme. Toiseksi kärsimys on osa henkistä tietä. Ilman kärsimystä emme osaa arvostaa onnea. Ja lopuksi. Kyllä nämä nykyiset rajut luonnonilmiöt ovat ihmisestä, ei Jumalasta. Ihmisten tekoja luonnon tuhoamiseksi ja tämän aiheuttamaa huonoa kollektiivista karmaa. Ehkä luontokin tarvitsee kärsimystä, noustakseen onneen? Jumala ei vihaa eikä tuhoa. Jumala vain rakastaa, näin opetti Jeesuskin.

Arkkipiispa puhui kauniisti pakolaisista, myötätunnosta ja toisen asemaan asettautumisesta: ”Myötätunto ei ole uskontosidonnaista”. Hän puhui uskontojen uhreista ja sitten kerättiin kolehti kirkon lähetystyöhön.

Jäin miettimään mitä arkkipiispa tarkoitti, kun hän toisti tarkoittaen siirtolaisten kärsimystä, että ”Jeesus ei muuttanut todellisuutta toiseksi”. Siis on muitakin todellisuuksia? Olisiko hän voinut puuttua asioiden kulkuun, muttei halunnut?

”Astui alas Tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita…” Minun Jumalani ei koskaan tuomitse ketään. Me buddhalaisethan joudumme Paavalin mukaan helvettiin.

Lopuksi lueteltiin syntyneitä ja kuolleita, sekä kiitettiin avioliiton lahjasta. Kristinusko on hyvin yhteiskuntasidonnainen edelleen. Minusta avioliitossa on rakkaus tärkeintä ei sukupuoli. Hesarissa oli hyvä mielipidekirjoitus. Kirkko hyväksyy kyllä sen, että joku syntyy vasenkätisenä, muta ei sitä, että joku syntyy rakastamaan omaa sukupuoltaan.