Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Aurinko
Aurinko 21.9.16
Ensimmäinen oma aurinkokokemukseni tapahtui yli 10 vuotta sitten energiaopettajani Juan Loperan avulla. Hän otti meidät yksitellen ulos tiipiistä ja muistaakseni piti sanoa Om kolme kertaa ja toistaa oma nimi. Kun hän otti minut ulos, ihmettelin miksi olin selin aurinkoon. Mitään ei tapahtunut. Hän otti minut lopuksi uudestaan, nyt aurinkoon päin. ja oli kuin sähköisku olisi iskenet sätkyin maassa maaten varmaan 20 minuuttia. Ruumis ei vielä ollut valmis vastaanottamaan näin voimakasta energiaa.
Viime blogissa kerroin, miten liityn faarao Eknatoniin (lähteestä riippuen myös Akhenaten, Akhenaton tai Ekhnaton, alun perin Amenhotep IV). Hänet tunnetaan parhaiten ehkä Nefertiti vaimostaan ja Tutankhamon pojastaan, jonka hyvin säilynyt hauta löytyi vuonna 1922, kun muut faaraoiden haudat oli ryöstetty.. Useimmat teistä ovat lukeneet Eknatonin ajasta Waltarin Sinuhessa.
Tällä kertaa tyydyn vain lainaamaan Wikipediaa, koska auringon palvonta on ollut yleistä kaikissa vanhoissa tunnetuissa uskonnoissa. Kristinuskossakin on säilynyt auringon palvontamenoja.
Aknaton (auringon kiekon hehku) nosti Atonin – auringon - valtakunnan viralliseksi jumalaksi ja kielsi kaikki vanhat jumaluudet. Hän myös pyrki uudistamaan uskontoa siten, että auringon palvomisen sijaan palvottaisiin auringon kautta säteilevää jumalan valoa.
Näin minäkin ajattelen. Ilman auringon energiaa ei olisi elämää. Fyysikotkin ovat sitä mieltä, että kaikki on energiaa ja sen liikettä. Aurinko saa vain hyvää aikaan, se säteilee valoa ja lämpöä, molempia arvostamme. Jos jotain pahaa on, se on ihmisen aikaansaannosta. Voiko korkeampaa Jumalaa olla?
 Faarao Akhenaten palvomassa Atonia
Jo ennen Eknatonia muinaisen Egyptin uskonnossa Auringon palvonta oli keskipisteessä. Egyptiläiset erottivat Auringon eri ominaisuudet toisistaan, joten auringonjumaliakin oli useita. Tärkeimmät niistä olivat Ra ja Osiris. Ra edusti fyysistä Aurinkoa, ja häntä palvottiin koko Egyptissä
kaikkivaltiaana. Osiris edusti laskevaa Aurinkoa, ja hän oli ikuisen elämän jumala. Muita egyptiläisten auringonjumalia olivat esimerkiksi Atum, Horus, Ptah ja Mandu.
Aurinkoa edustavat hahmot perustuivat alun perin animistisiin aurinkokäsityksiin, ja Aurinko nähtiin esimerkiksi jäniksenä tai härkänä. Auringosta tuli vähitellen ihmishahmoinen. Aurinkoa alettiin pitää ihmisolentona, joka oli läheisissä tekemisissä arkielämän kanssa ja vaikutti ihmisten elämään. Aurinkoa palvottiin suurena Isänä samalla kun Kuuta palvottiin suurena Äitinä.
Joidenkin kansojen mytologiassa Aurinko saattoi kuitenkin olla naispuolinen. Sukupuolikysymykseen on ehkä vaikuttanut ilmasto: Aurinko on nähty maskuliinisen voimakkaana etenkin kuumilla seuduilla, mutta viileämmillä seuduilla lempeän naisellisena. Monet kansat näkivät Auringon pitkähiuksisena ja partaisena: esimerkiksi kreikkalaiset hahmottivat auringonsäteet auringonjumala Helioksen keltaisiksi hiussuortuviksi, ja monet intiaanikansat näkivät Auringon parrakkaana miehenä.
Veda-uskonnon suuri ja keskeinen auringonjumala oli Indra. Intian tärkeimpiä auringonjumalia on Surya. Hindut kutsuvat nousevaa Aurinkoa Brahmaksi, keskitaivaan Aurinkoa Shivaksi ja laskevaa Aurinkoa Vishnuksi. Pyörä on aina ollut hinduille Auringon symboli. Intian keskiosien vuoristoheimolaiset harjoittavat edelleen Auringon palvontaa ja uhraavat Auringolle valkoisia eläimiä.
Amerikoissa aurinkoa palvottiin etenkin Perun ylängöillä. Perulaisten auringonjumala oli nimeltään Viracocha. Perulaiset uskoivat, että Aurinko oli inkojen esi-isä. He rakensivat Auringolle mahtavia temppeleitä ja päällystivät ne runsaalla kullalla. Auringon palvonta oli Inkavaltakunnan virallinen uskonto. Myös Meksikossa Auringolla oli hallitseva asema uskonnollisessa elämässä tolteekeista asteekkeihin.[14]
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista useat palvoivat Aurinkoa. Etenkin maanosan eteläosissa harjoitettu Auringon palvonta oli mutkikasta ja kehittynyttä, ehkä siksi että sinne saatiin vaikutteita etelämpää. Tunnetuimpia pohjoisamerikkalaisia Aurinkoon liittyviä tapoja on aurinkotanssi.
Suomessa pidetään mahdollisena, että kansanperinteen hahmo Päivätär oli alkuaan elämää ja valoa hallinnut jumala. Kristillisellä kaudella hänet korvasi Neitsyt Maria.
Auringonjumalten kunniaksi on vietetty monia juhlia, joiden jälkiä on nähtävissä nykyisissäkin juhlissa, myös kristityissä. Päivänseisauksiin ja päiväntasauksiin ajoittuvat juhlat ovat vanhojen aurinkofestivaalien muistoja. Etenkin keskikesällä ja keskitalvella, kun Aurinko saavuttaa ratansa lakipisteet, on aina järjestetty suuria juhlia. Talvipäivänseisauksen aikaisissa juhlissa osoitettiin iloa siitä, että kaikkivoipa Aurinko oli palaamassa valtaan; yksi näistä talvijuhlista on kristittyjen joulu, jota edelsi Roomassa auringonjumala Mithran juhla.
Kesäpäivänseisauksen aikana joissain maissa poltettavat juhannuskokot liittyvät vanhoihin Auringon palvontamenoihin Euroopassa.
Haluaisin vielä lainata Wikipediaa animismin osalta, vaikka asia menee vähän auringon ohi, mutta minusta määritelmä auttaa ymmärtämään esi-isiemme uskoa.
Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu. Animismilla tarkoitetaan alkukantaisten kulttuurien uskonnoille ominaisia piirteitä, joiden mukaan jokainen luonnonesine, kuten kivi, puu tai vesiputous, on
jumala tai sen ilmentymä. Siihen liittyy siis usko lukemattomiin henkiolentoihin, jotka asuvat esimerkiksi eläimissä ja kasveissa valvoen maailman tapahtumia ja vaikuttaen niihin. Ihmisillä tämä henkiaines on sielu, joka jää jäljelle ruumiin kuoltua. Tämä käsitys ilmenee uskona vainajien sieluun. Animismin käsitteen on sanottu sopivan yhä kuvaamaan uskomusjärjestelmiä, joilla ei ole kirjoituksiin jähmettynyttä teologista oppia. Animismia on myös rinnakkain järjestäytyneiden uskontojen kanssa, esimerkiksi buddhalaisuudessa
Metsästäjä-keräilijäheimojen animistisessa todellisuuskäsityksessä ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat välttämättömiä, koska niillä pyydetään lupa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi, puuta polttopuuksi sekä muuta vastaavaa.
Suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa oli animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja, eli väkeä. Saamelaisilla oli useita pyhiä uhripaikkoja, joita kutsuttiin seidoiksi. Seidan haltijaa lepytettiin lahjoilla muun muassa metsästysonnen takaamiseksi.
Lähde Wikipedia.
| ||