Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Tässä ja nyt
Tässä ja nyt 1.12.18
Yksi tärkeimmistä, ehkä tärkein oppi henkisellä tiellä on elää tätä hetkeä. Nyt kovasti huudossa oleva Mindfullness-terapia perustuu Buddhan opetuksiin tietoisesta läsnäolosta.
Jännä miten alun perin buddhalaiset 2500 vuotta vanhat ajatukset leviävät Länsimaihin. Hesarissa filosofi Esa Saarisen mukaan (28.12.17) ”Tyypillisesti menemme tilanteisiin ja kuvittelemme, että omat ajatuksemme peilaavat täsmällisesti todellisuutta. ….Suurin osa ajatuksista syntyy automaattisesti ja helposti, ja siksi ne tuntuvat oikeilta todellisuutta kuvaavilta. Todellisuudessa ajatuksemme ovat aina tulkintaa, jonka persoonamme värjää.”
Miksi näin on, kuten Saarinen kuvaa? Siksi että emme osaa elää tätä hetkeä. Menneet kokemuksemme värjäävät tätä hetkeä, ajatteluamme, nostavat tunteet pintaan. Vaikka niillä ei ole mitään tekemistä käsillä olevan tilanteen kanssa.
Miksi me emme elä tässä hetkessä? Esi-isämme kyllä elivät tässä ja nyt. Riistaa ja kasveja oli riittävästi, ettei tarvinnut suunnitella tulevaisuutta. Uskon vakaasti, että he myös olivat osa kaiken kattavaa luonnon energiaa. Perustelen tätä sillä, että vajaa 10~000 vuotta sitten Suomessa vallanneessa matriarkaatissa kaikki oli yhteistä – alitajuntakin. Näin väitti eräs tiedemies. Liittyykö siis tässä hetkessä elämättömyys omistamiseen?
Liittyy. Kun olimme yhtä, ei välillämme ollut rajoja. Kun Vasarakirveskansa tuli tänne, he toivat mukanaan maanviljelyksen. Se perustuu omistamiseen. Omistaminen teki rajat ihmisten välille. Maanviljelys myös vaatii tulevaisuuden miettimistä ja odottamista – viljan kypsymistä.
Piti ruveta miettimään, miten puolustaa omaisuuttaa, ja miten haalia sitä lisää. Siihen kannatti haalia tueksi lisää porukkaa, alkoi palkkatyö ja armeijoita kehiteltiin. Ihmiset alkoivat nähdä itsensä yksilöinä. Sitä varten piti perustaa yhteiskunta, kollektiivinen tietoisuus. Ja kun yhteiskunta erikoistui, erikoistui ihminenkin.
Yksilöillä ovat omat murheensa. Joka ikisellä ihmisellä maapallolla on erilainen tausta, erilaiset kokemukset. Ne vaikuttavat, miten koemme tämän hetken. Osa on kivoja, osa on pahoja. Kivoissa kokemuksissa usein on tehnyt omasta mielestäni jotain tosi hyvin. Minä siis itse määrittelen kokemuksen, onko se hyvä tai paha. Jos olen paha ihminen ja tykkään ihmisten tappamisesta, on se minusta hyvä kokemus.
Useimmiten kivoihin kokemuksiin liittyy itserakkaus. Kyllä minä olin hyvä. Tämänkin vie kovasti energiaa, mikä on poissa elämisestä tässä hetkessä. Siitä juuri on kysymys.
Elänkö minä tässä hetkessä, jos tuon näköinen ihminen on aiheuttanut minulle ikäviä asioita? Vaikka kyseessä on eri ihminen, suhtaudun tähänkin ihmiseen negatiivisesti. Tai jos on kivoja kokemuksia aiemmalta elämältä, on tämäkin ihminen kiva. Eli aiemmat kokemuksemme herättävät tunteita, joiden perusteella reagoimme.
Aikanaan kun myimme asuntoa ja olimme ostamassa saaritonttia, ajattelin, että kaikki mahdollinen menee pieleen. Ja niin tosiaan meni, viimeisen päälle. Energia on mielen voima, sanoi Tai Situ Rinpoche. Mieleni askarteli kaiken sen kanssa, mikä voi mennä pieleen, en elänyt tätä hetkeä.
Rinpochen ohjeen mukaan tulevaisuutta kyllä pitää ajatella. Pitää ajatella, että kaikki kyllä menee hyvin. Se on itseään toteuttava ennuste -mielen tila ja voima, joka ohjaa tapahtuvaa.
Kyllähän meidän tulee tietää taustamme, historiamme. Mutta se vaatii vain toteamista, ei tunteita. Ne pitää myös käsitellä, jos ne vaivaavat.
Kyllä tulevaisuuttakin pitää suunnitella. Mutta meillä on tapana muhia ja vatvoa tulevaa. Kvanttifysiikan mukaan on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, joista meidän mielemme valitsee itselleen sopivan. Tai siis mieli luulee, mikä on sopivin. Mitä enemmän valinta perustuu omiin vanhoihin kokemuksiimme ja niiden herättämiin tunteisiin, sitä huonompi ratkaisu on.
Mitä on elää tässä hetkessä? Ehkä paras keino tässä hetkessä elämiseen on meditaatio – mielen hiljentäminen. Silloin asia ja ihminen eivät herätä tunteita ja osaamme suhtautua asiaan objektiivisemmin.
 Kuvassa on minun joulukirkkoni Tammisaaren kansallispuistossa. Paikassa on minua fiksumpien mukaan yhtä vahva energia kuin Kolilla.
Aikanaan halusin tehdä Jumaluusjoogaa, mutta en löytänyt mistään ohjeita. En ollut valmis. Nyt ohjeet tulivat eteeni aivan toisen asian yhteydessä. Sattumalta? Ei! Olin valmis.
Joogassa kuvitellaan itse Jumaluudeksi. Siis tyypillinen tiibetinbuddhalainen harjoitus. Mutta minun ei enää tarvitse käyttää mielikuvitusta, pääsen tilaan entistä helpommin. Kun olin meditoinut temppelissääni, minut valtasi lähtiessä syvä rauha. Jokainen askel oli myötätunnon ja rakkauden askel. Buddha opetti minulle sen joogassa. Jokainen mustikan ja puolukan varpukin oli rakkauteni kohde. Olin täysin tietoinen ympäristöstäni. Liikuin hitaasti ja nautin kauneudesta.
Kirjoitin tämän jutun jo Jouluna, mutta se ei tuntunut hyvältä. Nyt tiedän miksi. Se odotti tätä kokemusta.
Henkisellä tiellä ego vaikenee, mutta ei sitä hylätä voi. Mitä hiljempää ego on, sitä lähempänä olemme kaiken kattavaa energiaa, jota vaikka intuitioksi voisi kutsua. Sitä viisaampia ja luovempia olemme, kun olemme avoimia - auki. Onnellisuus pääsee läpi, kun mieli ei ole suojannut itseään panssarein. Mitä raskaampi panssari, sitä helpommin se sortaa alleen.
Kun ego ei enää luokittele ihmisiä, uskontoa jne huonoiksi, ei tarvita sotia, kun vihollista ei vihata. Ei ole vihollisia.
Minulle tässä hetkessä eläminen on ollut erityisen vaikea, kun kehittämispäällikkönä piti tuntea menneisyys, että voisi suunnitella tulevaisuutta.
| ||