Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Yksi etappi saavutettu
Yksi etappi saavutettu
Olen jutuissani kertonut, miten ihmisen psyyke usein aiheuttaa sairauksia. Chakrojen puhdistaminen on mielen ja ruumiin hoitoprosessi. Minulla tätä kesti 20 vuotta. Kuten minua seuranneet tietävät, sairaudet olivat vakavia (mm syöpiä), mutta eivät niin vakavia, että potilas olisi kuollut. Tarpeellisia kaikki, voin sanoa jälkikäteen. Olen hoitanut itseäni ja ehkä ympäristöäni siinä samalla.
Keväällä oli vielä mielisairaala lähellä. Oli todella turvaton olo, kun vanha luonnerakenne muuttuu ja tulee hylätä kaikki tuttu ja turvallinen. Hypätä tuntemattomaan. Siinä tarvitaan väkevä luottamus ja väkevä motivaatio. Ihosyöpä ei lainkaan helpottanut tilannetta.
Jälkikäteen kuulin, että enkelit olivat keväällä hoitaneet minua, mutta sitä ei saanut sanoa minulle. Olen vaiheessa, jossa tiedän, että kaikki tarpeellinen on minussa ja minun on itse selvitettävä asiat itseni kanssa. Tulee vaihe, että olet omillasi. Miksi? Sen tajuat, kun opettajasi/henkioppaasi kertoo sinulle, että olet heidän puolestaan valmis. He eivät enää voi auttaa, loppu on tehtävä itse. Kaikkihan on jo minussa. Sitä mieti. Ja sitä, että energia on mielen voima.
Rajumman prosessin loppumisen tuloksia alkaa näkyä vartalossani. Veriarvot ovat muuttuneet hyviksi, laktoosi-intoleranssi loppui samoin astma. Syöpiä ei ole näkynyt. Mieli ei enää laukkaa. Väsymys on muuttunut. Jaksan jo selvitä hyvin jokapäiväisestä elämästä, mutta nukun edelleen paljon ja sikeästi. Mieli puhdistuu. Uskon, että pääsen eroon psyykkispohjaisista sairauksista. Elimelliset jäävät. Kilpirauhasta en saa takaisin.
Niille joilla on huono omatuntoa, että meditoi huonosti, kerron, että olen ollut huono meditoija. Mieli vieläkin karkailee. Ringu Tulkun mukaan, jos prosessi etenee muutenkin en tarvitse perinteisiä tiibetinbuddhalaisia harjoituksia. Olen myös ollut kehityspäällikkö, eli mieli liikkuu ja etsii asioita. Se on ollut tieni edellytys, utelias ja ennakkoluuloton mieli. Sitä eivät ne ymmärrä, joille uskonto on vain muotoseikkoja.
Sitten kuulin kvanttiterapiasta. Tuli tunne, että olisi taas tulossa tarinaa minun parhaakseni. Onneksi terapiaa tarjosi rakas ystäväni Kati Heikkinen (https://katinaarre.weebly.com). Ja juttua tulikin melkein tunnin verran
Kun olin aiemmin prosessissa, ei kaikkia minussa muutettavia asioita voinut kertoa yhdellä kertaa. Olisin masentunut ja prosessi olisi hidastanut. En olisi pystynyt hoitamaan montaa luonneongelmaa samalla kertaa. Tästä syystä minulle ei koskaan kerrottu missä olen ja minne olen menossa. Nyt kerrottiin. Tai ei sitä mitä on tien päässä. Ei sitä kerrota varmaan koskaan tänne kymmenenteen kerrokseenkaan. Se pitää kokea.
Olen aika avoimesti kertonut nämä vuosikymmenet omasta tiestäni. Jos jotain en ole kertonut, ovat ne enkelien mairittelevia kehuja, joita en ole itse uskonut.
Nyt en enää voi kertoa kaikkea. Henkisellä tiellä kaikki ei ole aina miltä näyttää. Yksinkertaistamalla autetaan sinua eteenpäin itsesi kanssa. Mutta kaikki eivät aina ole lopullisia totuuksia. Tajuat sen, kun on aika.
Kaikki on jo meissä. Sitä nyt mietin.
Tiedän ihmisiä, jotka pitävät itseään valaistuneena. Lukevat millainen valaistunut on ja yrittävät olla sellaisia, ja työntävät valaistumista monia elämiä eteenpäin. Tällainen tasapainoton ihminen voi tehdä enemmän vahinkoa kuin hyvää.
Kanavoinnissa tuli esille paljon asioita. Minulle kerrottiin missä olen. Sitä olen toivonut 20 vuotta. Kun monikaan teistä ei minua uskoisi, niin enpä kerro tarkemmin. Sen kerron, että enkelit nauroivat, oli valoa ja aurinkoa.
Vieläkään ei minulle kerrottu tehtävääni tässä elämässä, jos sellaista yleensä on. Aiemmin sanottiin, etten saa valita sitä itse. Ootellaan. Onko se shamanistinen, buddhalainen tai joku muu tie? Tässä vai seuraavassa elämässä? Ei ole kutsu vielä käynyt. Muistutan kuitenkin, ettei uskonto ole päämäärä, se on vain keino. Jumaluus sinussa on päämäärä.
Olen yhä enemmän tilassa, jota kutsun energiatilaksi. Se on hyvin rauhallinen, seesteinen, ympäristöä tarkkaileva. Ajatukseton. Ehkä säteilevä.
Kerroin edellisessä blogissa miten Charles ja luostarin munkit luulivat tunnistavansa minut, kun tunnistivat energiani. Se on energia, joka odottaa tien päässä. Se on Jumalinen energia, Pyhä Henki. Pieni ripaus on jo minussa.
Lapset tajuavat uuden ajan energian – ja eläimet. Olen kovasti suosittu lasten keskuudessa. He tulevat juttelemaan, ilman että teen aloitetta.
Tulen juuri mökiltä. Siellä Joutsenpariskunta tulee moikkaamaan, kun tulemme saareen. He päästivät poikasensa aivan soutuveneen viereen juttelemaan meille. He itse olivat aivan rauhallisia ja seurasivat tilanne läheltä.
Koirillakin on kova halu tulla halattavaksi. Ei kaikilla koirilla. Ajattelen buddhalaisena niin, että paijauksia haluavat koirat ovat/tulevat olemaan/ovat olleet henkisellä tiellä ehkä ihmisinä.
Mitä tästä eteenpäin? Itsestäni kirjoittaminen vähenee. Kirjoitan ehkä enemmän ajatuksistani ja havainnoistani. Tuo edellinen blogi (Minne tuuli….) on jonkinlainen yhteenveto taipaeelstani. Se julkaistaan ensi vuonna Ultra-lehdessä.
| ||