Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Alkoholipolitiikan keinoja ei haluta käyt
ALKOHOLIPOLITIIKAN KEINOJA EI HALUTA KÄYTTÄÄ
Damarin pääkirjoituksessa 9.6.04 todetaan, että ”Alkoholihaittojen merkittävä lisääntyminen on ollut Elämäntapaliiton mukaan havaittavissa jo paljon aiemmin (ennen tätä kevättä kirj. huom.). Niinpä olisi pitänyt toimia rivakammin. Liitto arvosteleekin Sosiaali- ja terveysministeriötä haittojen torjuntaohjelman verkkaisesta toteuttamisesta.”
Alkoholiohjelmassa todetaan: ”Suomessa alkoholin myyntijärjestelmää ei ole merkittävästi muutettu EU-jäsenyyden aikana. Vallitsevan järjestelmän puitteissa alkoholijuomat ovat kuitenkin huomattavasti helpommin saatavilla nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Tämän trendin jatkuminen tai päättyminen on suomalaisten poliitikkojen ja viranomaisten käsissä.” Järjestelmä antaisi mahdollisuuden vaikuttaa tällä hetkellä rajusti kasvaviin alkoholin haittoihin, mutta riittävä tahtotila puuttuu, eikä oikein toimijaakaan löydy. Olisi parlamentaarisen alkoholikomitean paikka, tilanne on sen veran vakava.
Kirja Alcohol: No ordinary commidity perustuu maailman huippututkijoiden keräämiin tutkimustuloksiin. Tarjolla on valtavasti tutkimustietoa länsimaiden alkoholijärjestelmistä. Niiden mukaan Suomen järjestelmä on aivan hyvä – jos sitä hyödynnettäisiin. Käsittelen alla tutkimuksen mukaisia alkoholijärjestelmän tehokkaimpia keinoja ja miten niitä on hyödynnetty Suomessa. Suluissa oleva numero osoittaa toimenpiteen vaikuttavuutta asteikolla 1-3, jossa 3 on korkein arvosana.
Alkoholin verotus (3). Ehdottomasti tärkein alkoholipolitiikan keino, mutta sitä ei enää käytetä aktiivisen alkoholipolitiikan keinona kuten aiemmin. Alkoholiveron alennusta ajoi erityisesti valtiovarainministeriö, ettei Virosta tuotu alkoholi söisi valtion alkoholituloa. Nyt VM:n mukaan ”jos veroa ei olisi laskettu, veroja olisi menetetty suunnilleen yhtä paljon.” Aivan, muta haittoja olisi ollut paljon vähemmän.
Me maksamme veroissa alkoholin haittakustannukset, jotka välillisinä ovat olennaisesti suuremmat kuin valtion alkoholitulot. Yhä useampi alkoholisti ja nuori viedään suoraan sairaalaan alkoholimyrkytysvaaran vuoksi, koska ovat entistä enemmän kännissä, entistä väkevämmistä juomista. Lähes kaikkia 600 viinaveron alennuksen tappamaa lisäkuollutta hoidetaan pitkään sairaalassa. Alkoholisairaiden määrä kasvaisi vajaa 10 000 ja alkoholistien 50 000. Kukahan tässä oikein säästi?
Jos ihminen tappaa toisen, joutuu vankilaan mutta kun alkoholiveron alennus tappaa lisää 600 ihmistä, kukaan ei ole vastuussa. Liikenteessä kuolee vain kymmenesosa kaikista alkoholin tappamista ja liikennesäännöt ovat kaikkien hyväksymät.
Valtion vähittäismyyntimonopoli (3). Yleinen huomio maailmalla ja Suomessa on, että monopolien sosiaali- ja terveyspoliittinen merkitys on vähentynyt ja kaupallisuus lisääntynyt. Eli niiden olemassaolon peruste on murentumassa. Alko myymälöiden ”saatavuuden” lisäykseen esim. marketeissa ei alkoholipolitiikka ole vaikuttanut. Monopolit vahvistavat kilpailuasemiaan odottaessaan monopolin purkua.
Oston vähimmäisikäraja (3). Lukuisissa eri puolilla maata tehdyissä koeostoissa n. 80 %:ssa tapauksista keskioluen osto onnistuu ruokakaupassa alaikäiseltä, jopa 14-15 vuotiailta. Ikärajoja noudatetaan paremmin A- ja B- ravintoloissa ja Alkoissa. Ongelma on valvonnan puute.
Anniskelijan vastuu (3). Tämä on ainoa alue, jossa on toimittu: jatkuva koulutus, vastaavien hoitajien koulutusvaatimus tai koe, omavalvonnan edistäminen jne. Töitä olisi vielä paljon.
Anniskelua koskevien sääntöjen ja lakien valvonta (2). 15 vuotta sitten oli 600 sivutoimista ja paikallista tarkastajaa, jotka valvoivat 12 000 lupaa, nyt 17 000 luvan valvontaan käytetään 9 henkilötyövuotta, eli valvonta on romahtanut. Ennen vuotta 1995 ravintola-alan harmaa talous ja talousrikollisuus ei ollut ongelma. Tilannetta helpottaa hieman, että vuoden 2005 alusta kaikki ravintoloilta kerätyt lupa- ja valvontamaksut palautetaan lääninhallitusten alkoholihallintoon. Tämä ei kuitenkaan riitä.
Myyntipaikkojen määrän ja myyntiaikojen rajoittaminen (2). Runsaat 10 vuotta sitten anniskeluluvilla oli vuosittaiset tiukat kiintiöt. Räkälöille ei lupia myönnetty. Vuonna 1995 laki muuttui ja tarveharkinta poistui. Nyt lupien myöntäminen ei ole alkoholipolitiikkaa vaan rikollisten etsintää. Räkälöille on pakko myöntää luvat ja lähiöt ovat täyttyneet niistä. Kunnalla ei ole mitään sananvaltaa (pl. yleissuostumus) pahimpaan lähiöiden asumisen haittaan. Eikä lääninhallituksilla resursseja pistää paikkoja kuriin.
Vuonna 1995 myös kioskit ja huoltoasemat otettiin alkoholin myynnin piiriin, eli myyntiverkosto ja lisääntyi olennaisesti ja kynnys madaltui ja myyntiajat kasvoi. Jakeluverkoston laajuutta (ml. Alko) ei enää säädellä ja se on ollut omalta osaltaan lisäämässä kulutusta.
Ostomäärien rajoittaminen (2). Ostorajoitukset on vähittäismyynnistä poistettu. Anniskelussa on tarkat rajoitukset, joita rikotaan yleisesti valvonnan puutteen vuoksi.
Saatavuuden eriyttäminen alkoholipitoisuuden mukaan (2). Koko Suomen alkoholijärjestelmä perustuu tälle tutkimustulokselle, muutenhan monopoli pitää purkaa ja antaa maitokaupoille viinanmyyntiluvat. Nyt monopoli murentaa kaupallisella toiminnallaan monopoliaan.
Lisäisin tähän omasta puolestani reagoinnin herkkyyden. Viranomaisilla olisi valtavasti keinoja, jos olisi halua käyttää niitä. Esimerkiksi veron alennuksen, tuontirajojen vapauttamisen, Viron EU-jäsenyyden aiheuttama raju kulutuksen ja haittojen kasvu edellyttää tiukkaa viranomaisseurantaa, tietojen vaihtoa, yhteistyötä ja toisiaan tukevia toimenpiteitä sen sijaan että ihmetellään ja pyöritellään peukaloita. Ja sanotaan, että katsotaan sitten syksyllä.
Juhani Hakala
Kirjoittaja toimii suunnittelupäällikkönä
Tuotevalvontakeskuksen alkoholihallinto-osastolla
|