web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Valaistus ei ole välähdys

                                        4.3.2010

VALAISTUS EI OLE VÄLÄHDYS




Heti alkuun sanon, että tämä juttu ei perustu lähteisiin vaan minun huteraan päähäni. Joten ei kannata lukea pidemmälle.

Ja toiseksi sanon, että kirjoittaja on tiibetinbuddhalainen joka on älyllisempi suuntaus kuin esim. Zen. No kirjoista kuitenkin sen verran, että edellinen kannanotto löytyy kirjoistakin.

Soto-koulukunnan kansainvälinen  johtaja sanoi Hesarissa, että ei Zen ole oikeastaan uskonto, se on vaan seinään tuijottelua. Varmasti näin ja siltä se näyttääkin. Mutta kyllä toimintaa tapahtuu kovastikin: alitajunnassa ja jokin koan laukaisee ajatuksen ilmi. Tärkein buddhalaisuuden harjoitusmenetelmä on meditaatio ja Zen on juuri sitä. Zenissä sanotaan että siellä tajutaan totuus välähdysenomaisesti. Itse en siihen usko, mutta en väitä vastaankaan. Ehkä lopullisen totuuden, kaiken yhteyden, osia tajutaan osa kerrallaan ja siihen taas uskon.

Tiibetinbuddhalaisuutta kutsutaan Vayaranaksi - nopeaksi kulkuneuvoksi. Ehkä sen vuoksi, että meillä on monia ja hyvin erilaisia suoraan mieleen vaikuttavia harjoituksia. Mutta valaistuakseen pitää ymmärtää ja sisäistää monia asioita (karma, syy ja seuraus, kärsimys, ehdollistuminen, kaiken muuttuminen, tyhjyys, dualismi jne jne).

Jos valaistus ei ole välähdys niin mitä se on? Minua motivoi turvautumisessa Tai Situn antama nimi, joka väittää että valaistuisin tässä elämässä. Se ei ole mahdollista, koska Tai Situ sanoi tarvitsevansa itse vielä 100 vuotta. Nimen luovuttanut Lama Tenam näytti aika hämmästyneeltä nimeä antaessaan. Niin minäkin kun se minulle selitettiin.

Muuten eivät nämä nimet aivan huuhaata ole. Suomessa Ringu Tulku antoi minulle ensi kertaa turvautuessa minulle nimen, joka säilyi myös Tai Situpan antamassa nimessä: Dorje, eli vajra: valtikka. Tai Situ ei tiennyt aiempaa nimeäni.

Ja taas sanon, kuten olen sanonut niin monta kertaa ennenkin: eihän tällaisista asioista saa puhua ääneen, eikä missään nimessä kirjoittaa julkisuuteen. Tämä on perinteinen tiibetiläinen näkökanta. Mutta monet nuoremmat Lamat, Rinpochet ja Tulkut allekirjoittavat avoimuuden. Viimeksi sen sanoi ranskalaissyntyinen Tulku ja Rinpoche. Jos halutaan, että tiibetinbuddhalaisuus leviää länsimaihin sitä pyytäville, täytyy ottaa huomioon länsi-ihmisen analyyttisempi mielenlaatu. Emme osaa elää tätä hetkeä vaan vaadimme tietää mitä minulle tapahtuu ja milloin, jos lähden tälle tielle.

Valaistukseen ei voi pyrkiä, se tapahtuu. Pyrkiminen pilaa koko homman. Itse kun ole Kundalliinin nousu ja chakrojen puhdistusprosessissa niin minussa tapahtuu koko ajan, halusin tai en. Buddhalainen nunna sanoi, että lopeta energialla pelleily. Sanoin, että on aika vaikeaa, kun kirjojenkin mukaan sitä ei voi pysäyttää. Älä sitten puhu siitä oli viimeinen kommentti. Eli älä ole avoin, vaikka auttaisit kokemuksillasi muita.

Kyseisen nunnan kannanotot ovat olleet minulle aika traumaattisia, hän on koko ajan ollut eri mieltä tiestäni, joka kuitenkin etenee vauhdilla Laman ohjauksessa. Oli pakko ottaa etäisyyttä hänen tuomitsevien kannanottojensa vuoksi myös ihmisten ja järjestöjen yhteistyöasioissa. Kannatan niissäkin täyttä avoimuutta.

On kai jo aika päästä otsikon aiheeseen. Kuten olen joskus kirjoittanut, minä luulen, että henkisellä tiellä on kyse energian noususta yhä hienoimmille tasoille. Tai siis minulle on sanottu näin, kun olen kysynyt milloin tämä loppuu.

Valaistumisessa on kymmenen astetta. No varsinaisesti tasoja sinänsä ei ole, halutaan sanoa vain, että missä vaiheessa ihminen menee. Oletan, että Rokpan mahtavilta opetussivuilta löydätte luettelon (www.rokpafinland.org)

Jonkinlaista palautetta saa itsestään muiden ihmisten kautta. Osin siksi käyn kaikenlaisilla kursseilla ja muissa kokoontumisissa. Samoin palautetta saa tarkkailemalla omaa käytöstään ja aistimuksissaan, näkemällä selvemmin. Oikea asenne kai olisi kuitenkin, ettei edes yritä havainnoida mitä itsessä tapahtuu. Kun olen ollut 37 vuotta kehityshommissa, minun on täysin mahdoton olla havainnoimatta ja tiedostamatta mitä minussa tapahtuu. Minä uskon, että tämä mielenlaatu edistää tapahtumista, koska olen iloinen kaikista muutoksista minussa ja se motivoi jatkokehitykseen. Olen jo sen verran vanha ja minulle näytetyn aiemman kuoleman vuoksi (kokemus löytyy aiempia elämiä käsitelleestä blogistani) en pelkää mitä minulle tapahtuu. Oudot kokemukset eivät johda kuolemaan, mutta jos johtavat niin so what. Onpa odottamassa seuraava elämä.

Se on tärkeä tiedostaa, että kehitys kehittyy monella tasolla ja monella tavalla. Et ole yhdellä tasolla vaan monella tasolla samaan aikaan Jossain asiassa voi olla jo pitkälläkin ja joku asia hannaa vastaan aiempien kokemustesi perusteella.

On tärkeää huomata, että jos kokee jotain tärkeää välähdyksenomaisesti, niin et ole vielä siellä vaan se on suunta johon Sinun pitää harjoituksin pyrkiä. Mielen luonnon näyttäminen on juuri tätä. Siinä Sinulle näytetään olotila, johon olet menossa. Siinä on käsitteitä ilman käsitteitä, onnellinen olo ja huikea valkoisuus.

Minä tiedän vain muutaman, jotka ovat kulkeneet 10 valaistuksen astetta loppuun asti. Viimeisen 2500 vuoden aikana heitä on ollut ainakin kaksi: Jeesus ja Buddha.

Mistä sitten tietää, että tie on oikea. Oma opettaja on tärkeä ohjaaja. Mutta tietyssä vaiheessa Sinun ei tarvitse enää murehtia. Kun kyselin juurilamaltani mitä minussa tapahtuu, hän vain hymyili ja sanoi, luota vaan kaikki menee hyvin. Se on ainoa ohje jonka olen saanut. Sen tiedän, että minulla on hyvät henkiset oppaat, jotka jotkut tiedän vaan en tunne. Kyllä niiden joukossa yksi lamakin näkyy, sanoi Charles. Jotkut meistä näkevät toisten henkiset oppaat. Joskus pääni päälle katselu vaivaa minua. No sitä eivät tee kuin Lamat ja hengen energian tiellä pidemmällä olevat.

Usein sen mitä itsessä tapahtuu huomaa jälkikäteen. Joskus ei huomaa lainkaan. Muutos on niin hidas, että mieli sopeutuu asiaan, eikä näe sitä uutena. Ulkopuoliset näkevät ulkopuoliset muutokset. Joskus jotkut kokevat energiani vahvempana.

Meillä monella on yksi vaara, varsinkin minulla. On oltava nöyrä, ei saa ylpistyä eikä kehua. Teenkö minä sitä kun kirjoitan näistä asioista? Minä uskon, että minua käytetään hyväksi, koska haluan kirjoittaa henkisistä asioista. Kyse ei ole kanavoinnista vaan henkioppaiden avusta. Ja vähän mielen selkiytymisestä, kun saasta poistuu. Tämä näkyy hyvin aurakuvastanikin. Siksi uskon, että en ole väärässä avoimuudessani (asia näköjään vaivaa minua em. nunnan vuoksi). Jos olisin väärässä, se kerrottaisiin minulle jollain merkillä. Päinvastoin, sain juuri mahdollisuuden kertoa nettisivuistani tuhansille Ananda-lehden lukijoille.

Apropoo merkillä. Henkisellä tiellä pitää olla herkkä kaikelle mikä itsessä tapahtuu. Kaikella on merkitys. Se vaatii hyvin avointa ja luottavaa mielenlaatua. On uskottava siihen mitä havaitsee. Alussa ajattelee usein väärin, mutta taito kehittyy, kun vain luottaa, eikä analysoi sitä omista ihmisen kokemusten lähtökohdista.

Ja lopuksi. Minä olen analyyttisellä aivojen tiellä. Minulle jokapäiväinen elämä on harjoitus. Tarkkailen ja analysoin itseäni tekemisiäni, sanojani ja ajatuksiani. Pyrin pääsemään itsekkäistä ajatuksista ja vähitellen myös egosta. Ajatukset ovat itsekkäitä, koska ne ovat minun ajatuksia, ei kenenkään muun. Omista ajatuksista pyritään meditaatiolla eroon, että ymmärretään meidät yhdistävä valtava yhteinen ajatus.

Varmaan paljon yleisempi on kuitenminharjoituksen tie. Siinä ei niin paljon spekuloida, vaan tehdään harjoitusta ja uskotaan.

Molempia yhdistää erittäin syvä kiitollisuus siitä mitä itsessä tapahtuu.