web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Buddhalaisuus putkahtelee



Buddhalaisuus putkahtelee               11.04.10



Yhtenä iltana TV:ssä kolmessa eri yhteydessä buddhalaisuus putkahti esiin. Yleensä ne ovat muotoa: ”Jos vielä johonkin uskontoon ryhdyn, on se buddhalaisuus” tai sitten viittaukset liittyvät asiayhteyteen: ”Varmaan jossain elämässä olen ollut” tai ”Varmaan jossain elämässä tulen olemaan”.

Luin juuri, että yli puolet maapallon uskonnoista hyväksyy jälleensyntymisen – myös esi-isämme. Henkisielu eli löyly jatkaa seuraavaan elämään ja itsesielu kuolee kun ruumiskin kuolee.  Myöskin Jeesus ja alkukristityt uskoivat jälleensyntymään, kunnes kirkolliskokous kielsi tämän 500-luvulla. Se on siis ihmisen päätös.

Karmahan on osa jokapäväistä kielenkäyttöämme. Se vain tulkitaan väärin kohtalonuskona, eikä ymmärretä sen takana olevaa syyn ja seurauksen lakia     

Nämä ajatukset syntyivät kun Hesarin (11.4) kulttuurisivuilla referoitiin kolmen filosofin kirjoja alaotsikolla ”Auttaakseen itseään ihminen tarvitsee sekä koossa olevan sielun, että valistuksen terveen järjen”.  Jean Clairin mukaan: ”…kaikilla tieteenaloilla lait muodostuvat joukosta objektiivisia havaintoja esittäviä lauseita”.

Olen aiemmin kehunut Mingyur Rinpochen kirjaa, joka käsittelee juuri tätä asiaa eli ”objektiivista” havaintoa. Hän käyttää viimeisintä tutkimustietoa asian käsittelyssä. Mutta havahduttavin Clairin lainaus on seuraava, joka jatkuu suoraan seuraavassa kappaleessa: ”Näin murenevat myös ihmisen ”minä” tai ”psyyke”, koska ne ovat vain kokoelma tosiinsa liitettyjä havaintoja.” Tämä on kuin suoraan Rinpocen kirjasta.

Havaintojen subjektiivisuuteen olen törmännyt viime aikoina eri yhteyksissä yhä useammin. Se on yksi buddhalaisuuden keskeisimpiä ja samalla vaikeimpia opetuksia, koska se johtaa minästä luopumiseen, jolloin havainto ja havaitsija ovat yhtä.

Luin myös yleissivistyksen vuoksi itämaisia uskontoja koskevan kirjan. Erityisesti taolaisuudessa ja shintolaisuudessa on omaksuttu paljon buddhalaisuutta. Konfutselaisuus sääntöineen on kauimpana. Konfutsella ei ollut aikaa miettiä elämän tarkoitusta tai kuoleman merkitystä, kun itse elämisessäkin on tarpeeksi hommaa. Kiinalaiset ottavat kakista kolmesta uskonnostaan sopivaksi katsomansa: esivanhempien palvonnan Konfutselta, kuoleman käsityksen buddhalaisilta ja yrittävät elää kuin taolaiset teottomin teoin.   

Minulla on tapana lukea kirjoja ”vihollisen leiristä” testatakseni omaa ajatteluani, saadakseni hedelmällisiä ideoita elämän tarkoituksen ja oman tien miettimisessä sekä laajentaakseni näkökulmaani eli lisätäkseni myötätuntoa.

Tällainen kirja oli Paul Rolandin ”New Age-käsikirja, periaatteet, menetelmät ja uskomukset”. Kirja oli sinänsä sisällöltään surkea ja vaikealukuinen tekstin taustalla olevien kuvien vuoksi.  

Kirja käsitteli Egyptin mysteerejä. Kuten olen aiemmin kertonut, olen elänyt Egyptissä puunhakkaajana. Ja miten se selvisi, oli kyllä sekin mysteeri. Egypti teki vaimooni ja minuun syvän henkisen vaikutuksen ilman em. tapahtumaakin.

Muista kirjoista olen lukenut ja ymmärtänyt, että papit olivat pitkällä sillä tiellä jota kustumme valaistumiseksi seurannaisvaikutuksineen. Kyse oli myös energian aistimisesta ja hyödyntämisestä. Myöhemmät salaseurat Ruusuristiläiset ja Vapaamuurarit omaksuivat Egyptin oppeja.

Tunnen muutaman buddhalaisen joilla on teosofinen tausta. Nämä opit ovat kuulemma hyvin lähellä toisiaan. Teosofian tarkoitus on uskonopin vertaileva tutkimus universaalin etiikan luomiseksi ja ihmissielussa piilevien kykyjen kehittämiseksi.  Ilmeisesti buddhalaisuus on uskonnoista lähimpänä näitä ideaalisia tavoitteita. Teosofian perustajan käsitystä kutsuttiin ”pseudobuddhalaisiksi”.

Moni kabbalan näkemys maailmasta ja elämästä on lähellä buddhalaisuutta, kuten kaiken elollisen riippuvuussuhteet.

Sen jälkeen kirjassa käsitellään reinkarnaatiota, Karmaa, Joogaa ja shamanismia. Jälkimmäisestä ja buddhalaisuudesta olen kirjoittanut paljon, joten ei niistä nyt enempää. Sitten vielä tulevat uuspakanuus (esim. Wicca), joka uskoo luontoon kaikkialle ulottuvana ja moninaisena jumalallisuuden ilmentymänä.

Kirja esittelee vain kaksi uskontoa, jotka ovat oikeastaan saman uskonnon eri haaroja, kirjoittajalle vain tiedoksi. Hänen mukaansa buddhalaisuus ja zeniläisyys ovat erillisiä uskontoja, hän ei varmaan ole koskaan kuullut yläkäsitteestä Mahayana. Hänellä menee sekaisin myös Soto ja Rinzai-suunnat

Lopetan kirjan referoinnin tähän. Seuraava kirjan luku käsittelee miten tiede ja buddhalainen käsitys maailmasta lähenevät koko ajan tosiaan. Kirjassa nyt ei juuri näin sanota, mutta esitetyt tulokset tukevat buddhalaisia käsityksiä.

Tai ei siis oikeastaan vain buddhalaisia käsityksiä. Kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, miten loppusuoralla uskonnot ovat yhtä. Useimmat uskonnot johtavat samaan lopputulokseen ja niillä on käsitys kaiken ykseydestä. Henkinen tie on sama, eri uskonnoilla on vain eri harjoitukset, keinot ja nimet. Itse näen buddhalaisuuden tehokkaimpana, koska sen harjoitukset kohdistuvat suoraan mieleen minän minimoimiseksi ja yhteisyyden löytämiseksi. Vastuu muutoksesta on ihmisen, sitä ei ole delegoitu ulkopuoliselle jumalalle vaan sisäpuoliselle Buddhalle.

Olen erään henkilön kanssa taittanut peistä näistä blogeista. Se johdatti minut seuraaviin aatoksiin, kiitos niistä. On kaksi tietä.

Ensimmäinen tie on, että skoo tiukasti vain omaan tiehensä ja sulkea aistit ulkopuolisilta. Tehdä vain annettuja harjoituksia, muuta ei saa miettiä.

Syvemmän ymmärryksen tuo Ringu Tulkun sanat: ”Jos Dharma ja motivaatio ovat oikeat niin mitä vaan”. Lama Rabsang sanoi saman hieman toisin” Jos se vahvistaa meditaatiota niin mitä vain”.

Nuo kolme ”jos”-sanaa ovat erittäin tärkeitä. Kun ne harvoin täyttyvät, ei niistä saa julkisesti kirjoittaakaan. Jos ”jossit” eivät täyty, on tämä toinen lähestymistapa varmasti pahasta. Ennen kahden em opettajan sanoja minua varoiteltiin koko ajan lukemasta liikaa ja harrastamasta liikaa erilaisia asioita. Kuten olen kirjoittanut: ”harjoittele, harjoittele, harjoittele”. Se on sinänsä aivan oikea neuvo tien alkuvaiheessa, kun ”jossit” eivät ole vielä vahvoja.  

Buddha sanoi, että hyväksy hänen sanansa, vain jos koet ne sisälläsi todeksi. Kyse on ymmärtämisestä. Luovuus on sitä, että yhdistelee erilaisia asioita uudella tavalla. Se edellyttää aika laajaa yleissivistystä. Muihin uskontoihin tutustuminen on tuonut minulle monta ”Ahaa”-elämystä buddhalaisella tiellä. Toisaalta olen kyllä vähän ammattilainekin, käytin samaa menetelmää työssäni hallinnon kehittämisessä. Muutos on minun tavoitteeni. Nyt ja aina.