web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Sotapäällikkö. Ensimmäinen tarina

Sotapäällikkö. Ensimmäinen tarina                 24.5.10


Olin Cecilia Innasen ja Tarab-Instituutin unikurssilla. Paljon taas tapahtui. Tässäpä maistiaisia.

Mutta jälleen kerran: tämä blogini on looginen kehitystarina. Kaikki liittyy kaikkeen ja moni aiemmin ihmetelty asia aukenee. Eli monesta tässäkin blokissa ilmenevästä asiasta löydät tarkempaa tietoa vanhoista blogeistani.

Tarinoita on kaksi. Otetaanpa ensin sotapäällikkö, koska se oli syvällinen muutos, joka on aiheuttanut hieman ohimeneviä henkisiä ja fyysisiä ongelmia jälkikäteenkin. Ilmankos Cecisilia kyseli oloani. Olo oli hieman samalla tavalla hutera, kuin kun koin edellisen elämäni kuoleman.

Kyseessä oli uniharjoitus. Piti ottaa uni, jonka muistaa hyvin tai uni, joka toistuu. Kurssin edellisessä harjoituksessa käytin unta, jonka olen selittänyt aiemmin blokissani. Selityshän oli, että ihmisessä, ”ahkiossamme” on se kaikki tarpeellinen valmiina mitä tarvitsemme henkisellä tiellä.

Ajattelin, että tulee huono harjoitus, kun uni ja tulkinta olivat niin simppeleitä. Mutta sitten aloin miettiä, että pitäisiköhän minun alkaa selvittää sitä, miksi niin monet uneni tapahtuvat kertausharjoituksissa ja sotilasleirillä. Tähän liittyy myös se, että kärsin militaristisuudestani. Olen varmaan Suomen ainoa buddhalainen reservin yliluutnantti.  

Aiemmin olen jo havainnut, että militaristisuuteni johtuu siitä, että olen ollut pidetty sotapäällikkö keskiajalla Balkanilla Cecilian mukaan on mahdollista nähdä aamuyöstä unia, jotka liittyvät aiempiin elämiin. Olen itse näin olettanut ja olettanut myös, että ne liittyvät chakrojen puhdistumiseen.

Joten päätin lähteä Keski-ajalle tapaamaan sotapäällikköä, entistä elämääni. Elin hänen tavallisen päivänsä. Siinä ei kummempaa, järki oli liikaa mukana.

Unessa tunteet ovat aitoja. Istuin hevosen selässä joen rannalla ja aron reunassa. Tuli todella voimakas hyvän olon tunne. Pidän nytkin avoimista paikoista. Olin oikeassa paikassa! Muuten joella tuntuu olevan merkitystä mielikuvissa, kuten seuraavassakin harjoituksessa, onhan buddhalainen myös virtaan astunut.

Tulimme sotapäällikön kanssa takaisin nykyaikaan. Kerroin, että buddhalaisena en voi hyväksyä hänen militaristisia asenteitaan, minun on päästävä niistä irti. Aivan varmasti hänen elämänsä on täytynyt olla vahva ja nautittava, koska se vaikuttaa vielä minunkin elämääni monta sataa vuotta myöhemmin. Niinpä sotapäällikkö kuoli minussa. Pehmustin hänet hyvin ja pakkasin ahkiooni takareunaan. Siellä hän nyt kulkee matkassani ja voin ottaa hänet esiin silloin kuin haluan.

Mutta ei tässä kaikki. Olen kirjoittanut aiemmin minussa olevasta vihasta. Miten sen löysin ja miten luulin sen kokonaan jättäneen minut. Viime aikoina olen huomannut miten taustalla viha vaikuttaa edelleen reagointeihini, esim. liikenteessä. Sitä on vielä minussa.

Armeija on vihakoneisto. Minä olen ollut armeijan päällikkönä vihaekspertti. Viha on siksi syvällä minussa. Kun hautaan sotapäällikköni hautaan myös vihani. Ehkä se nyt onnistuu.