web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Pieni vihreä mies. Toinen tarina

Pieni vihreä mies. Toinen tarina                   24.05.10

Cecilian unikurssi jatkuu. Mutta ensin yhteenveto mitä aiemmin on tapahtunut ja kirjoitettu.

Kymmenisen vuotta sitten Vänön kulttuurin ja henkisen kasvun festivaaleilla shamaanin vetämässä harjoituksessa löysin käärmeen, yhden voimaeläimistäni. Käärme on ilmestynyt sen jälkeen vain pari kertaa.

Istuimme silloin käärmeen kanssa jyrkkäseinäisen vuoren huipulla olevassa luolassa. Hän esitteli poikasensa ja juttelimme katsellen vihreää maisemaa ylhäältä päin. Muistelen ihmetelleeni, miten tasainen metsä allamme oli. Ei yksittäisiä korkeita puita.

Myöhemmin intiaanipäällikkö Rainbow Eagelin luennolla tajusin, että ehkä kyse on inkojen sulkakäärmeestä. Maisema sopikin paremmin Etelä-Amerikkaan.

Ja sitten pienestä vihreästä miehestä. Mielen luonnon näyttämiseen liittyi uni, jossa käärme puri rintaani ja pieni mies, jolla oli pitkä valkoinen parta, paransi minut. Toisen kerran samannäköinen mies kanavoitiin rummutuksessa  Lemminkäisen haudalla uuden kuun aikaan. Hän kertoi nimekseen Isar ja kuinka tärkeää työtä teemme. Hänestäkin on oma bloki.

Erässä rummutuksessa Aarnion Susanna näki miten minun paikalla istui pieni vihreä mies, parantaja ja tietäjä.

Seuraavan kerran tapsin pienen vihreän miehen inkoista kertovassa romaanissa, jonka historialliset tapahtumat oli tarkistettu, että ne ovat todella tapahtuneet. Pieni vihreä mies oli kuninkaan lähin mies, pappi ja tietäjä.

Tämä oli taustaa.

Uniharjoituksessa teimme matkan.  Lähdimme aurinkoiselta niityltä, jossa olin juuri edellispäivänä köllinyt ja nauttinut auringosta. Matka kulki aarniometsän läpi ja tulimme joelle. Piti keksiä ylitystapa. Minä kaadoin kuusen. Kun olin joen keskellä minut valtasi hyvänolon tunne. Koin joen. Ylipäästyäni kävin uimassa.

Sitten nousimme ylös kohti vuorta. Mutta vuorihan oli tuttu? Sama josta edellä kerroin. Ja kukas oli vastassa? Sulkakäärme. Jälleennäkemisen riemu oli rajaton. Ja luolan perällä oli, kukas mukaan, pieni vihreä mies!

Takaisin tullessa joen yli oli jo tehty silta ja jälleen nautin täysin siemauksin joen energiasta.

Sen pituinen se. Totta tai ei, minä uskon. Ja mikä on totta? Tämä on minun dualistinen tämän elämän totuuteni