web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Hautajaisissa


Hautajaisissa                                                      23.1.11

Olen puhunut aiemmin herkkyydestä ja omaan intuitioon ja mielikuvitukseen luottamisesta henkisellä tiellä. Herkkien ja useimmille huomaamattomien asioiden noteeraamista ja niihin uskomista. Otetaanpa esimerkki.

Olin serkkuni hautajaisissa. Hän oli sympaattinen ja pidetty musiikki-ihminen, jolla oli myös etelä-pohojalaasen kulmikkaitakin piirteitä. Minulle tuli kirkossa voimakas tunne hänen hymyilevästä, läsnä olevasta energiastaan. Tunsin, että hän läsnä ja välitin hänen energiaansa lähiomaisille.

Enemmistölle ihmisistä tämä olisi mielikuvituksen tuotetta, mutta minä uskoin. Totta tai ei, minä uskon.

Olen kuitenkin itse sen verran vielä epäileväinen, että tarkastelen ympäristöäni; vahvistaako jokin kokemukseni.

Istuin muistotilaisuudessa naisen kanssa, jota en ollut koskaan tavannut. Myös hän oli kokenut saman hyvä vainajan energian. Todennäköisesti hän oli ainoa saattoväestä, joita oli noin sata, joka oli kokenut saman kuin minäkin. Ei ollut lainkaan sattumaa, että istuimme toisiamme vastapäätä. Huomasin myöhemmin, että hän oli herkästi reagoiva ihminen. Minä en usko sattumaan.

Luonnollisesti minun uskooni vaikutti se, että minulla on ollut aiemmin vastaavia kokemuksia ja tiedän reagoivani herkästi muiden suruun.

Toinenkin asia vahvisti kokemukseni. Minulla oli koko illan hyvä olla. Se johtui siitä, että olin ollut kosketuksissa kosmiseen energiaan, jonka osa vainajan heijastama energia oli. Onnellisuus on yksi sen piirteistä.

Oikeastaan aiheen tälle jutulle antoi pappi. Hän luki raamatun kohtaa, jossa sanottiin, että on aika iloon ja suruun, vihaan ja rakkauteen. Buddhalainen ei ikinä voisi sanoa näin.

Vihan aikaa ei ole, ainakaan uskonto ei voi sanoa, että vihan aika on oikeutettu. Tähän liittyy aiemmat juttuni Helsingin edellisestä ja nykyisestä erittäin fiksusta piispoista, jotka ihmettelivät Jumalan töitä, miksi Jumala sallii esim. luonnonkatastrofeja. Suru ja murhe ja paha ovat osa uskontoa, jota kristitty ei useinkaan tajua ja jonka perään hän ihmettelee.

Aivan varmasti buddhalaisella on surua ja murhetta, mutta uskonto on lääke niihin. Esimerkiksi erityisesti vihaan, mielen myrkkyyn. Viha on meille suomalaisille valitettavan yleinen piirre.

Kristitty rukoilee Jumalan apua, vastuu on ulkopuolella olevan Jumalan, kuten piispatkin kyselevät.

Vihalle ei ole aikaa. Buddhalaisuudessa on paljon menetelmiä, harjoituksia, vihan käsittelyyn. Vain harvat meistä itse huomaavat vihansa. Muuthan siitä kyllä kärsivät.

Puhun kokemuksesta. Vaimoni puhui monta vuotta minussa piilevästä vihasta. kuten aiemmin olen kirjoittanut, vihaan vaikuttivat lapsuuden syyttömät selkäsaunat, jotka selvitin. Olin myös keskiajalla sotapäällikkö eli vihan konsultti. Senkin selvitin ja astman lopetin mutta yhä vaan vihaa löytyy. Se on vain hienovaraisempaa. Sen löytäminen motivaatiosta vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jatkuvaa itsetutkiskelua.

Aivan varmasti vihaa on buddhalaisissa. Sen useimmat kohtaamme tiellämme. Mutta se ei ole ulkopuolisen jumalan syy, eikä hän voi siihen vaikuttaa. Vain me itse voimme vähentää huonoa karmaamme. Viha on vain seuraus, meidän on löydettävä syy. Se useimmiten löytyy aiemmasta elämästämme. Jos se johtuu myös edellisistä elämistä, se kyllä osoitetaan meille, kun olemme valmiit sen kohtaamaan.