web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Minättömyys

Minättömyys                         23.03.11

Minättömyydessä egon tilalle tulee tyhjyys. Se on valtava tila jossa ei ole mitään ja jossa on kaikki. Ja tämähän käy järkeen vai mitä? Tyhjyydessä ei pelaa logiikka eikä käsitteet. Siksi tyhjyyttä ei voi kuvata käsittein. Käsitteettömyyttä ei voi kuvata käsittein.

Olemassaolo on tietoisuutta, jossa voi levätä tietoisuuden sisältöjen sijaan. Tietoisuus voi tulla tietoiseksi itsestään. Mutta se ei tapahdu yrittämällä vaan yrittämättä. Jos joku yrittää, niin se on aina minä. Ja ego luonnollisesti haluaa säilyttää itsensä.

Jos lepää tietoisuudessa, se ohjaa kehitystä. Se on ei-tekemistä ilman tekijää (zen). Tavoittelematta päästään tavoitteeseen. Mietiskely on hyvä keino löytää tietoinen olemassaolo. Juurilamani ainoa ohje ja harjoitusneuvo on, että usko vaan kakki menee hyvin. Eli luota siihen ja löydät etsimättä kaiken ykseyden. Harjoitus liittyy siihen, että luot itseesi vastaanottavan tilan.

Olen ajatellut paljon omaa vetämättömyyttäni. Välillä on vaikea selvitä jokapäiväisistä askareistaan väsymyksen ja haluttomuuden vuoksi. Varmasti se johtuu chakrojen puhdistuksesta ja uusien energiatasojen omaksumisesta. Mutta onko siinä muutakin?

Johtuuko se siitä, että ego hellittää otettaan? Silloin ego ei enää ohjaa elämääni, vaan sen tekee meille kaikille yhteinen energia.  Silloin maalliset askareet eivät enää kiinnosta. Sen olen huomannut, miten maku- ja haluasiat muuttuvat yhä tyhjänpäiväisemmiksi. Tällainen elämä olisi vain luostareissa paljon helpompaa.

Tapio Malisen mukaan (http://personal.inet.fi/yritys/tathata/artik_suom/mikahelpotus.htm) me pyrimme ymmärtämään käsitteitä, sen sijaan, että ymmärtäisimme maailmaa. Emme ratkaise ongelmia ajattelemalla. Ajattelemalla luomme niitä.

Buddha opettaa, että ehdonvaraiselle olemassaolollemme on kolme tunnusmerkkiä:   
                  Olemassa olo on epätyydyttävä. Se on kärsimystä                                                                                                                                                                                                                                                               Kaikki ilmiöt ovat väliaikaisia, pysymättömiä ja katoavaisia.                                                                                                                                                                                                                                                   Millään ilmiöllä ei ole pysyvää ja synnynnäistä muotoa.

Olen viehättynyt siihen, että Malinen näkee egon jatkuvasti muuttuvana prosessina. Niin kuin kaikki ympärillämme. Asioita tulee ja menee, eikä mihinkään tai kehenkään kannata kiinnittyä, koska se on katoavaista, ohimenevää. Ihmisten erot muihin ihmisiin ja ympäristöön heikkenevät, koska kaikki ovat yhteisessä prosessissa. Kun samaistuu kaikkiin, rakastaa myös kaikkia.

Olen puhunut energiasta aika pitkälti tyhjyyden synonyyminä. Kyse on energian löytämisestä. Kvanttifysiikankin mukaan tyhjyys on täynnä energiaa.

Abhidharmasta, eli Buddha opetuksista Malinen sanoo, että se on systemaattisesti ja empiirisesti todennettu laaja teoria ihmismielestä ja kokemuksen fenomenologiasta. Se on postmoderni malli ihmisen tietoisuudesta. Se on oppi siitä miten mielemme käsittelee informaatiota ja konstruoi todellisuutta. Mitä muuta uskontoa voi kuvata tieteellisin termein?

Aistit ovat meille tärkeitä. Mutta kuka aistii? Se on ego. Vasta kun tietoisuus liittyy aistimiseen, syntyy hyvä tai paha aistikokemus.

Miksi pelkäämme egon menetystä? Mehän pelkäämme myös tavaroiden, ystävien menetystä, koska olemme kiintyneet niihin. Tyhjyyden pelko on kuoleman pelkoa. Kuitenkin ego on meidän itsemme luoma käsite. Jos se olisi puolueeton, objektiivinen, kaikilla pitäisi olla samanlainen ego.  Mutta näinhän juuri on, yhteistä todellisuutta kutsutaan absoluuttiseksi totuudeksi.

Ego on muotoutunut hyvin pitkän ajanjakson kuluessa. Suomen ensimmäinen yhteiskunta oli matriarkaalinen. Kaikki oli yhtä luonto, ihmiset, tajunta. Omaa ei tunnettu. Tämän jälkeen tuli vasarakirveskansa, joka alkoi viljellä ja omistaa – ja sotia omistamisensa puolustamiseksi ja laajentamiseksi. Ego syntyi. Ego keräsi ympärilleen omistusta ja kehitystä. Ego teki lujasti työtä harhaisen maailmankuvan luomiseksi. Tätä on kestänyt vuosituhansia, se on aikaansaanut fyysisiä muutoksia aivoissamme. Mutta mikä on lohdullista, harjoittamalla aivot muuttuvat.

Olen seurannut pienen ihmisen elämän alkua. Vauvan ja äidin välillä ei ole mitään eroa. Äiti edustaa ulkoista maailmaa. Kokemus on aito, siihen ei liity hyvää tai pahaa. Lapsena voimme kokea muita todellisuuksia – aitoa tietoisuutta. Tämä mahdollisuus on olemassa koska me kaikki olemme olleet sitä. Mutta ihmisen luomassa maailmassa on niin vaikea toimia ilman omaa egoa. Omistamiskasvatus aloitetaan jo pienenä

Me olemme kiintyneet aistiemme nautintoihin. Emme halua luopua niistä. Ja kuitenkin halumme, vihamme, ajatuksemme, rakkautemme, mustasukkaisuutemme, omistamishalumme jne luovat valtavaa kärsimystä, joka on aivan turhaa. Me olemme luoneet ympärillemme materiaalisen maailman, talousjärjestelmän, jotka palvelee yhä tarpeettomampia tarpeita. Me vain emme tajua, että stressimme, murheemme ja vihamme ovat aivan turhaa ja vain tästä maailmasta. Miksi niistä ei haluaisi eroon?

Meidän ei tarvitse pelätä itseemme kohdistuvia loukkauksia, koska ei ole mitään mitä loukata.

Dalai Lama jakaa kärsimyksen seuraavasti:                                                                                                                                                                                                                                                                       Kyvyttömyys tulla toimeen ja hyväksyä sairauksiin ja menetyksiin liittyvää kipua                                                                                                                                                                                                                     Emme saa mitä haluamme ja kohtaamme asioita, joita emme halua kohdata                                                                                                                                                                                                                         Kärsimme myös jatkuvasta elämän muutoksista, koska minä ei ole pysyvä.

”Tien tutkiminen itsen tutkimista. Itsen tutkiminen on itsen unohtamista. Itsen unohtaminen on samaa kuin olla yhtä olemisen kanssa (Dozen).

Kun elämme tätä hetkeä, aikaa ei enää ole. Ei ole menneisyyttä, ei ole tulevaa. On vain tämä hetki. Vain mennyt ja tuleva aiheuttavat murhetta. Ei tämä hetki.