Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Buddhalaisuutta talousteoreettisesti
Buddhalaisuutta talousteoreettisesti 9.1.12
Kuvamme maailmasta ei ole todellinen van tarkastelemme maailmaa värillisten lasien läpi. Väriä tulee tapahtuman herättämistä aiemmista kokemuksista ja tunteista. Maailmankuvamme ei ole objektiivinen vaan hyvin subjektiivinen. Olemme vain eläimiä ja eläimet näkevät maailman hyvin eri tavalla, tarpeidensa mukaan (ihmiselläkin alun perin ravinnon hankinta).
Minulla on luettavana Tim Jacksonin kirja ”Hyvinvointia ilman kasvua. Rajallisen planeetan taloustiede”. Olen paljon kirjoittanut tieteestä ja buddhalaisuutta, mutta en koskaan ennen olisi osannut kuvitella, että kirjoittaisin taloustieteestä, pääaineestani, buddhalaista juttua.
Kyse on siitä miten tavaran avulla rakennamme minuuttamme. Toinen vaihtoehto on rakentaa sitä henkisyyden ja myötätunnon kautta. Me viestitämme tavaroilla yhteiskunnallisesta asemastamme ja yhteiskuntaluokastamme. Me viestitämme myös rakkauttamme tavaroilla, lahjoilla. Me näemme antamisen tavaroiden antamisena, ei tunteiden antamisena ja saamisena.
Tavaroilla voi olla elämässämme paljon suurempi rooli kuin tavaran käyttötarkoitus. Kalliilla autolla viestimme, että olemme varakas, meillä on varaa komeampiin autoihin kuin muilla. Siitäkin huolimatta, että kalliin autonraaka-aineet pilaavat luontoa moninkertaisesti kierrätysmateriaaleista tehtyyn halpaan autoon verrattuna. Mutta kalliin auton omistajat tietävät kuuluvansa samaan yhteiskuntaluokkaan kuin ne, joilla on varaa ylellisyysautoon. J jotkut pyrkivät ryhmään ostamalla kalliin auton.
Tavaroista tulee minän jatke. Ne koetaan osaksi minää, koska ne heijastavat ulospäin kuvaa minusta. Markkinointigurun Ernest Dichterin sanoin (The Science of Desire): Tyhjät kädet harovat naurettavia esineitä, koska ne ovat linkkejä elämän ketjussa. Ilman niitä olemme todella eksyksissä”. ”Tyhjä minä” pitää koko ajan täyttää ruualla, kulutustavaroilla ja julkkiksilla. Tyhjä minä ei jaksa vastustaa mainosmiesten jatkuvaa painostusta.
Buddha opetti näitä asioita neljässä jalossa totuudessa. Kärsimystä syntyy kun tavara vanhenee ja huononee. Kärsimystä lisää, kun muilla on hienompia tavaroita. Koko ajan syntyy uusia innovaatioita, jotka parantavat tuotteen laatua ja toimivuutta. Minun pitää saada samoja tavaroita. Ja kun rahaa ei ole, pitää ostaa velaksi ja kärsimys kasvaa. Uutuuden viehätys katoaa, kun huomaamme toisen paljon hienomman asian. Ja murheellisinta on, että tavarat joihin olemme kiintyneet hajoavat ja vanhenevat, eivätkä enää toimi kunnolla.
Tavaroihin kiintyminen tuo joillekin ihmisille korviketta uskonnon luomalle lohdulle. Jotkuthan hoitavat mieltään shoppailemalla. On olemassa joku tavoite johon uskoa, kun elämässä on ongelmia.
Uutuuksien ostaminen viestii ihmisten yhteiskunnallista asemaa. Usein vain rikkaimmilla on varaa ostaa heti uutuudet ja viestiä siten varallisuudestaan. Uutuuksia seuraa muiden jäljittely. Sillä osoitetaan, että on parempi kuin onkaan. Luodaan sosiaalista identiteettiä. Uutuudet tuovat vaihtelua ja jännitystä ja antavat aihetta toiveisiin ja unelmiin – päiväuniin tavaroista.
Ihmisen identiteetti uusiutuu tavaroiden kautta jatkuvasti. Se on kulutusyhteiskunnan tunnuspiirre, jota ei ole esiintynyt aiemmin.
Koko yhteiskunta on minän tuotos. Se on luonut yhä paremmat olosuhteet itselleen, itsekkyydelleen. Kulutusyhteiskunta perustuu oman voiton pyynnille ja siksi muiden sortamiselle. Koko talousjärjestelmämme riippuu kulutuksesta ja nykyään myös jatkuvasta kasvusta, muuten ei saada valtion lainoja maksuun. Ja eihän tämä homma pyörisi, ellei teollisuus toisi markkinoille yhä hienompia ja uudempia innovaatiota, jotka on pakko saada. Ne sinänsä eivät lisää enää itse hyvinvointia, enemmänkin kärsimystä, kun ei saa mitä haluaa.
Jatkuva kasvu on tulossa tiensä päähän. Pankkeja ja valtiota jo sortuu. Ja jos talousjärjestelmä ei tulisi tiensä päähän, niin luonto pitää huolen, että ihminen on pian tiensä päässä. Onko vuosi 2012 vuosi joka muuttaa arvomme pois rahan ja tavaran vallasta? Muuttaako nykyiset Euroopan talouksien ongelmat asenteitamme? Miten käy ihmisen, jonka elämän täyttää tavarat, kun tavaroita ei enää ole, kun vain henkinen vauraus on käypää pääomaa?
Murheellisinta on taloustieteen jatkuvan kasvun luontoa tuhoava ehdottomuus ja vaihtoehdottomuus. Tämä johtuu varmasti siitä, että se on myös poliitikkojen ja valtioiden virallinen linja. Vaihtoehdottomuudesta oli viime vuonna Hesarissa pari hyvää esimerkkiä. Osallistuin kumpaankin keskusteluun, jutut löytyvät alempaa.. Ensimmäinen kirjoitus oli täysin vapaa kapitalismin, oman voiton pyynnin, ylistys. Firmatkin olivat niin vastuullisia, että hoitavat yhteiskuntavastuunsa. Tästä on puhuttu jo 30 vuotta ja luontoa tuhotaan yhä enemmän.
Toinen keskustelu koski onnellisuuden mittaamista. Taloustieteilijöiden mukaan bruttokansantuote on ainoa onnellisuuden mitta. Luonto voi tuhoutua, mutta bruttokansantuotteen pitää kasvaa. Tämän jälkeen alkoi vilkas keskustelu, eikä kukaan puolustanut taloustieteilijöitä. Tietyn varallisuustason jälkeen rahan ja tavaran aiheuttama onnellisuus laskee. Mitä köyhimpien onnellisuus kasvaa, sitä enemmän kasvaa yleinen onnellisuustaso. Kehitysmaita auttamalla saadaan suurin onnellisuustason nousu.
Tänään Hesarin yliöissä oli hyvä juttu taloustieteen vaihtoehdottomuudesta (Ruurik Holm: Nykypolitiikasta puuttuu vaihtoehtoja HS 9.1.12). Vaihtoehtoisia lähestymistapoja ei haluta, osata, uskalleta käyttää. Erityisesti maan johtajat ja poliitikot kuuluvat vanhoillisimpaan siipeen.
Yksi vaihtoehto esim. on, että tuottavuutta ja kasvua saadaan aikaan ympäristöinvestoinneilla,
Lainaan Holmia: ”Markkinat ja julkinen sektori ovat yhdessä syrjäyttäneet perinteiset sosiaaliset hierarkiat, kuten suvun ja perheen tiukasti säätelemät roolit ja uskonnollisten yhteisöjen vaikutusvallan. Tämä on osaltaan johtunut ihmisten välisen yhteisöllisyyden vähenemiseen. Siksi politiikan keskeisenä tehtävänä tulisi olla sellaisten tilojen rakentaminen, jotka mahdollistaisivat omaehtoisen, yksilöä kunnioittavan yhteisöllisyyden….. Luonnonvarojen kasvavaan kulutukseen nojaavalle sosiaalivaltiolliselle kapitalismille ei ole vielä ilmaantunut haastajaa, joka tavoittelisi aidosti demokraattista ja ihmisen tarpeiden mukaista yhteiskuntaa”.
Buddhalaisuutta pidetään yksilön kasvuun liittyvänä, ei yhteiskuntaan liittyvänä. Minusta jutun alku osoittaa, että dualismiin, todellisuuden harhaan kuuluu myös eläminen tavaroiden kautta. Dalai Lama on joskus sanonut jotain siihen suuntaan, että kommunismi on hyvä aate, mutta ei sovi ihmiselle. Hän on ottanut yhä enemmän kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin, koska ne uhkaavat elämän laatua ja jatkumista.
| ||