web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Buddhalaisuus yksilö- vai yhteisöuskonto?

Buddhalaisuus yksilö- vai yhteisöuskonto?                                                   22.1.12

Buddhalaisuutta pidetään lähinnä ihmisen mielen tuntemukseen perustuvana yksilöuskontona.

Lainataanpa Karmapan uuden vuoden viestiä:  ”Toivon että me kaikki, jotka yhdessä jaamme tämän planeetan, etenemme uuteen vuoteen sopusoinnussa keskenämme. Eläkäämme ensi vuonna rakastaen ja kunnioittaen toisiamme ja maapalloa, joka on yhteinen kotimme.”

Dalai Lama on puhunut kommunismista hyvänä oppina, jonka ihmiset pilasi. Molemmat ovat puhuneet naisten tasa-arvosta ja luonnon tuhoutumisesta.

Buddhalaisuus on yksilöuskonto, joka johtaa yhteiskunnalliseen toimintaan. Myötätunto kasvaa henkisellä tiellä. Ensin se kohdistuu lähempiin, tuttuihin, mutta vähitellen myös outoihin ihmisiin. Valaistunuthan voi palata takaisin auttamaan ihmisiä. Henkisellä tiellä vastuuntunto kasvaa. Tällöin ei voi olla huomaamatta Buddhan opetusten pohjalta miten ihminen tuhoaa ympäristöään ja siten myös itseään ja varsinkin lastensa elinmahdollisuuksia.

Länsimaissa ihmisen hyvinvoinnilla tarkoitetaan materiaalista hyvinvointia. Tietyllä tavaratasolla tavaran lisäys ei enää lisää hyvinvointia. Jos sama tavaramäärä annettaisiin köyhille, olisi onnellisuuden lisäys moninkertainen.

Minua moitittiin Facebookissa, että taloustieteellä ja buddhalaisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eikö? Buddhan perusopetus oli Neljä jaloa totuutta. Sen mukaan haluamme aina vaan hienompia, monipuolisimpia ja uudempia tavaroita, joilla osoitamme paremmuutemme muihin. Ja kun emme saa kaikkea haluamaamme ja vanhat tavarat hajoaa, ja muilla on hienompia tavaroita, me kärsimme. Tavaroista on tullut minän jatke ja vähitellen myös minän korvaaja. Tätä varten on kehittynyt oikein elinkeinokin, jota mainonnaksi kutsutaan. Se luo yhä turhempia tarpeita, kun elämiseen liittyvät tarpeet on tyydytetty. Tavaroilla viestitetään sosiaalista asemaa.

Koko talouselämä perustuu tähän harhaan. Suomi pystyy maksamaan lainansa pois vain jos talous kasvaa. Se kasvaa vain, jos ihmiset ostavat lisää tarpeettomia tavaroita, joiden tuottamiseksi tuhotaan luontoa.

Tavarakeskisyys on välineellistänyt ihmistä. Monilla kommunikaation sisältö on tavaroista puhuminen. Kiireinen isä tai äiti korvaa tavaroilla rakkauden ja läheisyyden. Myös tunteita osoitetaan tavaroilla. Vaihtoehtoja ovat kallis ja kaunis kaupasta ostettu tai itse tehty ja rakkaudella kohdetta ajatteleva lahjan valmistaminen.

Tavarakeskeisyys ja se että rakkaus on delegoitu viranomaisille (esim. vanhukset) ovat romahduttaneet ihmisen sosiaaliset lähi- ja tukiverkostot. Buddhan opettama myötätunto on unohdettu. Esi-isämme sen osasivat. Pakanat.

Tim Jackson kirjoittaa kirjassaan Hyvinvointia ilman kasvua, Rajallisen planeetan taloustiede: ”Vuosisadan loppuun mennessä lapsemme ja lastenlapsemme joutuvat kohtaamaan vihamielisen ilmaston, huvenneet luonnonvarat, elinympäristöjen tuhoutumisen, eliölajien sukupuuttoon kuolemisen, ruokapulan, valtavat muuttoliikkeen ja lähes väistämättä sodan”.

Me emme halua tätä ja siksi muutos on välttämätön. Kaikki edellä lueteltu perustuu jatkuvaan kasvuun perustuvaan kapitalistiseen talousjärjestelmään. Vaihtoehtoisia vihreitä ratkaisuja on olemassa, ne nostavat onnellisuuden tasoa ja siten elämäntasoa, mutta elintaso laskee. Nykyisin onnellisuus kasketaan bruttokansantuotteella, joka mittaa onnellisuutta tuotettujen tavaroiden määrällä. Se ei kerro henkisestä onnellisuudesta, sosiaalisten verkkojen toiminnasta (suku, naapurit, harrastukset), onnellisuuden tasa-arvoisesta jakaantumisesta jne - itse asiassa epätasa-arvo on lisääntynyt Suomessa.

En nyt lähde selostamaan tässä vaihtoehtoista talousjärjestelmää, se löytyy esim. em kirjasta ja asiasta on jo tehty paljon tutkimusta. Kirja voi olla hieman raskas talousteoriaa tuntemattomalle. Esim. Etelä-Koreassa yli 80 % valtion investoinneista on kestävän kehityksen mukaisia, eli valtion rooli on uudessa järjestelmässä keskeinen. Kasvua varmasti on, mutta se ei ylitä luonnon resurssien uusiutumista. Investoinnit luonnon saastumisen ehkäisemiseksi, vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseksi jne luovat myös tuottavuutta, mutta vähemmän ja pitemmällä aikavälillä, siksi tarvitaan valtion roolia, jonka pitää pystyä näkemään pitemmälle, kuin vain myynnin kasvuun hinnalla millä hyvänsä tähtäävä firma.

Tällä kaikella haluan kertoa, että myös yhteiskunnalliset asiat kuuluvat buddhalaisille. Shamanismin luonnonläheisyys on jo lähtökohta, jota ei tarvitse tarkemmin selitellä.

Yhteiskunnallisuus syntyy henkisen tien seurauksena. Henkinen tie lisää myötä- ja vastuuntuntoa, halua tehdä ihmisten elämä paremmaksi. Puhuessaan 2500 vuotta sitten tavaroiden tuottamasta kärsimyksestä Buddha näki tilanteen, johon olemme ajautuneet, jossa vain tavarat ovat elämälle tärkeitä, elämän sisältö. On syntynyt uutta kärsimystä, paljon pahempaa, koska se koskee suoraan elämän edellytyksiä. Esim. kuivuus lisääntyy maailman köyhimmillä alueilla.


Siksi äänestykseni kohde on selvä: Haavisto. Hän edustaa suvaitsevaisuutta, mutta kykyä myös uusiin ja ennakkoluulottomiin avauksiin. Tärkeintä on, että maan korkeimmalla johtopaikalla on ihminen, joka myös omalla toiminnallaan osoittaa tukevansa kestävää kehitystä. Yllättäen kyllä Niinistökin puhuu jo kestävästä kehityksestä ja vaihtoehtoisista talousjärjestelmistä. Mutta uskon, että se on vain vaalitaktiikkaa, jonka tarkoitus on syödä Haaviston ääniä. Niinistö on kuitenkin kokoomuslainen ja siksi konservatiivi, hänet tunnetaan tiukkana valtiovarainministerinä joka jatkuvasti on ottanut ennen vaaleja tiukkaa kantaa vain talousasioihin ja haluaa käyttää vain nykysysteemin mukaisia keinoja. Ne eivät enää riitä, kun kokonaisia valtiota uhkaa konkurssi, koska talouskasvu on pysähtynyt.