web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Buddha ja yhteiskunta

Buddha ja yhteiskunta                                         27.2.12

Olen hieman huonolla omallatunnolla kirjoittanut buddhismista ja yhteiskunnasta. Olen olettanut tulkitsevani ja laajentavani yksilökeskeistä uskontoa. Ja saanut siitä moitettakin.  Tosin moittija ei esim. tuntenut Neljää Jaloa totuutta, joka sopii täydellisesti kapitalistisen tavarakeskeisen kulutusyhteiskunnan ongelmien analysointiin. Halutaan aina vaan uutta, parempaa ja hienompaa. Sitten kärsitään kun rahat eivät riitä ja tavara vanhenee ja hajoaa..  

Ja jälleen henkiset oppaani välittivät minulle tekstin, jossa kerrotaan Buddhan yhteiskunnallisista opetuksista. Kommentoin seuraavassa Ven. Dr K. Sri Dhammanandan tekstiä ”Buddhism for the future” (www.buddhanet.net).

Omia yhteiskunnallisia kannanottojani olen perustellut esim. seuraavasti. Buddhalaisuus on yksilöuskonto ja on edelleen. Mutta tietoisuustason noustessa (esim. sähköinen viestintä), me emme voi katsoa sivusta kun luonto tuhoutuu ja elämä kuolee. Elämä on meille arvokas asia, koska voimme vain tässä olomuodossa valistua.

Otetaanpa taloudellinen esimerkki. Kapitalismi perustuu vahvimman oikeuteen. Kapitalismin vahinkoja torjumaan on perustettu järjestelmä nimeltään valtio/kunta/julkiset palvelut. Kapitalismi perustuu oman voiton tavoitteluun, joten se ei hoida: lapsia, opetusta, sairaita, työkyvyttömiä, työttömiä, eläkeläisiä jne. Kapitalismi perustuu jatkuvalle kasvulle, joka tuhoaa luontoa yhä nopeammassa tahdissa. Todellinen valta on pankeilla, luottoluokittajilla ja kansainvälisillä suuryrityksillä (esim. sodat ovat USA:ssa sotateollisuutta varten). Minusta buddhalaisten pitää olla mukana muutoksessa kohti yhteiskuntaa, jossa tavarakeskeisyys muutetaan ihmiskeskeisyydeksi ja vähitellen henkisyydeksi.

Kumpi siis on parempi malli, muiden tuhoamiseen (kilpailussa pärjäämiseen) vai yhteistyöhön perustuva malli? Jälkimmäisessä kasvu tapahtuu kestävän kehityksen puitteissa, tuottavuutta haetaan ympäristöinvestoinneista, tuotanto perustuu pitkälti osuustoiminnallisiin yrityksiin jne. Dalai Laman mukaan evoluutioteorian puute on se, ettei aina vahvin voita vaan se yhteisö, joka tekee parhaiten yhteistyötä.

Yksi tausta yhteiskunnallisuudelleni on kyllä Dalai Lama. Hän sanoi jotain siihen suuntaan, että kommunismi on hyvä ideologia, mutta ei sovi ihmiselle tai ihminen pilasi sen. Hän puhuu jatkuvasti demokratian ja yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.

Mutta mennäänpä arvoisan Dhammanandan tekstiin. Hän kirjoittaa johdannossa samoista asioista - minkälaisen maan jätämme lapsillemme. Ihmisen hyvä ja paha eivät ole muuttuneet Buddhan ajoista, mutta kiitos koulutustasomme, me pystymme paremmin käsittelemään hyvää tai pahaa luontoamme. Toteuttamalla Buddhan opetuksia voimme nostaa ihmiskunnan jumalalliselle tasolle. Meidän tehtävämme on levittää näitä Buddhan opetuksia ihmisille ja hallituksille. Minusta vaikka buddhalaisuus ei ole lähetysuskonto, voimme kuitenkin tuoda julki ja vaikuttaa omilla ihmiskeskeisillä vaihtoehdoillamme vaikka jopa talouteen

Buddha ei puhunut lyhytaikaisten maallisten hyvän puolesta, vaan hän huolehti kaikista maallisista olennoista , niin että maapallo olisi parempi paikka meille elää.
Kirjoittajan mukaan eräät parhaimmin tunnetuista Sutrista ovat keskittyneet luomaa sosiaalista harmoniaa.

Agganna Sutrassa Buddha puhuu yhteiskunnan alkuperästä ja epätasa-arvon syistä.
Kasibharadvaja Sutrassa hän erottaa toisistaan henkisen työn ja työn materiaalisen hyvinvoinnin hankkimiseksi.
Sigalovada Sutrassa hän selittää erilaisten ryhmien yhteiskunnallista vastuuta ja työnjakoa (vanhemmat, lapset, aviopuolisot, työntekijä, työnantaja, opettajat ja uskonnolliset henkilöt).
Parabhava Sutrassa Buddha käsittelee epäsosiaalista käytöstä, mikä aiheuttaa henkilökohtaisia ja uskonnollisia menetyksiä.
Mahaparinnibbana Sutrassa  Buddha selittää tekijöitä, jota ovat tarpeellisia hyvän hallintoon ja kansalliseen ykseyteen.
Mangala Sutrassa Buddha käsittelee sosiaalista käytöstä, joka tuottaa kärsimystä yksilöille ja siten yhteiskunnalle.   

Lisäksi on paljin Buddhan tarinoita, joiden tarkoitus on edistää sosiaalista harmoniaa ja yleismaailmallista rauhaa. Mikäli valtiot ymmärtäisivät Buddhan opetukset pysymättömyydestä, tyhjyydestä ja kärsimyksestä, olisi maailma paljon parempi paikka elää. Eikö meidän tehtävä ole buddhalaisina pyrkiä tähän suuntaan? Ihmisen onnellisuus on kiinni siitä, että hän ei työskentele vain omaksi hyväkseen, vaan kaikkien hyväksi. Meidän tulee huolehtia koko ihmiskunnan onnellisuudesta, sekä materiaalisesta, että hengellisestä Neljä Jaloa Totuutta ohjenuorana.

Kirjoittajan mukaan, jotta edellinen olisi mahdollista, kaikki se energia mitä buddhalaiset ovat käyttäneet erilaisten traditioiden ja koulukuntien luomiseen, voitaisiin yhdessä käyttää maailman tekemiseksi paremmaksi paikaksi elää. Sitähän minäkin. Perimyslinjan puhtaus tai paremmuus ei ole tärkeintä, vaan se miten oppeja voi käyttää ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi.

Itse olen korviani myöten täynnä oppiriitoja. Myös täällä Suomessa. Kuitenkin kaikki perusopetuksemme ovat yhteisiä. Resurssien hajottaminen: kapeisiin maallisiin näkemyksiin, kulttuurisidonnaisiin traditioihin ja opetuksiin jne tulee lopettaa. Omasta puolestani lisään, että opetettaessa Buddhan opetuksia, oppi menee parhaiten perille, kun käytetään ko. kulttuurille tuttuja esimerkkejä. Sisältö vain tulee Buddhalta, ei yhteiskunnasta.

Kirjoittajan mukaan esim. maakohtaiset traditiot voivat aivan hyvin säilyä, mutta meidän yhdessä tulee antaa maailman kuulla Buddhan ääni esim. sähköisiä välineitä käyttäen. Esim. Suomessa buddhalaiset osaavat löytää ja käyttää näitä kanavia. Minulla on mm. Facebook-kaverina Dalai Lama ja Karmapa jne.

Itselläni on aina välillä jalat tukevasti ilmassa, kuten nytkin kun kysyn, että mikä vaikuttamisen mahdollisuus olisi Suomen Buddhalaisella Unionilla näiden asioiden julkituomisessa aktiivisesti.

Hesarissa käytiin vuosi sitten uskontokeskustelua, jossa termillä ”muut uskonnot” annettiin tietoa, joka sopi muihin uskontoihin, mutta ei buddhalaisuuteen. Saan yleensä juttuja hyvin läpi yleisönosastoihin, mutta nyt ei mennyt millään läpi. Vaikka yritin lyhentää ja pelkistää.

Dhammananda puhuu Sanghasta. Hän tekee eron erakkomunkin ja luostarissa asuvan munkin välillä. Edellinen ajattelee vain itseään ja omaa kehitystään. Luostarissa asuvan buddhalaisen munkin tulee kantaa oman vastuunsa kutistuneen (tiedonvälitys) maailman ongelmista.

Näinhän on kyllä tapahtunut, Munkit ovat vieneet kulttuuria ja sivistystä Aasian maihin. Ja sitten kirjoittajat vahvistavat sen, mistä minäkin olen kirjoittanut. Muinainen egyptiläinen ”Therapeutaen” jäsenet olivat buddhalaisia luostarimunkkeja ja he harrastivat ”terapeuttista” parantamista. Nykyään munkkien, lamojen ja rinpochien opetukset länsimaissa ovat tärkeitä ja julkisuuden hankkiminen niille.

Nyt tärkeä olisi yhteistyö muiden uskontojen kanssa niin kansallisten kuin kansainvälistenkin ongelmien ratkaisuissa. Suomessa se merkitsisi Unionin jäsenyyttä kirkon ekumeenisessä neuvottelukunnassa. Nyt mukana ovat mm. juutalaiset ja muslimit.

Mutta jotta tehtävä onnistuisi, munkkien pitää oppia uusia taitoja (tietokoneet, tekniikka, neuvonta, sairaanhoito, opetus jne). Mielestäni heidän tulee tuntea myös länsimaalainen ihminen ja yhteiskunta, jotta Buddhan sanat pystytään omaksumaan.

Seuraavaksi kirjoittaja käsittelee tasa-arvoa, siinä ei ehkä meille suomalaisille ole uutta. Buddha oli ensimmäinen henkinen opettaja, joka tuki nunnia ja heidän luostareitaan.

Kirjoittajan mukaan buddhalaisuus on sotaa vastustava voima. Buddhan mukaan ainoa voitto on voitto itsestä, ja ainoa muutos on muutos pahasta hyvään. Muuta voimankäyttöä ei tarvita. Mielenmyrkky viha synnyttää sotaa. Edes eläimet eivät tuota tarkoituksella tuskaa toisilleen.

Kirjoittaja korostaa myös yksilöllistä vastuuta toimia yhteiskunnallisesti. M.O.T