web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Mielen rauha

Mielen rauha                                           13.12.12

Näin joulun alla voisin kirjoittaa - ei joulun - vaan mielen rauhasta, vaikka ne kyllä ovat sama asia.

Henkisen tien tavoite on mielen rauha. Kaikissa uskonnoissa. Buddhalaisuudessa se on vain selkeimmin ilmaistu ja mielen rauhan saavuttaminen on useimpien harjoitusten tavoite. Yksinkertainen asia, eikö?

No ei ole. Mielen rauha edellyttää, ettei murehdi lapsuuden vääryyksiä, ikäviä kokemuksia, traumoja. Selvittämättöminä nämä vaikuttavat siihen mitä olet nyt. Olen aiemmin kertonut miten aivan pienilapsuuden kokemus aiheutti sen, että minulla oli huono ryhti, olin sosiaalisesti arka, tarkkailin koko ajan muiden reaktioita kun pyrin miellyttämään. Kun tajusin trauman sufiharjoituksen kautta, ryhti oikeni, minusta tuli sosiaalinen, myötätuntoinen ja hyväntahtoinen. Tämä trauman selvitys oli edellytys myötätunnon löytymiselle.

Myös tulevaisuus murehduttaa, meneekö kaikki hyvin? Aiemmin kehittämispäällikkönä minun piti miettiä, mikä kaikki tulevaisuudessa voi mennä pieleen. Nyt yritän soveltaa laman opetuksia, ”usko vaan kaikki menee hyvin”. Kyse on uskosta ja luottamuksesta.

Paras mahdollisuus löytää mielen rauha, on elää tätä hetkeä. Silmät avoinna ja tietoisena mitä ympärillä tapahtuu, ilman että katselee asioita, ihmisiä ja ilmiöitä kokemusten värittämien silmälasien läpi ja niiden aiheuttamien tunteiden kautta.

Paras menetelmä mielen rauhan saavuttamiseksi on ehdottomasti meditaatio. Sen tavoite on juuri rauhoittaa mieli. Rauhoittaa se kaikesta kokemusten ja tunteiden aiheuttamasta kohinasta. Mutta se on pitkä ja hidas tie.

Joillekin meditaatio onnistuu helposti rauhallisen luonteen vuoksi. Minulla meditaatio onnistuu huonosti. Kuten edellä kerroin, on minulla antennit pystyssä koko ajan. Analysoin ja mietin kaikkea näkemääni. Se on minun tieni ja on tuonut minut tähän. Mutta nyt on aika rauhoittaa mieli oikeasti. Olen tehnyt töitä elääkseni tätä hetkeä jo vuoden verran, muttei tavoite vielä häämötä.

Buddhalaisittain ajatellen mielen rauha on egosta irtipäästämistä. Egoon on kertynyt kaikki kokemamme hyvä ja paha ja vastaavasti ego yrittää tehdä hyvää tai pahaa. Egoton tila on syvää rauhaa ja levollisuutta, ei ole ketään joka koko ajan häsläisi epäolennaisia. Olemme kyllä sama ihminen ja jatkamme elämäämme, mutta erilaisena, rauhallisena.

Muinaisina aikoina ihminen oli rauhan tilassa sopusoinnussa luonnon kanssa. Tällainen oli esisuomalainen matriarkaatti. Kun asutus alkoi levitä pohjoisemmaksi, piti alkaa suunnitella, miten pärjätä talven yli. Ego alkoi kehittyä. Maanviljelys vaati vielä enemmän suunnittelua. Ja kun alkoi omistaa maata, sitä piti asein puolustaa. Ego erottautui omistuksen kautta omaksi erilliseksi yksikökseen. Näiden päälle ihminen alkoi rakentaa erilaisia egoa tukevia järjestelmiä. Tästä oman voiton pyyntiin tähtäävä talousjärjestelmämme on hyvä esimerkki. Uskon, että se on tällaisenaan tullut tiensä päähän.

Rauhallinen ihminen on onnellinen, hyvä, luova ja tietoinen. Ensimmäinen asia, johon ihastuin buddhalaisuudessa, on, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Niin kuin aikojen alussa. Itsekäs ego on peittänyt tämän yhteisen hyvän alleen. Kun egon valta vähenee, löytyy hyvyys ja onnellisuus itsestään itsestä. Ne ovat melkein samoja asioita. Hyvyys ja onnellisuus ovat jo meissä kuonan alla.  

Jokaisessa ihmisessä on jonkinasteista luovuutta. Jos osaa ja uskaltaa antaa sen tulla esiin. Kun kaiken maailman vuodot itsesääliin ja itsekkyyteen eivät heikenne energiaa, pääsee meissä oleva alkuperäinen energia esiin.

Rauhallisena emme tarkastele kaikkea ympäristöämme omien kokemustemme ja tunteidemme läpi. Olemme tietoisia mitä ympärillämme tapahtuu, mutta se ei herätä tunteita vaan asiat otetaan neutraalisti niin kuin ne ovat, ilman egon suorittamaa väritystä. Subjekti ja objekti muuttuvat yhdeksi.

Mutta emme seuraa vain apaattisena ja passiivisena mitä ympärillä tapahtuu, vaan otamme myös vastuuta muista ihmisistä. Sitä myötätunto myös on.

Neljän jalon totuuden mukaan ihminen etsii rauhaa välttämällä kärsimystä. Kärsimys tulee kun olemme kiintyneet tavaroihin. Kun aina pitää saada jotain, ei mieli rauhoitu.

Mielen rauha tuo rakkautta. Se levittää rakkautta. Rakastaa kaikkia, koska he eivät ole enää hyviä tai pahoja.



P.S. Hesarilla oli mielenkiintoinen pääkirjoitus, jota kommentoin jäljempänä juttuluettelossa olevassa jutussani. Pääkirjoituksessa kerrottiin se, minkä olen monta kertaa toistanut; henkisyys on kasvussa ja se ajaa ihmiset eroon kirkosta, koska kirkon ja sen edustajien sanoma ei vastaa nykyihmisen tarpeita. Aiemminhan maallistuminen ajoi ihmiset eroon kirkosta.

Yritin Hesariin aiemmin juttua ”Mihin minä uskoisin” (alla blogissa), mutta en saanut julki. Sitä pidettiin ilmeisesti liian rajuna ja kristittyjä loukkaavana. Mutta niin kauan kun media ei salli tällaista keskustelua, jatkuu pako kirkosta.