web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Kirkot tyhjenee – henkisyys voimistuu

Oheinen juttu lähti Ultra-lehteen                      2.1.13

Kirkot tyhjenee – henkisyys voimistuu


Näin otsikoi HS yhden pääkirjoituksistaan 13.12. Henkisyyden kasvun me Ultran lukijat jo tiedämmekin. Mutta joku otsikon logiikassa ontuu. Eikö kirkkojen pitäisi täyttyä, jos henkisyys kasvaa?

Kirkko on vastannut haasteeseen muuttamalla toimintatapojaan, rituaalejaan ja ajankohtaistamalla virsiään. Vika ei kuitenkaan ole niissä vaan kirkon ristiriitaisessa sanomassa. Ja siitä Suomessa ei saa keskustella, onhan kyseessä valtionkirkko.

Arkkipiispa Mäkinen sanoi homo-keskustelussa, kun kysyttiin Vanhan Testamentin homokielteisyydestä, että pitäisi pysyä vain Jeesuksen rakkauden evankeliumissa.

Minä en löytänyt Jeesusta kirkon tai Raamatun kautta, vaan buddhalaisena, koska Jeesus on valaistunut olento. En näe ristiriitaa hänen rakkauden opetusten ja buddhalaisuuden kanssa.

Olen yrittänyt useampaakin juttua lehtiin, joissa halusin nostattaa keskusteluun Raamatun ja siten kirkon opin ristiriitaisuudet. Keskustella saa, mutta ei kyseenalaistaa. Ja kirkosta ero jatkuu, koska kirkon sanoma ei houkuttele. Vajaa 30 % suomalaisista enää uskoo Jeesukseen.

Kari Kuula yritti tätä keskustelua kirjallaan ”Kotona kristinuskossa”. Vaikka kirja päätyy tukemaan kristinuskoa, on se jo aiheuttanut pari kantelua tuomiokapituliin. Raamattuun ristiriitaisuuteen liittyvät faktat ovat kaikkien tiedossa, mutta niitä ei saa sanoa ääneen.

Olen tiivistänyt lähettämäni jutut alle. Tavoitteenani on vain ”hengistää” kristinuskoa. Kun Dalai Lama vieraili edellisen kerran Suomessa, häneltä kysyttiin, että ”pitääkö nyt kaikista suomalaisista tulla buddhalaisia”.  Hän vastasi ”ettei missään nimessä”. Hän perusteli asiaa monella tavalla. Kristinusko kuuluu tähän kulttuuriin ja yhteiskuntaan, me olemme oppineet ja kasvaneet sen arvomaailmassa. Me osaamme kristinuskon. Itse uskon, että  Jeesuksen rakkauden opetukset, ei ulkoiset muodot, johtavat samaan lopputulokseen kuin buddhalaisuuskin. Jälkimmäinen keskittyy vain suoremmin mielen kehittämiseen.

Yhteenveto lehdille tarjotuista artikkeleista

Aiemminhan henkisyyden kasvu on johtanut kirkkojen täyttymiseen ja maallistuminen tyhjenemiseen. Kirkon sanoma ei enää kohtaa ”hengistyvien” ihmisten tarpeita. Ilmiö on yleismaailmallinen (HS 13.12).

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo sanoo, että ”(Kirkon) uudistuminen merkitsee uskollisuutta evankeliumeille”.

Uskollisuutta, mille evankeliumille? Nehän ovat ristiriidassa keskenään. Esim. Matteus kirjoittaa draamallista jatkokertomusta ja osin omiaan. Johannes yrittää parhaiten pysyä tosiasioissa. Matteus yrittää häivyttää sen, että Jeesus oli kapinallinen, joka kyseenalaisti roomalaisten ja juutalaisten vallan ja häntä siksi jahdattiin. Eihän kapinallista voinut palvoa Jumalan poikana.

Olisiko aika myös tarkistaa kirkon sanomaa? Nykyihminen hyväksyy täysin Jeesuksen rakkauden opetukset. Mutta nykyihminen ei hyväksy Vanhan Testamentin koston opetuksia (silmä silmästä), jotka ovat selvässä ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Uuden testamentin kirjoitukset taas ovat ristiriidassa keskenään, eivätkä kaikilta osin vastaa historiallisia faktoja (esim. Paul Verhoeven: Jeesus Nasaretilainen). ”. Uusi Testamenttihan kirjoitettiin vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen ja ihmisen muisti ei ole aina aivan paras mahdollinen.

Nykyihminen uskoo faktoihin ja tutkittuun tietoon. Teologit ovat yhtä mieltä vain kahdesta asiasta: Jeesus kastettiin ja kuoli ristillä.

Jeesus ei tuominnut homoja, lesboja, eikä naispappeja. Jeesus kyseenalaisti Tooran ja Vanhan Testamentin.  ”Tosiuskovaiset” vetoavat Vanhaan testamenttiin, joka perustuu 2000 vuotta sitten vallinneisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin ja asenteisiin. Kirkolla tulisi olla selvä kanta Raamattuun; faktaa vai fiktiota?

Raamattu on aikansa tuote. Esim. homovastaisuus johtuu siitä, että juutalaisten ainoa toivo säilyä hengissä oli lisääntyä ja homous oli ympäröivillä kansoilla yleistä. Homokeskustelussa arkkipiispa aivan oikein sanoi, että tulisi pysyä Jeesuksen rakkauden evankeliumissa, siinä on kaikki. Näin on! Samaa mieltä on moni kirkosta eronnut.

Raamattu on ihmisen, ei jumalan kirjoittama. Teologien mukaan Raamattuun on tullut Jeesuksen kuoleman jälkeen paljon lisäoppeja, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa (esim. viimeinen tuomio) tai siitä on poistettu Jeesuksen opetuksia (esim. jälleensyntymisoppi: se ei sisällä viimeistä tuomiota).

Minusta kirkon olisi korkea aika määritellä kantansa em. kaltaisiin ristiriitaisuuksiin, jotta ihmiset tietäisivät mihin he uskovat. Uskonto on yhä enemmän yksilöllinen asia. Valtiouskonnon ja moraalisaarnojen aika on ohitse. Uskonnon ristiriidat koetaan nykyään paljon syvällisemmin laajemman tiedon ja korkeamman yleissivistyksen varassa. Kasvava yleissivistys lisää kriittisyyttä ja loogisuuden vaadetta. Vaihtoehtoja on tarjolla helpommin. Myös Islamin varjolla harjoitettu väkivalta ja politiikka (terrorismi, ja Lähi-itä) vieroittavat ihmisiä uskonnoista.

Kirkon tulisi määrittää myös kantansa kristinuskon kanssa ristiriidassa oleviin tieteen tutkimustuloksiin (mm. evoluutioteoria). Esim. buddhalaisuudessa tätä ristiriitaa ei ole. Dalai Laman mukaan, jos tiede ja uskonto ovat ristiriidassa, muutetaan uskontoa.

HS:n pääkirjoituksessa kerrotaan miten ihmiset rakentavat oman pakettinsa: ”kourallisella luterilaisuutta, hyppysellisellä buddhalaisuutta, hitusella luonnonuskontoja ja pisaralla magiikkaa”.  Aivan yhtä hyvään lopputulokseen tullaan jos paneudutaan vain siihen mitä Jeesus oikeasti opetti. Se taas ei ole kovin kaukana buddhalaisuudesta ja luonnonuskonnoista.

Loppusuoralla kaikki uskonnot ovat yhtä. Se näkyy hyvin mm. tässä lehdessä. Artikkelit käsittelevät samoja asioita, nimet ja käsitteet ovat vain erilaisia. Seppo Ilkka puhui viime lehdessä  jälleensyntymisopin yhteydessä Karman Herroista, minä puhun jumaluuksista, joilla on sama tehtävä.


P.S. Olen miettinyt sitä minkälainen kristinusko olisi, jos se perustuisi pelkästään Jeesuksen opetuksille. Otetaan vaikka jälleensyntymisoppi, johon esi-isämmekin Suomessa uskoivat. Konstantinopolin kirkolliskokous poisti jälleensyntymisopin. Se on hyvin keskeinen oppi, joka vaikuttaa moneen muuhun kristinuskon opilliseen asiaan.

Protestanttisuudessa synti on hyvin keskeinen asia. Jälleensyntymisoppi ei tunne syntiä, vaan se perustuu karman puhdistukseen. Jeesus ei uskonut viimeiseen tuomioon, eikä ulkopuoliseen syntien anteeksiantoon (ristiriidassa jälleensyntymisopin kanssa), ne olivat Paavalin keksintöä. Perisynnillä ei ole mitään tekemistä jälleensyntymisopin kanssa, jokainen on itse vastuussa teoistaan, kunnes on puhdistanut karmansa ja pääsee pois elämien kiertokulusta.