web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Kristinusko ja minä

Kristinusko ja minä                   21.3.13

Mutta ensin lähipäivien kokemuksia. Olimme eilen moottorikelkalla saaressa (hiihtäen liian kaukana). Aurinko paistoi, oli onnellinen olotila. Kelkkakin lähti vihdoin käyntiin. Kaaduin ja löin takaraivoni jäähän, tuli vaan onnellinen olo. Ehkä aivoni kaipasivat uudelleenjärjestelyä.

Onnellista olotilaa eivät maalliset käsitteet pysty kuvaamaan. Kaikki on niin helppoa ja mukavaa. Muutenkin kun lastenlasten kanssa. Tämän tilan jatkuminen on itsestäni kiinni.

Miksi olen kantanut ryppyjä otsallani jo kohta 70 vuotta? Miksi niin moni asia on mennyt huonosti, kun olen pelännyt niin käyvän?


Mutta asiaan. Taustaksi muistutan edellisistä blogeistani, että olen elänyt edellisen elämän rabbina Varsovan ghetossa ja ole tässä elämässä kokenut kuolemani siellä. Tämä edellinen elämä on antanut henkistä pohjaa tälle elämälle muutenkin kuin vain juutalaiseen ulkonäköön. Onhan minulta kysytty olenko rabbi tässäkin elämässä.

Äitini oli körtti ja kovasti uskonnollinen. Ja niin minua raahattiin kirkkoon ja kotona yritettiin noudattaa tiukkaa kristillistä elämäntapaa (esim. joulujumalanpalvelus ja pitkänä perjantaina ei saa nauraa).

Koulussa en ollut häävi ainekirjoittaja, että numerot pyörivät 5:n ja 6:n vaiheilla. Kuitenkin jumalanpalveluksista oli tarttunut sen verran kristillistä ajattelua ja fraaseja, että kun kirjoitin kokeeksi uskonnollisen aineen tuli heti arvosteluksi 8. Sitten en muita aineita enää kirjoittanutkaan ja numerot pyöri 8:n ja 9:n tienoilla. Kutsuivat koulussa pastoriksi vaikken uskonnollinen ollutkaan.

Jumalanpalvelukset alkoivat vähitellen muodostua kärsimykseksi. En kerta kaikkiaan jaksanut sulattaa elämänpiiriltään suppeiden pappien tiukkoja velvoittavia elämänohjeita saarnassa ja uskontotunnilla. Körttiläisyys ei ollenkaan helpottanut asiaa. Rippikoulussakin vain opeteltiin Katekismusta ulkoa.

Armeijassa en mitenkään ollut uskonnollinen, mutta sain sotilaspapin kutsumanimen. Mihinkä sitä rabbi karvoistaan pääsee.

Vuonna 1986 erosin kirkosta, koska uskon tasa-arvoon, myös papin virassa ja seksuaalisessa käyttäytymissuunnassa. Olen yllättyneenä huomannut, että aika moni buddhalainenkin kuuluu kirkkoon, koska niin kuuluu kuulua. Monilla taustalla on, ettei halua loukata vanhempiaan. Eroni kirkosta oli äidille vaikea paikka.

Muistan kun olin körttihautajaisissa Eteläpohjanmaalla. Pappi katsoi minua ja kertoi miten hirveää on kun kaikki eivät usko jumalaan ja joutuvat kadotukseen. Kaikki osanottajat paitsi minä nyökyttelivät kovasti. Meinasin sanoa, että pst. vainajakin haluaisi varmaan jotain itsestään sanottavan. Kun tieto pakanuudesta levisi, loppuivat joulukortit pohojanmaalta.

Yllätys, yllätys. Löysin Jeesuksen buddhalaisena. Jeesus on valaistunut olento. Tämän tunnustaa nykyään moni muukin. Itse tajusin asian, kun olin oppinut ohjaamaan energiaa. Joskus tuli tarve avata sormet kädet suorina alaviistoon, Näinhän Jeesus siunasi ja paransi. Myös käsien päällepanemisella. Ohjasi energiaa. Tajusin, että kyse henkisellä tiellä on energiasta ja siksi uskonnot ovat loppusuoralla yhtä.

Kyllä se pappeus muutenkin ilmeni myöhemmin. Jo edesmennyt ryijytaiteilija Outi Mäki sanoi, että pastori on hyvä ja ottaa kahvia, kun kulttuurilautakunnan puheenjohtajana tutustuin hänen ateljeehensa Espoossa.

Minulla oli vaihe näissä blogeissani, jossa vertasin jatkuvasti kristinuskoa ja buddhalaisuutta. Siinä varmaan oli jotain kostonsekaista tunnetta. Silmäni aukenivat kun akateemisen koulutuksen saanut syvästi kristillinen (niin luulin) työtoverini kertoi, ettei usko evoluutioteoriaan. Hän oli ensimmäisiä minut hyljänneistä kun esimies ryhtyi työpaikkakiusaamiseen (enemmän tällä kotisivullani: Ajatukset/alkoholi/Keskitetyn alkoholipolitiikan kuolema, Yhteiskuntapolitiikka 3/12).  

Minusta kristinusko on paljolti uskoa yliluonnolliseen ja siksi usein tiedekielteistä. Tiedehän todistaa jatkuvasti buddhalaisia totuuksia todeksi. Kristityt uskovat tasan päinvastoin, että Aasian uskonnot ovat yliluonnollista huuhaata. Minun on vaikea uskoa, että kristinusko tai mikään mukaan uskonto (ml buddhalaisuus) on ainoa ja oikea uskonto ja kaikki muut ovat väärässä. Islam taitaa ajaa kristinuskon ohi tässä asiassa.

Minusta Jeesus on niin fiksu jätkä, ettei hän kaipaa palvontaa, jota kirkko suorittaa. Hän tulee aivan hyvin toimeen ilman mahtavia kehujakin. Jumala ei voi olla julma. Samoin monet Raamatun tarinat tunnetaan esim. Intiassa, josta ne todennäköisesti ovat aiemmin lähteneet leviämään. En ymmärrä myöskään uskonnon varjolla tappamista. Enkä ymmärrä katolisen kirkon puuttumattomuudella hyväksymää lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Nonnni, meni taas mollaamiseksi.

Pääsin jopa Kirkko ja kaupunki-lehteen, kun olin ihmetellyt, etteikö kirkon henkilöstön pistäisi toimia niin kuin opettaa, kun seurakunnissa taas oli mitattu Suomen huonoin työilmapiiri. Espoon seurakunnat tekivät 10 milj € voittoa ja liittyivät Kauppakamariin saadakseen sijoitusneuvoja. Olisin kyllä tietänyt vajaa 2000 vuotta vanhemman sijoitusneuvonnan oppaan (Jeesuksen opetukset). Törkeintä oli, että Espoossa on ja oli kova asuntopula ja seurakunnalla oli runsaasti maata asuntorakentamiseen, mutta seurakunta vain kasvatti maan arvoa myymättä asuntorakentamiseen kaavoitettua maata.

Artikkelin kirjoittaneen uskovan toimittajan teksti oli aivan uskomatonta. Hän esitteli pääasiassa minua mollaavia omia ajatuksiaan. Kovan kädenväännön jälkeen sain läpi joitain omiakin ajatuksia.

Mutta nyt enkeleitä tapaamaan. Enkeli jo kävi vilkuttamassa auttajalleni. Johtuukohan tämä hontelo olo siitä, että löin pääni, vai energiaako lienee?