web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Olen kiitollinen kärsimyksestä

Olen kiitollinen kärsimyksestä     5.11.14

Arvostamani Emeritiuspiispa Huovinen aikanaan ihmetteli, miksi Jumala salli Tsunamin. Hesarissa (27.10.14) hän ihmettelee miksi Jumala salli Estonian onnettomuuden ja Ebolan. Hän puhuu ihmisen neuvottomuudesta luonnon edessä ja kysyy: ”Miksi Jumala salli tällaisen? Kärsimys on yksi ihmisen elämän suurimmista arvoituksista. Huovinen ei halua antaa vastauksia, kun sellaisia ei omista, vaan haluaa pikemminkin kysyä. Jos Jumala tekisi aina, kuten minä toivon, olisiko hän silloin enää mikään Jumala? Ihminen tekisi silloin itsestään Jumalan”.

Ensinnäkin ”ihmisen neuvottomuus luonnon edessä”. Juuri tällaisen asenteen vuoksi luonto ja ihminen vähitellen tuhoutuvat. Huovisen mukaan vastuu ei ole ihmisen vaan Jumalan, vaikka ihminen toiminnallaan aiheuttaa entistä suurempia ja yhä useammin luonnon katastrofeja. Tiede antaisi vastauksia vaikka millä mitalla, jos vaikka kirkko kuuntelisi ja toimisi olemassa olevan tiedon varassa.

Hän ihmettelee miksi Jumala sallii tällaisen. Lähtökohta on, että Jumala on ihmisen ulkopuolella ja vastuu on Hänen. Katolinen saa anteeksi tekonsa ja tekee uusia. Itse uskon karmaan, ihminen on vastuussa teoistaan, mutta karmaa voi puhdistaa hyvillä teoilla.

Minusta on hyvin suuri uskonnon puute, jos kysyy miksi Jumala sallii katastrofit. Luulisi, että sen on yksi uskonnon keskeisiä opetuksia.

Kuten edellisessä blogissani kirjoitan uskon buddhalaisena, että Jumala on ihmisen sisäpuolella ja tavoitteena on löytää jokaisessa ihmisessä oleva Jumaluus, tehdä itsestä Jumala - tosin siinä on onnistunut vasta muutama (Jeesus, Muhammad, Buddha). Tätähän Huovinen juuri kammoksuu.

Kristityt valittavat jatkuvasti kärsimystään ja ihmettelevät Jumalan tutkimattomia teitä. Buddhalainen on kiitollinen kärsimyksestä, koska se on hyvä harjoitus. Mitä suurempi kärsimys, sitä syvemmälle pääsee ja sitä parempi harjoitus ja nopeammin valaistuu.

 

Tv.stä tuli hyvä ohjelma Hare Krisna-liikkeestä ja sen gurusta Radhanath Swamista. Hän sanoi, että palvonnan kohteeksi voi ottaa minä tahansa Jumalan, vaikka Jeesuksen, sillä Jumala on kaikille yhteinen, nimet vain vaihtelevat. Niinhä miekii tuumin.

 

Teen nykyään Phowa-harjoitusta. Siinä opettelen linkoamaan tietoisuuden ruumiista kuoleman hetkellä. Harjoituksen voi lopettaa kunnes päälaelle sen takaosaan tulee kuoppa, jossa sulka pysyy pystyssä. No, lievempiä oireita harjoituksen lopettamiseksi on kutina tai rupi samassa paikassa.

Harjoituksessa on tarkat ohjeet lotuskukasta, siemenestä ja putkesta pään takaosaa. Mutta jos tunnet tietoisuuden, ei näitä apuvälineitä tarvita. Näin on usein buddhalaisessa harjoituksessa. Apuvälineitä tarvitaan kunnes tajuaa harjoituksen tavoitteen, eikä apuvälineitä enää tarvitaan.

Huoviseen viitaten, niin tässä kuin monessa muussakin harjoituksessa sulaudutaan jumaluuteen, tullaan jumaluudeksi, mikä kristinuskosta on Jumalan pilkkaa.

 Harjoitusta tehdessä moni blogeissani pohtima asia on saanut vahvistusta. Tietoisuus singotaan sydämen alueelta, ei aivoista. Sydän lähettää paljon enemmän impulsseja kuin aivot. Me länsimaiset oletamme tietoisuuden olevan aivoissa.

Harjoitukseen liittyy kolme Jumaluutta. Olen kirjoittanut, että henkisellä tiellä energia voimistuu. Energia tuo mukanaan viisauden, luovuuden, parantavuuden, onnellisuuden, rakkauden ja myötätunnon. Siksi yksi jumaluus on Vajrapani – energian ja taitavien keinojen jumaluus; valaistuneen mielen energia. Hänen vierellään on Cnenrezig, onnellisuuden ja myötätunnon Jumaluus.

Keskeisin on kuitenkin Amitabha, Rajattoman valon Buddha, viisauden ja pitkän iän Jumaluus. Rajaton valo on valaistumisen ominaisuus. Hän johdattaa ”puhtaaseen maahan”. Henkisellä tiellä egon ääni vaimenee ja antaa tilaa viisaudelle, jota myös intuitioksi kutsutaan. Jokainen solumme on osa kaiken kattavaa viisautta. Tien lopussa olemme osa tätä viisautta.

Harjoitus tehdään tiibetin kielellä, kuten moni muukin harjoitus. Mutta varsinkin tämän harjoituksen osalta on tärkeää ymmärtää mitä tiibetiksi pyytää. Harjoituksiin liittyy usein monimutkaisia visualisaatioita. Phowan visualisaatiot ovat melko selkeät. Ulkopuolella ovat em. jumaluudet sekä oman perimyslinjan valaistuneet mestarit. Sisällä lotus jne.

En kerro enempää harjoituksesta, koska sitä saa tehdä vain opettajan opetusten ja hänen valtuutuksensa jälkeen. Omin päin tehdyillä harjoituksilla voi olla mielen tasapainon osalta arvaamattomia seurauksia.