web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Henkisen tien vuoristorataa

 Henkisen tien vuoristorataa                                                                 25.1.15

Ennen joulua olin aika maassa. Kaikki vanhat krempat palasi. Tuntui niin yksinäiseltä, kun kukaan ei tielläni tukenut, auttanut pyynnöistäni huolimatta. Jotta masennus olisi täydellinen, peruutin auton perän korjauskuntoon. Miksi kukaan ei auta, miksi minun pitää itse ymmärtää kaikki?

Tammikuun puolella onnellisuuden taas alkoi nostaa päätään. Ymmärsin, etten arvostaisi onnellisuutta, ellen olisi käynyt niin syvällä murheen alhossa. Oli jotain johon verrata. Vastakohdat täydentävät toisiaan.

Charles Lawrence ja Tuomas Rounakari pitivät yhteisen retriitin. Kävimme kaikki itsessämme syvällä karjalaisen itkulaulun avulla. Itse summasin yhteen tietäni, joka on jo kestänyt 14 vuotta, heti kun jäin osa-aikaeläkkeelle. Ei se olisi muuten onnistunutkaan, sanoi lamani.

14 vuotta sitten tutustuin buddhalaisuuteen. Seuraavassa vaiheessa Charles tuli opettajakseni ja aloin oppia energiaa. Onneksi noihin aikoihin Suomessa vieraili energiaopettaja Juan Lopera, joka aiheutti auringon kanssa elämäni voimakkaimman energiakokemuksen. Aurinko onkin seurannut minua ja antanut vihkimyksiä. Auringonpalvoja faarao Eknaton on yksi opettajistani

Tässä vaiheessa en nähnyt juurilamaani Rabsangia vuosiin hänen viisumiongelmiensa vuoksi. Kun jälleen hänet tapasin, hän näytti mieleni todellisen luonnon, käsitteettömyyden ja kirkkauden.

Aloitin myös 7-8 vuotta kestäneen buddhalaisen Tara Rokpa-ryhmäterapian. Sen kohokohta oli viikon mittainen syntymäretriitti. Pian sen jälkeen minut huijattiin Sufi-retriitille nimeltään syvähengitys. Astmaatikkona luulin meneväni hengitystekniikkakurssille, mutta se olikin uusi syntymäretriitti, jossa selvitin välini yhteen lapsuuden traumaattisimpaan tapahtumaan, minkä vuoksi ryhtini roikkui, olin arka ja miellyttämisen haluinen. En enää.

Pian sen jälkeen sain Akong Rinpochelta tosi rajun Lääkäri Buddha initiaation Sätkin ja itkin pitkään. Ringu Tulku on myös ollut tieni ohjaaja. Hän antoi luvan shamanistisiin opintoihin: ”Jos Dharma (oppi) ja motivaatio ovat riittävän vahvat, niin mitä tahansa”

Sitten alkoi vauhti kiihtyä.  Tapasin arvostetun Kenting Tai Situ Rinpochen Sherablingin luostarissa Intiassa. Minun piti alkaa 5 vuoden Mahamudra-kurssi, mutta se jäi yhteen kertaan. Minussa nimittäin alkoi energiakanavien ja chakrojen puhdistus- sekä Kundaliinin nousuprosessi. Se voimistui niin rajuksi, että jouduin vetäytymään kaikista harrastuksista ja luottamustoimista. Sairauksia oli kulloinkin puhdistuvan chakran alueella ja väsytti koko ajan. Ei oikein jaksanut selvitä edes arkirutiineista. Apua sain tällä kertaa kirjan muodossa. Siinä kuvattiin prosessi ja huomasin, etten ollut yksin.

Useimmiten ”sattumien” seuraaminen on vienyt minua tielläni eteenpäin. ”Sattumalta” opetuksissa käsitellään juuri asiaa, jota mietin, tai löytyy kirja ja tukee mietteitäni. Kuitenkin pitää olla herkkä, että huomaa sattuman. Sattumassa on aina jotain sellaista, joka vahvistaa, että se on minulle merkityksellinen. Otetaanpa esimerkki, jonka olen kertonut. Valkoinen Veljeskunta otti kontakti enkeliauttajani avulla minuun. En ollut kuullut Veljeskunnasta aiemmin ja ihmettelin keitä he ovat. Kuinkas ollakaan Hengen ja tiedon messuilla ensimmäinen luento käsitteli Valkoista Veljeskuntaa. Yes! Sehän on ihan minua varten. Mutta opettaja ei koskaan tullut paikalle. Ihmettelin, että missäs nyt mennään. Pian tapasin ystäväni, joka sanoi, että hänellä oli aamulla aivan mahtava Valkoisen Veljeskunnan kanavointi. Kun hän sanoi, että myös auttajani arkkienkeli Gabrielkin oli mukana, olin varma, että viesti on tulossa, kuten sitten tulikin A 4:n verran.

Tapasin enkeliauttajani Sannin muutaman korttelin päästä 2-3 vuotta sitten. Aluksi olin hieman skeptinen. En tuntenut Sannia aiemmin, mutta kanavoinnissa hän kertoi asioita minusta, joita ei tiedä kukaan muu kuin minä itse. Oli pakko uskoa.

Enkelit ovat auttaneet minua hänen avullaan tavoilla, joita en olisi osannut ikinä kuvitella enkä uskoa. Hän hoitaa puhdistautumisen loppusilausta, menneisyyden lukkojen avaamista. Se vaan välillä harmittaa, kun hän ei saa selittää minulle, vaan minun on ymmärrettävä itse kaikki. Mutta tukea olen saanut kiitettävästi.

Tässä vaiheessa ongelmaksi muodostui se, että istunnoissa minua kovasti kehuttiin ja rakastettiin. Kuitenkin itse koin, ettei minussa ollut tapahtunut mitään erityistä. Kun mitään vielä ei selitetty, vaan kaikki piti tajuta itse, oli vähän maanisdepressiivinen olo. Välillä kuvitteli itsestäni kaikenlaista mahtavaa ja sitten taas totesi, etteihän sille ole minussa mitään katetta.

Muina harjoituksinani on tällä hetkellä meditaatio, Tonglen ja Powa, joita olen jo aiemmin selittänyt. Samaan sarjaan kuuluu Body Soul Fusion.

Minulle näytettiin täällä entinen elämäni ja nimeni Egyptissä. Kun siellä oli elänyt aivan minun näköinen ja saman niminen hauska puunhakkaaja, oli pakko uskoa. miehestä kerrottiin edelleen juttuja, vaikka hän oli elänyt 100 vuotta sitten. Minulle on näytetty kaksi muutakin elämää. Toisella pääsin eroon astmasta ja militaristisuudestani sekä toisella kuolemanpelostani.

Minulla on koko ajan ollut ongelmia maadoittumisen kanssa, huitelen vaan tuolla yläilmoissa. Charlesin puhdistautumisseremonian aikana tuli raju itku. Jälkeenpäin Tuomas sanoi nähneensä minusta lähtevän kauniin valokaaren alas maahan. Sitä yritän vaalia. Charles antoi nöyryytysharjoituksen, joka varmasti auttaa: 5 minuuttia ryömintää päivässä kuukauden verran. Harjoitus on samaa sukua kuin buddhalainen täyskumarrusharjoitus (100 000 kertaa).

Olen pyytänyt monta kertaa suoraa kontaktia henkiauttajiini. Huutooni ei ole vastattu. Tuomas sanoi jotain siihen suuntaan, että kun henkiopettaja näkee ihmisen sisällä samaa energiaa, niin hän tulee. Itse totesin, etteihän tällä egolla minuun mitään mahdu. Joten ei kun ryömimään.

Itse ei huomaa omaa kehitystään. Se on niin hidasta ja kun on itse mukana, ei helposti huomaa muutosta. Siksi retriitit ovat hyvä koekenttä, jossa huomaa muutoksensa varsinkin kun ydinporukka on kokoontunut pitkään vuosittain Charlesin opetuksiin. Nyt huomasin herkkyyteni kasvaneen mahtavasti. En ole aiemmin itkenyt yhtä syvältä ja usein.

Olen avoimempi, kun en katsele niin paljon egon likaisten silmälasien läpi. Egoni ei enää luokittele etukäteen jokaista ihmistä ja sitä miten hänen pitää suhtautua aiempien kokemusten perusteella, liittyypä se kokemus ihmiseen tai tilanteeseen.

Reagoin edelleen herkästi energian. Jälleen minulla oli heti retriitin alussa energinen mutta vaivaava olo. En ollut varma kenen energiasta oli kyse. Seuraavanakin aamuna oli vaikea olla. Ilmeni, ettei vaivaava energia ollut omaani ja energian purkuharjoituksella sain sen laskemaan.

Kun jälkikäteen tarkastelee sitä kaikkea mitä itsessä on tapahtunut, ei voi muuta kuin todeta kuinka loogisesti prosessini on edennyt. Olen saanut tukea joka vaiheessa, vaikkei sitä itse aina huomaa. Toinen piirre on ollut prosessin fyysisyys ja rankkuus. Minussa on varmaan ollut normaalia enemmän töitäJ