web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Sufikokemuksia

Sufikokemuksia                          9.12.15

Tämä on kertomus ensikokemuksestani sufeista ja miten se muutti elämäni - sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Olen kertonut tämän kyllä aiemminkin muutama vuosi sitten. Tämä on kertomus siitä, miten aivan pieni ja mitätön tapahtuma lapsuudessa voi vaikuttaa koko aikuiseen elämään ja kertomus myös siitä miten henkioppaani huijasivat minua.

Olin ollut buddhalaisessa Tara Rokpa terapiassa viikon syntymäretriitissä, jossa syntymän kaikki vaiheet käydään läpi ennen maailmaan putkahtamista ja sen jälkeen.

Minulla oli hieman huono omatunto äitini suhteen, koska minun oli ollut pakko ottaa etäisyyttä hänen hallitsevuudestaan ja sitovuudestaan. Tapasin retriitissä molemmat vanhempani. Koin voimakkaasti miten he olivat minua rakastaneet ja tahtoneet vain hyvää omassa viitekehyksessään. Kouluttaneet minut.  Viitekehys ei ehkä aivan aina sopinut ympäröivään kaupunkiyhteisöön, mutta kokemani rakkauden tunne oli vahva ja valtava. Koin, että ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Viimeinen kosketus äitiini tapahtui hänen kuolinvuoteellaan. Yleensähän ihmiset tekevät kaikkensa, että kuoleva ei vaipuisi koomaan vaan jatkaisi tässä maailmassa. En tuolloin tiennyt miten buddhalaiset suhtautuvat kuolemaan, mutta toimin kuin buddhalainen. Sanoin äidille, että hänellä on hyvä olla, hän voi aivan rauhassa nukkua, minä huolta ja  hoidan jälkeenjäävät asiat jne. Hän kuoli hymy huulillaan. Minulla oli hymy sydämessä. Kun avasin hänen kuoltuaan sairaalassa oven, oli sen takana monta sairaanhoitajaa salaa kuuntelemassa. Toimintani oli sen verran harvinaista kristityssä maailmassa.

Minulla oli tuolloin astma ja harjoittelin täydellistä joogahengitystä. Sitten näin mainoksen  kurssista, jonka nimi oli syvähengitystekniikka. Ajattelin, että on varmaan hyvä käydä kurssi, jotta tekniikka iskostuisi kallooni.

Mutta minua huijattiin. Se olikin sufien syntymäretriitti. Jos minä olisin sen tiennyt etukäteen, en olisi mennyt, kun juuri olin käynyt syntymäretriitin.

Reriitissä tanssittiin paljon. Kurssin vetäjä Devapada sanoi, että tanssin hyvin jännittyneesti, kädet jäykkinä. Sanoi, että minussa on kätkettyä aggressiivisuutta. Niin oli kyllä sanonut psykologimuijanikin. Minä olin täysin eri mieltä.

Minulla on iso rintakehä. Devapadan mukaan olen kasvattanut sen suojellakseni sydäntäni.

Alussa oli dymaaninen harjoitus. Se on rankka fyysinen koitos, jolla on tarkoitus purkaa vallitsevat tunteet. Minulta purkautui aivan valtavat aggressiot. Minua piti vähän suojella, etten telo itseäni.

Pakko oli myöntää aggressiot ja kysyä miten saisi sen syyn selville. Devapada kyseli vanhemmistani, veljistä (joita ei ole) ja sisaresta. Ja minä sanoin että “voi j-lauta. siinähän se on!”

Olin lapsena muutaman kerran saanut remmiä, kun sisareni väitti minun kiusaavan,  vaikka se ei pitänyt paikkansa. Minusta tuli sosiaalisesti arka, miellyttämishaluinen, ettei tule taas remmiä. Ryhtini oli todella huono, pää ja olkapäät roikkuivat edessä. Minulla oli jo niskanikamat kuluneet huonon ryhdin vuoksi.

Kun tajusin tämän,  tapahtui minussa muutos. En enää ollut arka ja vetäytyvä ja tunsin jopa myötätunnon tunteita. Minut tuntevat tietävät, että muutos oli valtava. Ryhdin oikaisu kesti pari vuotta, astangajooga auttoi. Se oli tuskallinen mutta tarpeellinen projekti. Energia kulkee vain jos rööreissä ei ole mutkia tai tukoksia. Ilman näitä kokemuksia en olisi tässä.

Se vaan on ongelma, miten tällaiset asiat huomaisi itse. Yleensä ne tulevat jonkun tunteita purkavan harjoituksen myötä. Kaikki eivät havahdu silloinkaan, kun ego on suojattu paksun panssarin sisälle. Sitä ei saa kyseenalaista mikään.

Joillekin ihmisille voi käydä huonosti, jos he tajuavat yht’ äkkiä traumojensa syitä. Niiden etsintä tulee tapahtua hitaasti, vaiheittain ja opettajan tuella. Minulla ei ole täällä läsnä fyysistä opettajaa, mutta henkioppaat opettavat tajuamaan itse. “Ei Jussille saa selostaa, sen on tajuttava itse“, sanovat enkelitkin.

Tosin olen itse opiskellut huvikseni ihmisen psykologiaa ja kotona asuu asiantuntija. Kovasti on myös auttanut uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan, sehän oli työni kehittämispäällikkönä. Tosin siinä on se huono puoli, että huomaa ja reagoi epäkohtiin turhan herkästi ja voimakkaasti, eikä osaa elää tätä hetkeä, kun pitää suunnitella tulevaa.

Tähän retriittiin liittyy myös varoittava esimerkki vetäjän vastuusta. Usein Tara Rokpa retriitissä nuoremmat naiset joiden kanssa olin hyvä kaveri, alkoivat vihata minua. Ihmettelin kovasti mitä olen tehnyt väärin, kun tämä toistui jatkuvasti. Vetäjien mukaan jos vaan jaksan, niin olisi hyvä, että olisin vihan kohteena. Tytöt käsittelevät isäsuhdettaan kauttani - projisoivat minuun tunteitaan.

Sufiretriitissä kerroin tämän ja sanoin olevani vähän kyllästynyt tilanteeseen. Devapada sanoi, ettei minun tarvitse alistua välikappaleeksi. Minulla on oma tahto. Sitten oli retriitin syntymätapahtuma, jossa synnyttiin toisen ihmisen alta. Parikseni tuli vanhempi naisihminen, jonka hyväilyt olivat hieman enemmän kuin äidilliset. Minua tympäisi, joten oli aika välinpitämättömän näköinen.

Kun kurssi oli päättymässä Devapada ihmetteli sitä vihan tunnetta, jota koen äitiäni kohtaan. Olin kovasti ymmälläni, kun luulin selvittäneeni välit äitiini.

Kysyin Devapadan perusteita. Hänen mukaansa en juonut tuttipullosta mitään syntymäni jälkeen. No en juonut, kun hän itse oli sanonut, ettei minun tarvitse alistua mihin en halua, kuten seksistisiin hyväilyihin.

Minä onneksi tiesin syyn. Mutta ajatelkaa ihmistä, jolla on heikko itsetunto ja hänellä sanotaan, että vihaat valtavasti äitiäsi. Se on sairaalaareissu tai vähintään vuoden terapia.

No mutta. Minun  piti kirjoittaa sufeista, kun kävin liikkeen perustaneen Rumin asuinsijoilla. Sufit ovat muslimeja, joilla on buddhalaisia ajatuksia kuten Oshonsa lukeneet hyvin  tietävät. Mutta palataan.