web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Epäilys

Epäilys                        6.6.16
 

Enkelit sanoivat vuoden alussa, että en ole enää aivan niin sairas kuin viime vuonna. Epäilys hiipii mieleen missä oikein mennään, kun minulla todettiin juuri syöpä. Se tietysti on totta, että kilpirauhassyöpä ei haittaa elämää yhtä paljon kuin viime kesän tukehtumiskohtaukset. Laihduin silloin 1,5 kk:ssa 15 kiloa. Lähes joka ruokailu johti rajuihin tukehtumiskohtauksiin. Ja terveyskeskus tutki vain keuhkoja, vaikka kohtaukset liittyivät syömiseen. Rajujen kohtausten jälkeen en saanut terveyskeskuksesta päivystysaikaa. Joten meni yksityiselle ja olin sairaalassa seuraavana aamuna.

Kuten syksyllä kirjoitin, viime kesänä kyseessä oli raju ja siksi hyvä harjoitus. Mutta nyt välillä usko alkaa loppua, vaikka kilpirauhassyöpä on syövistä vaarattomin, mutta syöpä kuitenkin.

Henkisellä tiellä mieli, muta myös ruumis herkistyy. Olen ollut todella rajussa flunssassa, totaalisesti voimaton.

Tuskaisina hetkinä kysyn itseltäni, onko tämä kaikki kokemani henkisen tien arvoista? 15 vuotta väsymystä ja sairauksia. Enhän ole saavuttanut mitään merkittävää.

Merkittävää? Mikä on merkittävää? Eikö merkittävää ole se, että liikkuu vapaasti ajasta ja paikasta riippumatta, voi parantaa tai vaikka lukea ajatuksia. Niin että monikohan näin osaa tehdä maailmassa?

Merkittävää? Mikä on merkittävää? Eikö se ole merkittävää, että mieleni on selkeä ja kirkas, tunnen vahvoja onnellisuuden tunteita, intuitiokykyni on parantunut, en juokse enää halujeni perässä, en loukkaa ihmisiä, suhtaudun heihin vähintään neutraalisti ja opetelemaan rakastamaan heitä kaikkia jne. Eikö tämä ole merkittävää?

Onko merkittävää vain se, mikä tuo mainetta ja kunniaa? Kaikki huomaisivat, kuinka pitkällä olen. Jos minulla on tällaisia ajatuksia, en ole riittävän pitkällä.

Minä en kuitenkaan lopeta epäilykseen liittyviä ajatuksia. Ne tulevat minusta – ne ovat osa minua. Ne on käsiteltävä ja sitä teen juuri nyt. Kylläpä piti potkaistau lujaa, että kirjoitan tästä aiheesta. Sanat tulevat melkein itsestään.

Minulla on vielä paljon tietä jäljellä, koska epäilys on mielessäni. Siihen on pari syytä. Tutkijakoulutuksen saaneena tarvitsen aina riittäviä todisteita uskoakseni. Toinen syy on se, että enkelit hokevat ja samaa sanoo Buddha, että minun on ymmärrettävä uskoaksesi.

Monet ihmiset uskovat henkiin, enkeleihin, Buddhaan, Jeesukseen jne kyselemättä. Minun Jeesuksellani on niin vahva usko, että hän kehottaa kyseenalaistamaan, vaikka kirkko ja ihmisen kirjoittama Raamattu taas kieltävät kyseenalaistamisen.

Otetaan uudestaan. Monet ihmiset uskovat henkiin, enkeleihin, Buddhaan, Jeesukseen jne kyselemättä. Se on oikein hyvä niin. Teidän tienne on helpompi. Ja pääsette yhtä pitkälle. Osa teistä on käynyt läpi rankan tien ja olette päässeet perille – valaistuneet.

Apropo valaistuneet. Kyseessä taitaa olla aika ylimainostettu asia. Ihan kuin edellä kertomani liikkuminen ajasta ja paikasta riippumatta. Vanha sanonta kertoo, että valaistunut hakkaa puita ennen valaistumistaan ja hän hakkaa puita valaistumisen jälkeenkin. Ai, niin. Yksi elämäni oli Egyptissä hauskana puunhakkaajana.

Paavi julisti juuri yhden ruotsalaisen nunnan pyhimykseksi. Protestanttinen usko pitää tällaista jumalanpilkkana, että elävä ihminen julistetaan pyhimykseksi. Buddhalaisille tämä on luonnollinen asia, puhumme jumaluuksista, valaistuneista.

Paavi perusteli päätöstään hyvin: ”Pyhimykset eivät ole superihmisiä, eivätkä syntyneet täydellisiksi. Kun he tunnustivat Jumalan rakkauden, he seurasivat sitä ja palvelivat muita”.

Minua kai valmistellaan opettajaksi seuraavassa elämässä. Näitten jatkuvien sairauksien vuoksi kuolen ehkä ennen kuin olen valmis (myönnän, tämäkin on uhoa). Mitä enemmän olen kokenut, mitä enemmän olen kyseenalaistanut ja löytänyt vastauksen – sitä parempi opettaja tulen olemaan. Ymmärrän ehkä syitä ja seurauksia paremmin.

Oman uskon vahvuuden epäily, on luonnollinen asia. Uskoa vahvistaa, kun etsii ja löytää vastauksia. Jeesuskin huusi vielä ristillä, ”isäni miksi hylkäsit minut?”.

Kun on riittävän pitkällä tiellään, löytyy kyllä perusteita kumota epäilyt. Kun on oikein sairas, nousee helposti kysymys: miksi? Sitten kun helpottaa, ymmärtää miksi.

Mutta jos vastaus kysymykseen ”miksi” johtaa siihen, ettei hengistä/ jumalista ole minulle mitään apua, on egon itsekkyys vielä vallalla; kaiken on palveltava minua. Henkinen tie valmistaa palvelemaan muita, tai siis pitäisi valmistaa.

Kyllähän minä olen apua pyytänyt. Vaan eipä näy tulleen, vai voisinko olla vielä pahemminkin sairas? No tulihan se vastaus, sairauteen pitää suhtautua oikein. Sitä minä en ole tehnyt. Melkein jokainen sairaus on minulle katastrofi, ja pelkään aina pahinta vaihtoehtoa. Seurauksena sairaus vain pahenee, kun mieli ei vie parantavaan suuntaan.

Syöpä on kuitenkin sellainen asia, että sen kanssa on elettävä – hyväksyttävä. Yllättäen tiedon jälkeen mieleni seestyi. Kutsu lääkäriin maanantaina tuli perjantaina, joten se antoi ymmärtää, että jotain vakavaa on löytynyt. Helvetillinen viikonloppu.

Tietysti voi olla kyse minun kovasta päästäni. Minua pitää kumauttaa kunnolla, että ymmärrän.