web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Kuolema

                                        1.3.18
Kuolema

Olen aiemmin kirjoittanut, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ja kaikki muut blogini, ovat kertoneet kuolemaa edeltävästä ajasta, oikeastaan valmistautumiseen kuolemaan – asiaan jota moni pelkäävät.

Minä en pelkää enää, kun minulle näytettiin unessa edellisen elämän väkivaltainen kuolema Varsovan Ghetossa. Ihmettelin kun kuolema tuntui hyvältä, olinhan kuolemassa. Aivan sama tunne tuli kuin pyörryin. Kuolleista palanneet kertovat myös samasta tunteesta. Sitä en tiedä tuleeko tunne siitä, että olen selvittänyt välini kuoleman kanssa? Kokevatko kuolemaa pelkäävät ihmiset saman - en tiedä?

Odotan kuolemaa mielenkiinnolla. Mitä silloin tapahtuu? Buddhalaiset puhuvat 48 päivää kestävistä Bardoista, raivoisista jumaluuksista. Aika moni buddhalainen oppi perustuu mielikuviin.

Ihmiset kertovat, että kuoleman rajalla mennyt elämä menee filminä läpi silmien. Itse uskon, että kuoleman prosessissa todella selvitetään mennyttä elämää. Jos päästää tunteet, pelon valloilleen, ei seuraava syntymä olen ehkä niin hyvä.
Mutta jos suhtautuu hyvin tyynen rauhallisesti kaikkeen mitä eteen tuodaan, voit jopa tulla valaistuneeksi. Siis jos olet elänyt elämäsi hyvin, eikä ole selvitettävää ”viimeisellä tuomiolla” (ennen seuraavaa elämää).

Olen tehnyt Phowa-harjoitusta, ainoaa jota olen tehnyt kunnolla. Siinä opetellaan sinkoamaan tietoisuus tai mieli avaruuteen kuoleman hetkellä. Huom!  Se singotaan sydämestä, ei aivoista. Sydänhän saa ja lähettää paljon enemmän impulsseja kuin aivot.

Vajra

Phowa harjoituksessa on kolme jumaluutta. Pääjumaluus on Amitabha, viisauden ja rajattoman valon Buddha. Sitten on Chenrezig, myötätunnon ja rakkauden jumaluus. Viimeisenä Vajrapani energian Jumaluus. Viisaus, myötätunto ja energia. Myös valaistumisen seurauksia.

Eräs ystäväni halusi antaa Tanghan. Ringu Tulkulta selvitin, että kyseessä on Amitayus, pitkän iän jumaluus. Olen päättänyt elää 92 vuotiaaksi.

Kun uskon jälleensyntymään, vähän kyllä harmittaa syntyä taas lapseksi. Uskon eläneeni kuitenkin tämän elämän niin, etten synny eläimeksi. Tietysti yksi mahdollisuus on valaistuminen, johon buddhalainen nimeni viittaa. Haluan kuitenkin tulla takaisin maailmaan, niin kauan kun täällä on kärsimystä. Olen vain seuraavassa elämässä nykyistä paremmin varustettu poistamaan kärsimystä. Nirvanaan tuskin vielä pääsen, sieltä ei ole paluuta.

Henkisellä tielläni aina näytetään seuraava tavoite, johon tulee pyrkiä. Yksi tiibetinbuddhalaisuuden virstanpylväs on Laman suorittama mielen todellisen luonnon näyttäminen. Se on tila, johon toivon kuolemassa pääseväni. Näin valtavan kirkkaan valkeuden ja tunsin käsitteettömyyden. Olen tästä tilasta vielä kaukana.

Kuolemassa hylkään tämän hyvin palvelleen ruumiin. Vaikka se on ollut ihan mukava, en ole siihen niin kiintynyt etten hentoisi jättää sitä.  Mutta silloin olisi vaikea kuolla, jos olisin kiintynyt ruumiiseeni tai jos se olisi kiintynyt rahaan ja valtaan. Niitä on vaikea jättää muille.

Samoin käy, jos on kiintynyt ihmiseen – ei halua jättää häntä. Buddhalaisuus lähtee siitä, että niin paljon kuin rakastat puolisoasi, lapsiasi, lapsenlapsiasi jne, niin paljon sinun pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä. Silloin on paljon helpompi luopua heistä. Tähän asiaan liittyy kiintyminen, takertuminen, omistaminen, jotka kaikki lisäävät takertumisen tuskaa.

Kävin tässä välissä katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Ingvar Bergmannin Sarabanden, joka käsittelee jälkeenjäävien tuskaa. Miten jälkeenjäävät takertuvat kuolleen muistoon. He eivät elä tätä hetkeä. Vie valtavasti energiaa muistella vanhoja hyviä/huonoja asioita ja tämä kaikki on poissa tässä hetkessä elämisestä. Ja myös määrittää tätä hetkeä.

Karma määrittää miten ja milloin kuolemme.  Usein kristitty syyttää Jumalaa siitä, että joku läheinen kuolee liian aikaisin.

Minä en usko helvettiin. Jos karmamme ei ole puhdas palaamme tänne takaisin puhdistamaan sitä. Helvetti on Paavalin, ei rakkauden Jumalan Jesuksen, keksintö.

Syntymä, elämä, kuolema ovat kaikki samaa jatkumoa. Kuolemisen tekee vaikeaksi, kun on kiintynyt elämään, maaliseen. Henkinen tie helpottaa kuoleman kokemista, kun ei ole takertunut elämään. Se on ainakin varmaa, että pitemmällä olet, sitä helpompi kuolema on sinulle. Uskontojen tarkoitus on selittää ja helpottaa kuolemaa. Kertoa, ettei kuolema ole lopullinen.

Siitä en tiedä mitään, että jotkut henget joutuvat kummittelemaan huonon elämänsä/kuolemansa jälkeen. Hautajaisissa olen kyllä kokenut, että vainaja haluaa lähettää viimeisen viestin rakkailleen kauttani. Sanotaan, että sielu/mieli/tietoisuus säilyisi maan päällä kolme päivää kuoleman jälkeen

Uskon, että esi-isämme eivät pelänneet tai mystifioineet kuolemaa niin kuin me teemme. Kuolema oli jokapäiväistä.  Eläimiä tapettiin ruoaksi, elinikä oli lyhyt, lapsikuolleisuus suuri, elettiin luonnon ”armoilla” ja kuolema on osa luontoa. Se oli luonnollista.  Kuolemaa alettiin pelätä, kun alettiin omistaa tavaroita ja ihmisiä. Pelätään tavaran tai vallan menettämistä.


P.S. Näin sattumalta osan Aamu TV:n haastattelua (ei enää löytynyt Areenasta eikä netistä). Haastattelussa tutkija oli tutkinut elämänrajakokemuksia. Onnellisuuden kokemukset olivat yleisiä, kuten edellä kerroin. Mutta toinen yhteinen kokemus oli mielenkiintoinen. Kun he palasivat elämään, rakkaus ei enää rajoittunut vain lähimpiin, vaan kaikkiin ihmisiin. He kävivät elämän syntylähteillä ja kokivat tunteet, jonka nykyiset ihmiset ovat kadottaneet. Mutta se tunne on jokaisessa meissä ja se on henkisen tien tavoite.