web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Kotona vai luostarissa?

Kotona vai luostarissa?                                         8.4.18

Ole tainnut muutaman kerran puuskahtaa, että luostarissa minun olisi paljon helpompi olla. Edelleen on toiveissani muutaman kuukauden luostariretriitti. Tiibetinbuddhalaiset nunnat ja munkit tekevät kolmen vuoden yhtämittaisen retriitin täysin erossa muusta maailmasta.

Miksi luostareita yleensäkään tarvitaan? Ja miksi siellä on niin paljon sääntöjä, naisnunnille buddhalaisluostarissa yli 200?

Olettaisin, että seuraavia johtopäätöksiä voi soveltaa kaikkien uskontojen luostareihin. Siis sellaisten eri uskontojen luostareihin, joita terroristit eivät käytä omien henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämiseen ja muiden sortamiseen. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, että jotkut raiskaavat ja tappavat naisia ja lapsia ja väittävät olevansa hartaita uskovia ja toteuttavat Koraanin sanomaa.

Mutta luostareihin. Henkinen prosessi on raskas. Minulla se on jatkuva väsymys. Joinain päivinä ei oikein jaksa mitään. Voin nukkua 12-13 tuntia päivässä. Kotona on kaikenlaisia velvollisuuksia, joista pitäisi selvitä. Ja kun on poikki, ei ole ystävällinen lähimmilleen. On kestävyytensä äärirajoilla. On vain huono omatunto, kun ei jaksa. Tiedän monien kokeneen samaa.

Luostarissa ei samanlaisia velvollisuuksia ole, Ei tarvitse murehtia, mistä rahaa ruokaan. Ainoat velvollisuudet ovat meditaatio, rituaalit, harjoitukset ja rukoukset.

Kumpi on henkisen tien kannalta parempi koti vai luostari? En tiedä - molemmilla on puolensa. Luostarissa et tee muuta kuin keskityt itseesi ja henkiseen prosessiisi. Koko Tiibetinbuddhalaisuus ja sen rituaalit ja harjoitukset tähtäävät vain henkiseen kasvuun. Se miten pääset eteenpäin, riippuu lähinnä sinun motivaatiosta ja ahkeruudesta tässä elämässä, mutta myös aiemmissa elämissä. Olin edellisessä elämässä Rabbi, siksi olen henkisellä tiellä nytkin. Jotkut ehkä valitaan nopeampaan tantraprosessiin.

Luostarista puuttuu maallisten asioiden tuottama kärsimys (viha, kateus jne). Toisaalta ihminen on aika taitava keksimään vihan aiheita, luostarissakin. Maallikosta vain tuntuu, ettei luostarissa kärsimyksen aiheet ole aivan yhtä vakavia, kuin esim. köyhyys, kun ei ole rahaa edes ruokaan.

Muuten vihasta. Olen itsekin ihmetellyt, miksi se on ihmiselle jotenkin synnynnäistä. Selitys on, että olemme vielä eläimen vaistoisia. Esi-isämme ja -äitimme joutuivat olemaan koko ajan varuillaan eläinten ja vihollisten vuoksi. Vähitellen nousu viha näitä pelon aiheuttajia kohtaan. Me ja muut. Suomessa tunnemme paljon rituaaleja, joiden tarkoitus on luonnon lepyttely.

Kärsimys on oleellinen osa henkistä tietä - tosin ei kaikille. Akong Rinpohe sanoi, että joku voi lentää Skotlantiin, toinen voi kävellä. Kumpikohan on kokenut matkallaan enemmän? Kumpi olisi parempi opettaja? Kun maallikon elämä on vaikeampaa se myös ehkä kasvattaa enemmän. On mentävä syvemmälle itseen. Luostarin ulkopuolella on enemmän tilaisuuksia, jotka haastavat sinua. Osoittavat puutteesi/kehittämisen tarpeet. Myös elämän materialistinen puoli aiheuttaa kärsimystä. Aina on puute paremmasta.

Luostarin ulkopuolella on usein yksin. Kaikilla ei ole Länsimaissa opettajaa ja vaikka olisikin niin on siitä huolimatta yksin. Työ on tehtävä itse. On paljon epävarmuuden tunteita. Luostarissa on turvassa, koska aina on lähellä joku, joka on kokenut saman. Minulla tätä tukea ei ole ollut. Lamat eivät halua puhua tantrasta. Ainoa neuvo, jonka sain juurilamalta, on: odota vain, kaikki menee hyvin. Koskahan?

Kyllähän luostarin ulkopuolinen elämä on monipuolisempaa ja vaativampaa. Vai onko näin? Riippuu mitä painottaa. Kuitenkin maalisesta elämästä on selvittävä ja edettävä samalla henkisellä tiellä. Väittäisin myös, etten luostarissa kokisi sellaisia pyyteettömän rakkauden kokemuksia, joita lapsenlapset tuottavat. Tavoite luostarissa ja sen ulkopuolella on rakasta kaikkia ihmisiä kuten minä rakastan lapsenlapsiani.

Luostarien säännöistä sen verran, että moni sääntö koskee sukupuoliasioita. Tähän taas on syynsä. Henkisellä tiellä seksuaalisuus – elämän voima lisääntyy. Toinen asia sitten on, että onko oikein estää luonnollinen tarve kielloilla. Ymmärrän kyllä, että luostareissa olisi aika meno, jos sääntöjä ei olisi. Kyse on halujen hillinnästä. Kun lasten teko tuottaa suurta mielihyvää, tehdään sitä muutenkin kuin lastentekotarkoituksessa.

Kyllä monilla luostarisäännöillä on edelleen merkitystä. Esimerkiksi alkoholi voi vapauttaa henkisessä prosessissa olevassa ihmisessä rajuja voimia, jotka tekevät hänelle vahinkoa. Nämä traumat tulisi kyllä käsitellä, mutta rauhallisesti ja vähitellen.

Henkisen tien loppuvaiheessa haluaa olla yksin. Turha puhe ärsyttää. Haluaa olla vain hiljaa. Se onnistuu luostarissa paremmin.

Voi olla niinkin, että Lama löytää rauhallisuuden ja tasapainoisuuden helpommin, koska koko elämä keskittyy siihen. Ei tarvitse mennä kovin syvälle itseen, koska ei ole haasteita. Kun oma juurilamani tuli länteen, hänen opetuksissaan näkyi hyvin, ettei hän tiennyt paljoa länsimaisesta elämäntavasta, eikä ymmärtänyt sitä.

Tässä asiassa ei ole ehdotonta totuutta. Molempi parempi. Toisaalta minusta esim. Tiibetissä ollut käytäntö, että nuoret miehet menevät muutamaksi vuodeksi luostariin, oli kovasti hyvä. Parempi sinne kuin sotaväkeen.