web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Maallinen etiikka

Maallinen etiikka

Kirjoitus perustuu Chamtrul Rinpoche alustukseen Secular Ethics 14.3.19, mutta minä vastaan tekstistä. Rinpochen esitys eteni hyvin selkeästi ja loogisesti.

1632019_184114_0.png

Ihminen etsii onnellisuutta ja pyrkii välttämään kärsimystä. Keho voi kärsiä, muta myös mieli voi kärsiä. Molemmat riippuvat toisistaan. Kumpikin voi sairastuttaa toisensa, vaikka länsimainen lääketiede alkaa vasta vähitellen tajuta vanhan viisauden: terve mieli terveessä ruumiissa. Molemmista on pidettävä hyvää huolta.

Länsimaissa koko talousjärjestelmä perustuu oletukselle, että onni on materiaalinen asia. Ja mainonta pyrkii lisäämään kärsimystä, koska sinulla ei ole "onnea" tarpeeksi. Loppujen lopuksi onni loppuu, kun markkinatalous ja jatkuva kasvu tuhoaa maan ja ilman - maailman.

Aiemmin oli niin, että rikkaat tuhosivat kerskakulutuksella maailmaa, köyhillä ei ollut tähän varaa. Rikkailla oli mielen kipua, kun ei saa koskaan tarpeeksi ja haluaa aina uutta. Köyhillä kipu oli enemmän fyysistä – ei ole tarpeeksi ruokaa.

Elintason noustessa tarpeettomien tavaroiden tarve kasvaa, eli maailma tuhoutuu yhä enemmän.  Myös mielen kivut lisääntyvät – kärsimys kasvaa (masennus, kateus, himo, ylpeys, ylimielisyys, mustasukkaisuus jne). Nämä tunteet liittyvät usein omistamiseen ja erityisesti sen puutteeseen. Buddhalaisten perusopetus on Neljä jaloa totuutta kärsimyksestä: materiaalinen maailma ja myös sen puute luovat kärsimystä, mutta henkisellä tiellä siitä pääsee eroon.

Mielen sairaus kumpuaa sydämestä, sanoi Rinpoche. Ja hän lisää, että siellä on myös onnen avaimet. Ainoa keino parantua on terapia. Sillä etsitään syitä mielen tyytymättömyyteen. Vastalääkekin löytyy mielestä.
Itse olen sanonut, että olipa uskonto mikä tahansa, henkinen tie alkaa itsestä.

Negatiivinen tunne on kärsimyksen syy. Positiivinen tunne on onnellisuuden lähde.

Sitten Rinpoche kysyi, miten päästä eroon negatiivisista tunteista. Tässä vaiheessa muistutan Dalai Laman lauseesta; Buddhalaisuus ei ole uskonto, vaan mielen tiede. Juuri tässä syystä mikään esittämästäni ei ole ristiriidassa Länsimaisen psykologian kanssa, tosin buddhalaiset käsitykset ovat 2500 vuotta vanhempia.

Negatiivinen tunne ei ole mielen todellinen luonto. Kun on riittävän pitkällä henkisellä tiellä, kohtaa mielen todellisen luonteen, se on onnellisuus. Se huokuu pyhistä miehistä, kuten Dalai Lamasta. Ja meistäkin voi tulla pyhiä.

Olet onnellinen, vain jos elät tätä hetkeä. Et murehdi mennyttä tai tulevaa. Ne tuhoavat onnellisen mielen. Onnellisuus edellyttää tasapainoa ulkoisen ja sisäisen välillä.

Vastalääke negatiivisuuteen on keskittyä vain positiivisiin tunteisiin: rakkaus, anteeksianto, viisaus, myötätunto, rakastava ystävällisyys, empatia, puhdas motivaatio jne.

Positiivisuus on meissä. Valkoinen Veljeskunta sanoi minulle, ettei kyse ole etsimisestä, vaan löytämisestä.

Secular Ethics
Se jälkeen Rinpoche puhui maallisesta etiikasta. Tässä kohtaa käytän lähteenä Rinpochen lisäksi Dalai Laman kirjaa Beyond Religion.

Dalai Lama lähti kirjassaan siitä, että kaikilla ihmisillä koko maailmassa on yhteisiä positiivisia arvoja kuten äidin rakkaus, rakkaus toista ihmistä kohtaan, ihmistä ei saa tappaa eikä vahingoittaa jne. Näitten ihmisille yhteisten perusarvojen pohjalta voidaan kehittää koko maailmaa kattava yhteinen etiikka. Se ei ole riippuvainen mistään uskonnosta, mutta ei saa olla ristiriidassakaan niiden kanssa. Nimenomaan uskontojen pitää edistää tätä yhteistä ajattelua. Vain siten pelastamme maailman lapsillemme.

Kirjoitan tätä koulujen ympäristömielenosoitusten päivänä.  Nuoret irtaantuvat yhä enemmän kirkosta. Kirkolla pitäisi olla kykyä suhtauta Raamattuun ja uskontoon rehellisesti. Myöntää, ettei Jeesus luonut Kristinuskoa vaan Paavali, joka kehitti kirkon keskeiset opit aiemmasta hellenistisesti filosofiasta, myöntää ettei Raamattu pidä paikkaansa. Neljässä evankeliumissa kerrotaan tapahtumat aivan eri tavalla, tapahtuneeksi eri aikana ja eri paikassa.

Vanhan Testamentin arvot eivät päde nyky-yhteiskunnassa kuten homojen tappaminen. Homous oli yleistä ympäröivillä arabeilla ja juutalaisten ainoa keino selvitä oli lisääntyä. Sianlihasta sai sairauksia, joten sitä ei saanut syödä.  Paavali sanoi kyllä ”nainen vaietkoon seurakunnassa”, sen jälkeen, kun oli päästänyt naiset jumalanpalveluksiin. Kun asia oli outo naisille, he häiritsivät palvelusta kyselemällä miehiltään ”mitä nyt tapahtuu, mitä se sano”.
Rakkaus on kaikkien uskontojen perinne. Meille riittää vain Jeesuksen opetus, rakasta lähimmäistä kuin itseäsi, eli jos tarvitset kaiken rakkauden itseesi, sitä ei riitä muille. On mietittävä mitä meidän traditiosta voidaan jakaa maailman pelastamiseksi ja mitä on syytä hylätä.

Luodaan yhteinen iso positiivinen mieli. Positiivinen mieli tekee positiivisia tekoja. Vastuu on jokaisen. Vain näin voimme pelastua luonnon katastrofilta.

Tässä asiassa aasialaiset uskonnot ovat etulyöntiasemassa. Niiden mukaan jokainen on vastuussa teoistaan Me kehittämme hyvää tai huonoa karmaa. Kristinuskossa, vastuu on usein Jumalalla. Helsingin piispa evp Huovinen, erittäin fiksu ihminen, ihmetteli Thaimaasta tullessaan miksi Jumala salli tsunamin. Jumalan vika.

Teetpä mitä tahansa, sinut Jumala armahtaa Kristityn viimeisellä tuomiolla. Katolinen kirkko on vielä pidemmällä, kun tunnustat syntisi fyysiselle papille (ei jumalalle) ja luet tietyn määrän Ave Mariota, olet taas valmis tekemään syntiä.
Kun luolamies suuttui hän korkeintaan tuhosi oman tai naapurikylän. Nyt tekojen vaikutukset leviävät paljon laajemmalle, kun nuija on vaihtunut vetypommiin.

Me tarvitsemme isoa yhteistä maailman perhettä.

Yhteiskunnallinen buddhalaisuus

Suomen buddhalaisen Unionin (SBU) sääntöjen laatijana ja ensimmäisenä puheenjohtajana minulla oli haave: Unionista tulee vahva ja näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja.  Mielestäni minulla oli edellytyksiä tähän tavoitteeseen: tiedottajan kokemus työssä, yhteiskunnallinen koulutus, 20 vuoden kokemus kunnallispolitiikasta valtuutettuna ja pitkäaikaisena Kulttuurilautakunnan puheenjohtajana. Osasin vaikuttamisen keinot. Homma meni mönkään, sen vuoksi, että olin liian innokas ja muu hallitus, erityisesti varapuheenjohtaja, pisti koko ajan kampoihin.

Tuolloin Islamin vastaava järjestö oli koko ajan julkisuudessa ja oli mukana Ekumeenisessa neuvostossa, mitä me emme olleet. Minusta buddhalaisuus tarjoaisi kirkosta eroaville yhä juurettomammille Länsimaalaisille paljon: uskonnon, joka ei ole ristiriidassa tieteen kanssa. Onhan Buddhan opettama Mindfullnesskin lyönyt hyvin läpi Länsimaissa. Kirkosta eronneet hakevat juuri tällaista yksilöllistä uskontoa.

Em. tapahtumien jälkeen on syntynyt käsite Yhteiskunnallinen Buddhalaisuus, joka ei ole saanut juurikaan kannattajia Suomessa. Kutenkin se on juuri sitä mitä Dalai Lamakin ajaa: meidän on kannettava vastuu maailmasta, ennen kuin se on liian myöhäistä, meidän jokaisen. Siksi buddhalaisten yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yhä tärkeämpää.

Asia on kuitenkin jo edennyt SBU:n sivuilla puhutaan Osallistuvasta buddhalaisuudesta:
”Buddhalaisuus mielletään yleensä sisäänpäin vetäytyväksi ja tyyneyteen pyrkiväksi liikkeeksi, ja maailmasta vetäytyminen yksin tai ryhmässä on tärkeä harjoitusmuoto. Mutta myös maailmassa myötätuntoisesti toimiminen on tärkeää ja lähes kaikki dharmayhteisöt harjoittavat hyväntekeväisyyttä sekä vapaaehtoistoimintaa eri muodoissa. Viime vuosina on syntynyt Suomessakin ryhmittymiä, joiden toiminnan pääpaino on aktiivinen toiminta maailmassa.”

Aikanaan olin talouskeskustelussa, jossa oli mukana Suomen kaikkien kirkkokuntien arkkipiispat. He yhteisesti voivottelivat, kuinka markkinatalous tuottaa kärsimystä. Luin heille Vuorisaarnaa: ” Ei ihminen voi palvella kahta Jumalaa, rahaa ja Jumalaa.” Kysyin arkkipiispa Mäkiseltä, että eikö kirkko voisi vaikuttaa talousjärjestelmään, niin että kärsimys vähenisi. Hänelle tuli yht’ äkkiä kiire junalle, eikä hän ehtinyt vastata.

Sanghat

Minulla on ollut kaksi sanghaa buddhalainen ja shamanistinen Neljässä Tuulessa. Ensimmäisestä buddhalaisesta sanghasta jouduin eroamaan sen ahdasmielisyyden vuoksi, mikä olisi pysäyttänyt henkisen tieni. Toisesta minut erotettiin, kun vaadin, että yhdistyksessä on noudatettava lakia ja yhdistyksen sääntöjä.

Shamanistisessä sanghassa vallitsee enemmän rakkaus ja myötätunto, ihmiset ovat enemmän ystäviä ja huolehtivat tosistaan, tukevat toisiaan. Ihmiset ovat iloinneet henkisestä matkastani, kun ovat nähneet sen läheltä. Tässä sangahassa toimitaan aktiivisesti luonnon puolesta, myös omin valinnoin.

Olen aiemmin sanonut, etten näe kovin paljon eroja shamanismissa ja buddhalaisuudessa, erityisesti tantrassa, jota edustan, nimet vaan ovat eri. Shamanismi on kuitenkin tutumpi esi-isiemme uskonto. Se on meissä.

Eräässä kanavoinnissa Jeesus sanoi, että joka uskonnossa on etsijöitä, jotka lopulta löytävät toisensa. Kun Kristinusko on Suomessa vallitseva uskonto, pitää olla etsijä, että löytää buddhalaisuuden. Buddhalaisuus vaatii usein älyllistä vireyttä.

Lisään selvyyden vuoksi: Buddhalainen uskonto tarjoaa älyllisyydessään ja tieteen mukaisuudessaan parhaat keinot edetä henkistä tietä. Se on edelleen alkuperäisessä muodossaan, mutta Kristinusko on edennyt kauas Jeesuksen todellisista opetuksista, kun se Juutalaisuuden ja Islamin kanssa ovat uskontoja, jotka ovat sekaantuneet yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

En ole buddhalaisessa sanghassa tuonut esiin tietäni, koska se tulkittaisiin liian suuriksi kuvitelmiksi itsestä. Aika monella on aivan oma käsitys siitä mikä on oma ja oikea tie. Takerrutaan liikaa ulkopuoliseen sanaan, eikä etsitä sisältä tai pikemminkin löydetä sisältä, sillä siellä se on. Kun kuitenkin kyse on ymmärtämisestä.