web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Sattuma kuljettaa, niin kuin tuuli laivaa


Sattuma kuljettaa, niin kuin tuuli laivaa

Olen ollut 20 vuotta Tiibetinbuddhalaisessa Tantra-prosessissa. Matkalla on tapahtunut paljon – hauskojakin ”sattumia”.  Tunnen myös shamanismia, eikä näe juuri eroa buddhalaisuuden kanssa. Kaikki on yhtä, vain eri nimillä. Niin sanoo jo kvanttifysiikkakin. On olemassa tila, jossa on läsnä kaikki.

Jotain otsikon tapaista sanotaan yhdessä iskelmässä.  Kun tuuli ohjaa laivaa, on laivalla päämäärä, johon tuuli ohjaa.  Samoin on sattuman kanssa. ”Sattuman” kautta henkioppaasi, enkelit, Pyhä Henki, kaiken kattava energia/tietoisuus/Jumala jne ohjaa sinua uskonosta riippuen. Olipa kyseessä kuka tai mikä tahansa, on ohjaajalla myös huumorintajua.  

Kun intiutiosi toimii, huomaat, ettei sattumia oikeasti ole olemassa. On vain enkelisi/oppaasi ohjaus.

Huijauksia

Enkelit kertoivat aikanaan, että minulle on varattu paikka Valkoisesta Veljeskunnasta. Mikä ihmeen Veljeskunta? Koskaan kuullutkaan. Netistä selvisi jotain, mutta ei tarpeeksi. Niinpä olin varma, että minua varten oli Hengen ja Tiedon messuilla luokassa ensimmäinen luento: Valkoinen Veljeskunta. YES. Se on minua varten. Ei olis tarvinnut. Kiitos kuitenkin ja sinne.

Mutta, luennoitsija ei tullutkaan. Onko minua huijattu? Käytävällä tuli ”sattumalta” vastaan tuttu, silmät loistaen. Hän on joskus kanavoinut Veljeskuntaa, tosin ei moneen vuoteen, mutta aamulla oli aivan huikea sessio. Paikalla oli myös auttajani Arkkienkeli Gabriel. Siitä oletin, että minulle on tulossa viesti. Pyysin ystävääni kysymään tätä Veljeskunnalta. Tuli viesti, joka oli aivan huikea. Sivun verran tekstiä. Kaikki on jo minussa, Sinussa. Kyse ei ole etsimisestä vaan löytämisestä. Lause Juhanille: ”Minä olen rakkaus. minä olen ilo. Minä olen valo. Minä olen. Luota siihen. Kaikki on Sinussa.”

Ehkä hauskin ja myös traagisin sattuma tapahtui, kun olin buddhalaisessa Tara Rokpa ryhmä-terapiassa (www.samye.fi). Syntymäretriittiviikolla kävin läpi suhdettani vanhempiini. Koin heidän valtavan rakkauden itseäni kohtaan. Pelkäsin vähän tätä tapaamista, mutta sain rauhan. Luulin.

Minulla oli astma. Opetelin täydellistä joogahengitystä. Näin ilmoituksen syvähengityskurssista. Ajattelin, että on hyvä opetella hengitystekniikka kunnolla, joten ilmoittauduin. Kurssilla oli ihmisiä, joilla oli oudot nimet. Ilmeni, että he olivat sufeja. Myöhemmin opin, että heidän ajattelunsa on lähellä omaani.

Kyseessä olikin syntymäretriitti – taas. En olisi mennyt, jos olisin tiennyt, kun just olin ollut. Minut oli huijattu kurssille, mutta miksi?

Ensin tanssimme. Vetäjän Devapadan mukaan minussa oli valtavassa kätkettyä aggressiota. Vaimokin oli joskus väittänyt samaa. Ylävartaloni oli aivan jäykkä tanssiessani. En uskonut häntä.
Sitten oli dynaaminen harjoitus, joka purki pinnassa olevia tunteita. Minusta purkautui valtava aggressio, niin että minua jouduttiin suojaamaan, etten satuta riehuessani itseäni. Harjoituksen jälkeen sanoin Devapadalle, että pitäisi kai selvittää, mistä aggressio johtui. Hän kysyi vanhemmistani, veljistäni (ei ole) ja sisarestani. Sanoin: ”Voi j…lauta, siinä se on”.
Olin saanut pienenä remmiä, kun pienempi sisar valehteli minun kiusanneen. Minusta tuli sosiaalisesti arka ja miellyttämisen haluinen, kun ei koskaan tiennyt milloin tulee ”remmiä”. Ryhtini oli surkea, pää ja olkapäät roikkuivat.

Tämän remmiin liittyneen ahaa-elämyksen jälkeen aloin Astanga-joogan ja ryhti oikeni, jotta energia kulkisi minussa vapaasti. Tapasin Akong Rinpochen ja löysin myötätunnon itsestäni.
Niin mitätön tapaus lapsuudessa, joka vaikutti lähes koko aikuiselämän.

Myös toinen tapahtuma jäi retriitistä mieleeni. Tara Rokpa terapiassa nuoret tytöt alkoivat yht´ äkkiä vihata minua, kun käsittelivät minun kauttani isätraumojaan. Ohjaajat sanoivat, että olisi aivan hyvä, jos kestäisin näitä purkauksia, eiväthän ne johdu minusta. Päätin kuitenkin, etten tässä retriitissä suostu hyväksikäytettäväksi. Samaa suositteli Devapada.

Teimme pareittain syntymisprosessin. Parini oli 20 vuotta vanhempi ja yhtä paljon painavampi nainen, jonka hyväilyt olivat aivan muuta kuin äidilliset. ”Voi ei, joko taas minua hyväksikäytetään” ajattelin. En motivoitunut. Syntymän jälkeen piti juoda tuttipullosta. Ei oikein hotsittanut, vähän maistoin. Kun kurssi päättyi, sanoi Devapada: ”Olen todella hämmästynyt, kuinka paljon vihaat äitiäsi”. Olen aivan ällikällä lyöty ja kysyin mistä hän näin päätteli. ”Joit tuttipullosta vain pari pientä kulausta” hän vastasi. Heikompi luonne olisi joutunut terapiaan.

Juurilamani piti tulla Suomeen. Minulla oli intuitio, että minun pitää mennä samaan aikaan Ultra-päiville. Muta enhän voi mennä, kun Juurilamani on tulossa Suomeen. Sitten Lama peruuttikin tulonsa. Selvä - se oli merkki, että Ultra-päiville. Mutta sitten taas Lama olikin tulossa päivien aikaan. Oliko minua taas huijattu?

Päivien ohjelma oli minulle silloin aika tylsä ja ihmettelin, miksi olen täällä. Tiesin kuitenkin, että en voi lähteä pois, ennen Ihmeiden Oppikurssin Jeesus-kanavointia. Sain yhteyden Jeesukseen ja siksi olin päivillä. Hyvin tärkeä kokemus minulle. Tajusin, että Buddha ja Jeesus ovat samanlaisia valaistuneita ihmisiä. Kun ”löysin” Tuomaan evankeliumin, tajusin kuinka lähellä heidän opetuksensa ovat toisiaan, ja kuinka paljon ihminen on Kristinuskossa muistanut, kääntänyt ja tulkinnut väärin Jeesuksen opetuksia (tästä kirjoitin tässä lehdessä joulukuussa 2018). Jeesus on mun kaveri!  Mutta ei vanhoillinen kirkko. Ja Lamankin vielä näin kotiin tullessa.

Tai Situn opissa

Ehkä merkityksellisin ”sattuman” ohjaus tapahtui, kun lähdin Sherablingin luostariin Pohjois-Intiaan Kenting Tai Situ Rinpochen Mahamudra-kurssille. Kun me suomalaiset tapasimme Tai Situn, hän alkoi sattumalta(?) puhua kahdesta aiheesta, joista olin juuri kirjoittanut blogiin (suomeksi) kotisivuilleni (www.juhanihakala.fi). Rinpoche seurasi tarkkaan reaktiotani.

Olin saanut jo aiemmin turvautumisen, mutta tuli tunne, että pitää ottaa se uudestaan. Sain valaistumiseen liittyvän nimen. Nimeä luovuttanut Lama oli aika hämmentynyt, katsoi lappua, katsoi minua ja katsoi Rinpochea hyvin epäuskoisena eikä meinannut antaa nimeä.

Luennolla Tai Situ sanoi, että häntä ärsyttää, kun länsimaalaiset kyseleveät häneltä aina energiasta. ”Energia on täydellisen moraalin voima”. Täh? Eihän se sano mitään.

Totesin, että on pakko mennä juttusille. Niinpä menin kertomaan, etten ymmärrä hänen energian määrittelyään. Hän hymähti ja sanoi: ”Energia on mielen voima”. Sen ymmärsin. Ja sitä työstän edelleen. Se oli kuitenkin syötti tapaamiselle.

Paikalla ollut sihteerimunkki naureskeli juttujani. Tai Situn ilmekään ei värähtänyt. Hän vain tuijotti minua ja vastaili yksitavuisesti. Tuli vähän tunne, että mitähän olen mokannut. Sen jälkeen alkoi raju Tanrta-prosessi, jossa minua koulutettiin vakavien sairauksien avulla (esim. useampi syöpä, josta mikään ei ollut levinnyt, jottei potilas kuolisi). Kuin koin saman Ringu Tulku Rinpochen tapaamisissa tajusin, että kyseessä oli voiman eli energian siirto.

Luostarin kahvilassa nousi pöydästä yksi munkki/lama hirveän iloisesti jälleennäkemisestä hymyillen. Hän tuli käsi ojossa tervehtimään, kunnes huomasi nolona, ettei tunnekaan minua. Samoin kävi luostarin pihalla. Hyvin vanha munkki, tuli iloisena tervehtimään, todetakseen, ettei tunne minua. Kun hän kiersi luostaria ympäri, hän teki aina mutkan kohdallani ja kulki aivan läheltä.

Aiemmin olin kieltänyt shamaaniopettajani Charles Lawrencen kolmasti, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Hän oli aivan vakuuttunut, että tunsi minut. Loppurummutuksessa hän tuli aivan viereen makaamaan, mutta lähti heti lentokentälle. Tapasimme puolen vuoden päästä ja kysyin, joko hän tietää, miksi olen niin tuttu. ”En minä sinua tunne. Tunne energiaisi ja se on aivan samaa kuin minun energiani”. Tämä selitti munkkienkin ystävällisen käytöksen. Myös lapset aistivat tämän energian ja tulevat aina juttelemaan. Samoin on koirien laita. Rapsutuksia tarjolla.

Kyse on jumalisesta energiasta joka odottaa tien päässä.

Aiemmat elämäni
En uskonut aiempiin elämiini. Eräässä harjoituksessa piti piirtää kuva ja antaa sille nimi. Piirsin halkaisijan, kolmion, jonka kulmat yhdistin kolmion sisälle, sekä muutaman päällekkäisen aaltoviivan. Annoin piirustukselle nimen Koha.  Parikin ihmistä eri yhteyksissä sanoi lähes samoin sanoin: ”Sehän on aivan selvä, olet elänyt Egyptissä”. Lävistäjä on Niili, aaltoviivat ovat erämaa, ja kolmio on pyramidi”. Joten eikun Egyptiin.

Luin Sinuhen uudelleen, josko olisin ottanut Kohan sieltä. Ei ollut Kohaa siellä. Kairossa meillä oli todella hyvä opas. Kysyin, merkitseekö Koha jotain. Hän sanoi, että Koha oli noin sata vuotta sitten elänyt hauska puunhakkaaja, josta kerrottiin tarinoita vieläkin. Paikallinen ”Nätti-Jussi”. Yht’äkkiä hän vaikeni ja meni hyvin hämmentyneen näköiseksi ja sanoi: ”Olet aivan Kohan näköinen”. Päätin uskoa aiempiin elämiin.

Opas kertoi jutun Kohasta. Koha oli menossa kadulla ja naapurit kyselemään, mihin Koha olet menossa. ”Torille aasia ostamaan” vastasi Koha. ”Mutta Koha, ei niin voi sanoa. Pitää sanoa: Menen ostamaan aasia Jumalan nimeen”. Vähän ajan päästä Koha palaa myrtyneenä. ”Mikäs nyt” naapurit kyselivät. ”Minut ryöstettiin Jumalan nimeen” vastasi Koha.

Apropo Kohan näköinen. Juureni ovat olleet vuosisatoja Etelä-Pohjanmaan mullassa, mutta näytän juutalaiselta. Minulta kysytään usein ulkonäköni perusteella, olenko juutalainen, rabbi.
Olin menossa Pori Jazziin ja minun piti ajaa yöllä takaisin Helsinkiin. Ennen Poria, keskellä ei mitään peltoaukeamalla, oli kaksi tyttöä liftaamassa Helsinkiin. Ajattelin, että olisi kiva, jos yöllä saisin kyytiin liftarin. Kotiin ajaessani prikulleen samassa paikassa pimeässä, keskellä ei mitään, oli tyttö liftaamassa. Eikun kyytiin!

Hän katseli minua hetken ja sanoi: ”Tiedätkö, että olet ollut rabbi Varsovan Ghetossa. Minä asuin naapurirapussa. Korttelista on kirjoitettu kirjakin ja olen tavannut kirjailijan”.

Pian tämän jälkeen koin unessa kuolemani Ghetossa. Olin huoneessa muiden ihmisten kanssa. Pommi tuli huoneeseen ja räjähti. Ihmettelin, miksi kuolema tuntui niin hyvältä. Sama tunne tuli myöhemmin, kun pyörryin. Tänä vuonna unessa koin voimakkaan ja tutun kuoleman tunteen. En osaa kuvailla sitä, se oli tunne, jonka olen kokenut monta kertaa. Järkeni oli aivan kirkas. Maistelin, olenko todella kuollut. Olen. Sitten tuli tunne, että mihin päin nyt.

Tämä rabin elämä poisti kuoleman pelon. Se oli myös henkinen tie, joka valmisti tähän elämään, jossa minua on monesti luultu papiksi.

Pieni anekdootti. Olin menossa työn puolesta hautajaisiin Hattulassa. Ajelin raitilla ja kaikki vastaantulijat moikkasivat ja hymyilivät. Onpa täällä ystävällistä väkeä, totesin hämmästyneenä. Muistotilausuudessa eräs nainen kysyi ovatko paikalliset käyttäytyneet jotenkin omituisesti. Vastaisin myönteisesti. ”Veljeni on Hattulan kirkkoherra ja olette aivan saman näköisiä!” hän sanoi.

Tunnuslauseeni on ”Totta tai ei, minä uskon”. Tiede ei vielä pysty selittämään kaikkea. Nyt länsimainen psykologia, kvanttifysiikka, filosofia jne on niin kehittynyt, että alkaa tunnustaa 2500 vuotta vanhoja buddhalaisia käsityksiä tosiksi.

Tunnuslauseeni perustelen seuraavalla esimerkillä. Näin aikanaan pelkästään sotilasleiriunia. Mieleni oli valitettavana militaristinen. Kylmät väreet kävivät, kun marssilaulu soi. Kävin myös armeijan kertausharjoitukset loppuun asti kuusikymppiseksi. Olenkohan Suomen ainoa buddhalainen yliluutnantti?

Asia vaivasi minua. Tiesin, että olin ollut menestynyt sotapäällikkö Balkanilla Keski-Ajalla. Menin uniretriittiin ja minua kehotettiin ottamaan sotapäällikkö luokalle. Kertomaan, etten enää pidä tappamisesta. Se elämä oli varmaan kovin hyvä, mutta voisikohan hän jo jättää minut rauhaan.

Seuraavana aamuna 25 vuotta kiusannut astma loppui, en tarvinnut enää lääkkeitä. Sotapäällikkö on vihan konsultti. Viha on yksi astman psykosomaattisista syitä.

Totta tai ei minä uskon.