diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Vielä kuolemasta

Lue lisää »

Gnostilaisuus

Lue lisää »

Onnellisuudesta

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31  
Tietotori

Kaupunginteatteri 25 v!

Juhlat – nyt!

Espoon Kaupunginteatterin kannatusyhdistys vietti 30 vuotisjuhliaan ja teatteri 25 vuotisjuhliaan Revontulihallissa 22.11.2014. Sali oli täynnä kutsuvieraita joista ilahduttavan moni oli teatterialan ammattilaisia.

Tervetuliaispuheessaan teatterin johtaja Joachim Thibblin kiitti kannatusyhdistystä ja sen perustajia, joista monet olivat paikalla. Hän totesi, että Espoon kansainvälinen teatteri täydentää hyvin Suomen teatterikenttää ja teatterilla on viisas kasvualusta Espoossa.

Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä

Juhlapuheen piti kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Hän tervehti paikalla olleita entisiä kaupunginjohtajia Pekka Löyttyniemeä ja Marketta Kokkosta. Hän kiitti johtaja Thibbliniä, säätiön hallituksen puheenjohtaja Olli Männikköä ja kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Leo Eskolaa teatterin hyväksi tehdystä pyyteettömästä työstä.

Mäkelä kävi läpi teatterin alkutaivalta. Asiasta kiinnostuneen kannattaa hankkia Marika Agarthin ja Heikki Pohjalan kirja ”Haaveista totta, Espoon kaupunginteatteri 25 vuotta”.

Hänen mukaansa Espoon kansainvälisen teatterin profiili harkitun viisas. Se erottautuu muusta pääkaupunkiseudun teatteritarjonnasta. Hyvänä hän piti teatterin kevyttä organisaatiota. Teatteri tukee Espoon kansainvälistä Innovation Garden -ajattelua (Aalto-Yliopisto, Keilaniemi, Tapiola). Teatteri kuuluu Cultural Gardeniin. Metro tuo nämä pääkaupunkiseudulla helposti saavutettaviksi. Tavoitteena on espoolaisten hyvinvointi ja korkeatasoiset palvelut.

Espoossa toistuu tällä hetkellä 1980-luvun vilkas kulttuurikeskustelu. Teatterin on suuntauduttava monipuolisesti ulospäin asukkaisiin, erityisesti lapsiin ja nuoriin sekä oltava yhteistyössä muiden kulttuuritoimijoiden kanssa.  

Mäkelä kertoi nauraneensa Esitystalous II-esityksessä varmaan enemmän kuin muu yleisö. Kunnes huomasi, että vierailleilla naapurikaupunkien johtajilla oli vielä hauskempaa. Hän kysyi Martti Suosalolta, että onko tämä käyttänyt Mäkelää roolinsa esikuvana. Mäkelällä on tapana elehtiä käsillään puhuessaan. ”En ole käyttänyt” sanoi Suosalo ja matki samalla kaupunginjohtajan käsien elekieltä. Mäkelä toivotti hyvää menestystä kaupunginteatterille.

Hopeinen ansiomerkki.

Ohjelmassa oli myös yllätysnumero, eikä vähiten sen kohteelle alusta alkaen säätiön hallituksen puheenjohtajana toimineelle Olli Männikölle. Hänelle luovutettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton hopeinen ansiomerkki.

Irtautuminen

Toisen yllätyksen yleisölle tarjosi kannatusyhdistys. Puheenjohtaja Eskola totesi puheessaan seuraavaa:

”Hyvät juhlavieraat. Espoon kaupunginteatteri ja teatterin kannatusyhdistys juhlivat tänään yhdessä tasavuosiaan. Teatterilla on koossa neljännes vuosisadasta ja kannatusyhdistyksellä lähes kolmannes. Kannatusyhdistyksen puolesta esitän parhaat onnittelumme 25- vuotiaalle Espoon kaupunginteatterille.

Tässä juhlassa haluamme kiittää teatterisäätiössä vuosien aikana eri tehtävissä toimineita henkilöitä ja teatterin henkilökuntaa hyvin tehdystä työstä.  Kiitokset myös upeista esityksistä, joista olemme saaneet nauttia menneitten vuosien aikana. Kiitoksen ansaitsee myös Espoon kaupunki teatterille antamastaan taloudellisesta tuesta sekä espoolainen teatteriyleisö, joka osallistumisellaan on mahdollistanut teatterin toiminnan.

Kannatusyhdistyksellä on toimintansa alkuvuosista lähtien ollut tavoitteena teatteritalon saaminen Espooseen. Viime vuosina olemme kampanjoissamme käyttäneet slogania ” Uusi teatteritalo  nyt !”  Toivomme, että tämä slogan muuttuu vihdoinkin todeksi.

Uskomme taloasian positiiviseen ratkaisuun on ollut niin vahva, että olemme jo vuosia sitten perustaneet taiderahaston, johon olemme keränneet varoja uuden teatteritalon taidehankintoja varten. Viime huhtikuinen kaupunginhallituksen jaoston päätös asianmukaisten teatteritilojen suunnittelusta oli niin rohkaiseva, että päätimme aloittaa taidehankinnat teatterin juhlavuonna.

Tänään lahjoitamme ensimmäisen taideteoksen tulevaan Espoon teatteritaloon. Teos on teräksinen reliefi, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Antero Ruotsalainen.  Teoksen nimi on Irtautuminen ja tekijän mukaan se auttaa katsojaa irtautumaan arkisista ajatuksista ja nauttimaan taide-elämyksistä teatterissa.

Taideteos on lahjamme teatterille. Se on kiitos tähänastisesta ja kannustus tuleville vuosille.
Kannatusyhdistyksen varapuheenjohtaja Eila Uotila paljastaa nyt teoksen.

Tällä lahjakirjalla taideteos siirretään Espoon Kaupunginteatterisäätiön omistukseen. Pyydän saada luovuttaa lahjakirjan säätiön hallituksen puheenjohtajalle.”

Runsaista aplodeista päätellen metallireliefi miellytti myös yleisöä. Kuvista näet oliko taputuksille aihetta.

Jumalauta, näillä lakeuksilla, jumalauta, ei pilkata Jumalaa!

Seuraavaksi kannatusyhdistyksen aiempi ja asioitunut puheenjohtaja Heikki Pohjala aloitti räväkästi kirjan ”Haaveista totta, Espoon kaupunginteatteri 25 vuotta” (Marika Agarth, Heikki Pohjala) julkistamisen.

”Jumalauta, näillä lakeuksilla, jumalauta, ei pilkata Jumalaa!

Hyvät naiset ja herrat, koko juhliva teatteriväki

Oli vuosi 1966, kun nuorena opiskelijana istuin Lapualaisoopperan ensi-illassa. Vesa-Matti Loirin huuto jumalanpilkasta painui lähtemättömänä mieleeni. Se oli kuin herätys taistella, taistella teatterin ja teatteriaatteen puolesta. Silloin en tiennyt, että espoolainen teatterihenki teki samanaikaisesti heräämistään. Tapiolalaiseen kiveen oli juuri kiinnitetty kuparilaatta ”Kivestä se lähtee teatterikin”.

Koko teatterin olemassaolo lähtee hetkistä, joissa yhtyvät taiteilijan ja teatterin kokijan samanaikainen tunnelma. Tuon tunnelman voi hyvin astia Epidauroksessa Ateenan lähellä olevassa teatterissa, jota voisi kutsua teatteritaiteen alkulähteeksi. Voi vain kuvitella, miltä Vihtori Kosolan huuto Loirin esittämänä olisi tuolla kuulostanut, kun Epidauroksen akustiikassa lantin pudottaminenkin kuuluu viimeiselle riville.

Teatteritaiteen synty ja teattereiden synty juontaa juurensa paljon aikaisempaan aikaan kuin Epidaurokseen. Teatteritaidehan oli oikeastaan eräänlaista jumalan palvontaa, tosin jumala oli Dionysos, viinin ja kulttuurin levittäjä. Varhaisimmat maininnat tällaisista teatterimenoista, siis palvontamenoista,  ovat jo ajalta 1300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Kreikankielinen sana teatteri tarkoittaa katsomoa. Niinpä ne espoolaiset, jotka vuonna 1965 saivat aikaan kuparilaatan Tapiolaan, tahtoen tai tahtomattaan tarkoittivat katsomon rakentamista Tapiolaan. On itsestään selvää, että meidän ilmanalassamme katsomo ei voi olla taivasalla kuten Epidauroksessa. Espoolaiset teatterin ystävät varmaan ajattelivat samoin kuin kreikkalaiset näytelmäkirjailijat, kuten Sofokles tai Euripides, että jos näytelmä ajautuu umpikujaan niin jumala, deus ex machina, jumala koneesta, tulee ja ratkaisee asiat. Tuo jumala olisi varmaan Espoon kaupunki.

Sanoin aikaisemmin, että teatteri syntyy hetkistä. Jos ei katsoja, tai miksei taiteilijakin, koe niitä hetkiä, teatteritaide on turhaa. Meidän on uskottava tällaisten hetkien syntyyn.

Olen tässä hetkessä sitä varten, että Espoon Kaupunginteatteri on täyttänyt 25 vuotta ja Espoon Kaupunginteatterin kannatusyhdistys on täyttänyt 30 vuotta. Näistä tapahtumista on nyt julkaistu historiikki nimeltä Haaveista totta. Tuohon tapahtumaketjuun kuuluu monta merkittävää hetkeä, mutta minun on pakko sanoa ketään matkimatta, että kolme pointtia on ylitse muiden.

Ensiksikin. Vuonna 1984 muutamat valovoimaiset espoolaiset saivat aikaan Espoon Kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen synnyn. Kuten aikaisemmin olen jo maininnut,  teatteri-idea oli kaihertanut mieliä jo 1960-luvulla. 1970-luvulla vaikutti siltä, että Espoon kulttuuritoimessa teatteri-idea vietäisiin onnelliseen päätökseen, mutta jotenkin vauhti hiipui ja teatteria ei kuulunut. Kuitenkin oli yksi, Kari Mattila, suuri kulttuurin ystävä, joka sai ehdotuksillaan mukaan Inkeri Kilpisen ja Jouko Lehtosen. Näin Espoon Kaupunginteatterin kannatusyhdistys sai synnyttäjänsä.

Toiseksi. Kari Mattilan ponnekas työ kaupunginvaltuustossa sai aikaan sen, että kaupunki alkoi valmistella teatterisäätiön perustamista. Säädekirja allekirjoitettiin vuonna 1989. Sen allekirjoittivat Elsi Hetemäki-Olander ja Liisa Tommila, jotka molemmat ovat täällä tänään. Tämä toinen pointti sai aikaan sen, että teatteritoiminta saattoi alkaa Espoossa vuonna 1989. Tämä tapahtui siis samanaikaisesti, kun Euroopassa ihmisten vapaudenkaipuu aikaansai muurien murtumisen. Espoossa sen sijaan luotiin siteet kansainväliseen teatteriin. Vieraamme tuli kaukaa Jakutiasta.

Kolmanneksi. Vuonna 2005 Espoon kaupunginhallitus varasi Espoon Kaupunginteatterille tontin Tapiolasta ns. Tuulten altaan alueelta. Näin jumala oli tullut koneesta. Koneen moottorit vain käyvät kovin hitaasti.

Kaikesta edellä kerrotusta ja paljosta muusta teillä on mahdollisuus lukea nyt julkistettavasta historiikista Haaveista totta. Espoon Kaupunginteatteri – Suomen kansainvälinen teatteri – on lunastanut paikkansa suomalaisessa teatterimaailmassa. Espoon Kaupunginteatteri kuuluu Suomen teatterien eliittiin, valittiinhan se vuonna 2011 vuoden teatteriksi Suomessa, mutta,  mutta, mutta
Yhä me odotamme, että jumala viimeinkin tulisi koneesta ja rakentaisi katsomomme, teatterimme, ympärille seinät ja katon, koska nämä seinät täällä Revontulihallissa ovat romahtamispisteessä.

Hyvät kuulijat. Haluan kiittää kaikkia Haaveista totta –teoksen teossa mukana olleita. Marika Agarth on yhdessä kanssani toimittanut teoksen ja Ville Muhonen on vastannut sen visuaalisesta asusta. Työtämme ovat auttaneet Kirsikka Moring, Maria Säkö, Marketta Kokkonen ja Jussi Helminen. Kiitos teille.

Kun tänä iltana poistutte tästä tilaisuudesta, älkää unohtako ottaa historiikkia mukaanne. Uskon ja luotan, että sittenkin vielä haaveista tulee totta. Kun Lapuan miehet jumalaansa luottaen lähtivät Mäntsälään, niin Kosolan emäntä siirsi seikkailijat  todellisuuteen sanomalla  ” mutta ensin kaffeelle..” ja vasta sitten Mäntsälään. Niin nytkin, ensin pienelle tauolle ja sitten Kojoottikuuta katsomaan.

Kojootttikuu

Näin itse Kojoottikuun nyt toista kertaa. Se aukeni aivan toisella tavalla. Räväkkä alku kuineen, kojootteineen ja kissoineen kuvastaa hyvin tuskaa mitä merkitsee odottaa pelkoineen miestään sodasta kotiin. Kannatusyhdistyksen järjestämässä teosesittelyssä viitattiin myös suomalaisten miesten kokemuksiin, joita kuvaa hyvin historiantutkija Ville Kivimäen kirja: ”Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945.” Toisaalta ohjaaja Johanna Freundlichin mukaan Kojootti ja kissa kuvaavat myös Gabrielan ja Beniton suhdetta. Kukaan ei selviä sodasta vauriotta. En muistanut, että toinen näytös oli niin raju, tuskaa täynnä.

Cocktail-buffet oli monipuolinen ja maittava. Moni teatterin ystävä ja ammattilainen tapasi vanhoja ystäviään, joista kyllä moni oli aika nuori.

Juhani Hakala