web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Aukko Ylisiin


AUKKO YLISIIN

Siinäpä alkukesän saldo. Tili oli elämäni suurin.

Keväällä rummutuksessa shamaani Johannes näki kun pikkukarhu kiipesi Valonpuuta niin että kipinät vaan sinkoili. Myös muilla osanottajilla ja shamaanitar Susannalla oli karhukokemuksia. Myös minun pikkukarhu tanssi ja levitti osanottajille hyvää energiaa, jonka Johanneskin huomasi.

Jos et muista niin aiempi suojelijani äitikarhu kuoli keväällä. Hänellä oli aina mukana pikkukarhu. Nyt pikkukarhu on suojelijani. On uuden aika.

Neljän Tuulen leirillä Johannes sanoi ennen rummutusta, että ehkä joku pääsee rummutuksessa ylisiin. Rummutus oli vahva ja Karhu oli taas vahvasti mukana monen matkassa.

Omassa rummutuksessa tunsin saavani karhun voimat. Ja pikku karhu taas tanssi ja loi iloa ympäristöönsä.

Pikkukarhu lähti kiipeämään taas valon puuta ja kutsui minut mukaansa. Kieltäydyin ja sanoin, etteihän ihmisten ole lupa tehdä sitä - kiivetä yliseen.
Mutta karhu vaan kutsui.

Kiipesin ylös alas muutaman kerran varmistaakseni, että todella osaan kiivetä valon puuta. Puu päättyi aukkoon. Ylisen aukkoon. Kömmin sisään.

Ja kukas muu se siellä odottikaan kuin äitikarhu! Hän sanoi, että he ovat ylisessä auttaakseen meitä. Joskus joku ihminen valitaan välittäjäksi. Hän lähetti äitikarhun lämpöä ja rakkautta meille keskisessä taapertajille.

Koin välittäjän roolin Olhavan vuoren todella vahvassa ja vaikuttavassa seremoniassa. Välitin kallion, luonnon energiaa ympärilleni. Niin koin. Totta tai ei, minä uskon.

Kun tulimme vuorelle minua itketti aivan hirveästi. Syytä en tiennyt, mutta ajattelin, että jollain on kovasti murhetta - ihmisellä tai sillä paikalla. Kun sanoin sen äänen sanoi moni muukin kokeneensa saman. Itkenyt vuolaasti vuoren puolesta. Yksi syy oli vuorikiipeilijät, joille jumaluuden kasvot olivat vain kiipeilyalusta.

Seremonian alussa oli murheellinen energia. Yhtäkkiä se muuttui hyväksi. Ja jälleen monella oli sama kokemus. Itse olin puolitranssissa, etten huomioinut täysin ympäristöä, mutta muut huomasivat vahvan tuulenpuuskan, joka muutti energian etumerkin.

Mitä oikein tapahtui karhujen kanssa ja Olhavan vuorella?

Minun mielikuvitusta varmasti. Lamani varmisti, että mitä pitemmällä on tiellään, sitä enemmän mielikuvitus on totta. Kiipeäminen ja karhujen tapaaminen on minulle totta. Energia on matkan alussa yleensä niin heikko, ettei sitä huomaa ilman mielikuvitusta.

Totta tai ei, minä uskon.

Seuraavaakin rummutukseen tuli iso mahtava karhu, joka on kyllä vieraillut ennenkin. Minä vain en tiedä onko se minun karhuni.

Mikä siis karhu on? Pahaisella pakana-ajalla meillä oli kaksi mahtavaa jumaluutta: karhu ja hirvi. Jumaluuden toinen nimi on energia. Joku sanoi, että karhun energia on lisääntymään päin. Se on hyvää, positiivista auttavaa energiaa.

Itse olen hämmennyksen sormi ihmetyksen suussa. Aukko on ja pysyy, pääsen siitä sisään. Karhu on ja pysyy. Olen valtavan kiitollinen molemmista. Olenko löytänyt jotain, jonka me nykyihmiset olemme unohtaneet, menettäneet - kyvyn tuntea energioita – jumaluuksia – henkiä.

Todennäköisesti en koskaan saa tietää mitä ja miten tapahtuu. Näin sanovat kaikki joilla on yhteys. Se tulee mikä on tullakseen, sitä ei voi ennakoida. Energialla auttaminen ja sen välittäminen ei ole tahdon asia. Tai tarkemmin se ei ole meidän tahdon asia, vaan se on meidän yhteisen tahdon asia. Tätä yhteistä tahtoa kohden olemme kaikki menossa, eri vauhdeilla vain. Yhteisen tahdon löytäminen tarkoittaa oman tahdon näivettämistä. Se mikä tapahtuu se tapahtuu.

Tämä hetki.

Ei tarvitse stressata vanhaa tai tulevaa. Kaikki menee hyvin, jos karmamme sen suo. Mitä pidemmällä olet tielläsi, sitä enemmän asiat menevät hyvin ”sattumalta”.

Kirjoitin shamaanimatkasta. Aivan saman tarinan saisin, jos sen kirjoittaisin buddhalaisena: yhteisen tahdon etsiminen ja löytäminen. Ylistä voisi kutsua vaikka kosmiseksi energiaksi, jota koemme kruunuchakrallamme, jos se on auki.

Jo oli mahtava matka!