web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Kalevala osa 2

Kalevala osa 2                       13.06.10


Lähde: Pekka Ervast: Kalevalan avain (1916)


Ai että. Harvoin käsiin osuu kirja, joka sopii niin hyvin omiin ajatuksiini ja selkeyttää ajatuksia monin eri tavoin.

Otetaanpa lainaus: ”jumalallinen tajunta rakastaa ja etsii ihmiskuntaa ja inhimillistä sielua, kuinka se pyrkii sieluun yhtymään ja sielua itsensä luo nostamaan”. Siinä on lyhyesti kaikki mitä  olen energiasta tähän blogiini kirjoittanut. Jumalat odottavat meidän yhteydenottoa, kyse jumaluudessa on energiasta, sen etsimisestä, energian auttavasta ja tukevasta voimasta. Raamattukin sanoo, että niin Jumala rakasti maailmaa, että lähetti ainoan poikansa…..

Raamatun pyhää kolminaisuutta vastaa Väinämöinen; Isä jumala, viisaus, Ilmarinen; Pyhä henki, järki,, Lemminkäinen; Jeesus, tunne. Hän puhuu myös siitä miten tietäjät ovat ”Väinämöisen tiellä” matkalla energiaan, jumaluuteen.

Seuraava on yksi yhteen buddhalaisuuden kanssa: ”Ihmisen sielu on liian täynnä haavekuvia ja kokemushalua taipuakseen muitta mutkitta ”jumalan tahdon alle. Entä tunne sinään?... Ihmisen sielu on heikkoudessaan liian ylpeä tyytyäkseen ”jumalan rakkauteen” tunteeksi ymmärrettynä”.

”Rakkaus on muuttunut itserakkaudeksi, vihaksi toisia kohtaan ja kaikkinaisiksi itsekkyyden ilmentymäksi… Vasta ylösnousseessa”, ”uudestisyntyneessä ”ihmisessä on jumalallinen rakkaus saavuttanut takaisin alkuperäisen voimansa, puhtautensa ja eheytensä ja kykenee ohjaamaan eläviä ja kuolleita”. Vauuuu!!!

Toisin sanoen ihminen voi valaistua tässä elämässä - ylösnousta! Ja pystyy sen jälkeen auttamaan muita ihmisiä. Ihan kuin Buddhan suusta! Aivan uuden ulottuvuuden Raamatulle antaa ylösnousemuksen tulkinta tällä tavalla. Ylösnousseita ”ovat ainoastaan tietäjäihmiset, jotka ovat suorittaneet pitkän ja vaivalloisen henkisen kehityksen”. Tätähän minä olen jankuttanut koko ajan.

”Järki (kaiken kattava viisaus, yhteinen energiamme  kirj. huom.)…nostaa ihmisen jumalien tasalle ja avaa hänelle loputtoman kehityksen mahdollisuuden” m.o.t.

Yhdestä asiasta olen eri mieltä, mutta se johtunee lisääntyneestä alitajuntaan liittyvästä tiedosta. Ervast puhuu kahdesta minästä, joista toinen on jumalallinen. Tämä on sinänsä kyllä aivan hyvä kielikuva. Minä näen niin, että ensin on kyse alitajunnan- chakrojen puhdistamisesta, ensin tämän elämän sitten aiempien elämien osalta. Näin poistetaan energian kulun esteet ja jumalinen minä löytyy aikaa myöten. Siivoushomma kestää  ja on kovasti vaivalloinen fyysisiä sairauksia myöten.

Älynvoimien synty (yhteinen tietoisuus) esitetään kolmessa runossa Ilmarisen elämässä: tulensyntyrunossa, raudansyntysanoissa ja Sammon taonnassa. Tuli on jumalallinen järki (tunteesta puhdas), viisauden valon laskeutuminen ihmiskuntaa. Tämän me olemme menettäneet ja tilalle tuli rauta, joka on puhtaan järjen nuorempi veli; raudanluja logiikka, luomamme käsitteet, maallinen ajattelu. Jumaltila on käsitteetön tila. Siksi rauta pelkää tulta.

Sampo on ihmiskunnan salainen viisaus, joka ruumiillistuu tietäjissä. Castrenin mukaan Sammon nimi tulee buddhalaisesta temppelistä, tiibetiksi Sangfu: salainen lähde. Toinenkin tiibetiläinen sana on Sampoa lähellä: Sampun: elämänpuu, joka on aivan sama kuin meilläkin, yksi juuri yliseen, toinen juuri aliseen kolmas keskiseen. Siksi minä varmaan harrastan sekä buddhalaisuutta, että kalevalaisuutta. Sanskriitiksi sambodha merkitsee korkeinta tietoa.

Uudelleensyntymä kuuluu suomalaiseen vanhaan perinteeseen. Se ajatus on myös Kalevalassa.. Lemminkäisen eri nimet ovat hyvä esimerkki elämän kiertokulusta Märkähattu karjapaimen, Ahti Saarelainen, Pätöinen poika. Myös Väinämöinen lupaa palata takaisin. Ervast viittaa tässä yhteydessä buddhalaiseen syyn ja seurauksen oppiin, karman lakiin. Ervast luottelee monta sitä koskevaa esimerkkiä Kalevalasta.

Mielenkiintoisesti Ervast kuvaa kuoleman ja uudelleen syntymisen välistä tilaa. Niille jotka tuntevat buddhalaiset bardot, ei tekstissä olen paljoa uutta asiaa. Jos ihminen edelleen tuntee vetoa maalliseen, hän jää välitilaan ja palaa ajoittain henkenä keskuuteemme. Nämä asiat löytyvät myös Kalevalan runoista.

Kun kaikki eläimet kerääntyivät kuulemaan Väinämöisen soittoa, tulee mieleen Fransiscus Assisilainen. Minä uskon vakaasti, että eläimet aistivat ihmisen energian.  Jos energia  on todella vahva, myötätuntoinen ja rakastava, eläimet tuntevat sen, eivätkä pelkää.

Nonni. Ervast sanoo saman asian joogista, jota eläimet rakastavat, olisi pitänyt malttaa lukea pitempään. Ja sitten hän mainitsee Fransiscuksen…Mutta myös petäjät piti iloa ja kannot hyppi kankahilla kun Väinämöinen soitti. Tämän jälkeen Ervast korostaa luonnon ymmärtämistä, kunnioittamista, suhtautumista luontoon tuntevan olentona.

Näin päättyi Ervastin kirjan eka osa: Kelavala pyhänä kirjana, eli Kalevalan mysteriotietoa. Toinen osa käsittelee Kelavalan sisäistä siveysoppia: okkultispsykologinen eli käytännöllissoteriologinen avain. Saapi nähdä houkuttaako kirjoittamaan.