web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Ongelmia buddhalaisessa kentässä?


Ongelmia buddhalaisessa kentässä?   1.5.12


Eräässä keskustelussa otettiin esiin epäkohtia eräässä ulkomaisessa keskuksessa. Itse vastaavien riitoja buddhalaisissa ympyröissä  seuranneena ja läpikäyneenä totean, että viisas väistyy. On ihmisiä, joiden kanssa on turha yrittää puhua. Tärkeintä on olla vain entistä parempi buddhalainen ja muistaa että vaikeudet vahvistaa.

Tuntuu aika farisealaiselta, eikö? Olen aina ollut etelä-pohojalaasena hyvin herkkä epäkohdille. Kehittämispäällikkönä en olisi hoitanut työtäni, ellen olisi ollut herkkä epäkohdille. Olen ollut kymmenisen vuotta pääluottamusmies ja politiikassa köyhien ja poljettujen asialla kaksi kertaa pitempään.

Yritin miettiä miten buddhalainen reagoisi epäkohtatilanteessa. Uskokaa tai älkää, oheinen kannanotto syntyi helposti ja minä melkein uskon itsekin siihen   

Niinhän se on aina epäkohdissa: mitä syvemmällä käy, sitä parempi harjoitus. Vaikka ymmärrys on tosi vaikeaa ”sortajia” vastaan, ymmärryksen opettelu on vaivan arvoista, se on myötätunnon edellytys. Ja auttamisen. Myös itsensä.

Syyllisien etsimisellä ei päästä puusta pitkään. Tämän toteaminen oli minulle kyllä vaikeaa. Mihin minä sitten vihani panen?  

Jos kyseisten opettajien ongelmat löytyvät menneisyydestä, kuten esimerkkitapauksessa, niin kenen on syy: heidän vai heidän ongelmia aiheuttaneiden vanhempiensa? Vai isovanhempien? Opettajat toistavat oppimaansa mallia, kun eivät muuta osaa.

Olen nähnyt sekä shamanistisissa, että buddhalaisissa piireissä, että ne vetävät psyykkisesti epävakaita. He etsivät uusia ja hienoja ratkaisuja, jottei tarvitse kohdata todellisia ongelmiaan. Ja sitten heistä tulee niin uusia, hienoja ja fiksuja, ettei muut pärjää ollenkaan.

Uskon, että erityisesti Zen kurinalaisena houkuttaa ihmisiä, jotka yrittävät saada järjestystä ja otetta elämäänsä. Ratkaisu on niin kauan väärä, kun heillä on ongelmia ja se näkyy hyvin ko keskuksesta palaavien runsaina mielenterveysongelmina. Ehkä Zen on liian nopea ja voimakas, etteivät he ole valmiita, kun zen-harjoitus voi olla rankkaa terveillekin.

Epäkohtia on aivan varmasti, en sitä kiellä. Ne on hyvä ja pitää ottaa esille, jotta jokainen voi tehdä oikean ratkaisun. Aina voi äänestää jaloillaan. Opettajiaan voi aina ja pitää myös vaihtaa. Ainakin tiibetiläisellä puolella kehotetaan valitsemaan opettajat pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Tosin joskus käy niin, että opettajat suorittavat valinnan, mutta tällöin tilanne on toinen ja harjoittaja on tiellään pitkällä.  

Usein on myös niin, että ”sorrettu” osapuoli purkaa samalla konfliktissa omia traumojaan toteaa nimim. ”kokemusta omaava”.
.
Mitä sitten saa ja voi tehdä? Ymmärtää, antaa myötätuntoa ja apua sitä pyydettäessä. Huonoillakin opettajilla on syynsä, jotka löytyvät menneisyydestä. He eivät ole syy vanhempiensa ongelmiin, joista nyt kärsivät.

Kaikella on tarkoituksensa, epäkohdillakin.


Kyllä taas olen miettinyt, että kuinka paljon helpompaa olisi luostarissa, kun energian omaksumisen aiheuttama totaalinen väsymys vaivaa. Kun minun pitää muistaa ja miettiä, mitä kaikkea tänään pitäisi muistaa ja tehdä ja kun oikein ei jaksa. Luostarissa voisi vain jatkaa rauhassa harjoitusta suojassa maallisilta murhilta. En tiedä kumpi on nopeampaa, mutta maallikkona on kyllä vaikeampaa.

Kuten muistatte, kysyin entiseltä naislamalta, pitäisikö minun mennä luostariin. Ei pitäisi vaan mennä saareeni ja levittää energiaani siellä. Ja nyt olen pääasiassa saaressa kun talo nousee. Varmaan luonnon energia ja rauha korvaavat luostarissa asumisen. Illan meditaatiokävely luonnonpuistossa rauhoittaa.

Muistutan, että kymmenen vuotta sitten eräs nainen sanoi, että Suomeen on syntymässä voimakkaan energian keskus ja minä näin Tammisaaren lähellä olevan saaren. Minulla ei ollut Tammisaaren saariston kanssa tuolloin mitään tekemistä ja ihmettelin vaimolle mistä on kysymys. Nyt tiedän, vai tiedänköhän.

Buddhalaiseen tiehen kuuluu epävarmuus tulevasta. Sitä näytetään aluksi vain pieni vilaus, kunnes vilaukset runsastuvat. Se on länsimaalaiselle mielelle välillä vaikeaa. Aiemmin oli ohjeeni: ”usko vaan kaikki menee hyvin”. Alan siihen uskoa ja ehkä oppia elämäänkin tätä hetkeä. Nyt ohjeessa on lisämauste. Vaikka jotain odottamatontakin sattuisi energian tiellä, älä kiinnitä siihen huomiota.