diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Vielä kuolemasta

Lue lisää »

Gnostilaisuus

Lue lisää »

Onnellisuudesta

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31  
Tietotori

VIHA

VIHA                            27.6.12

Olen aiemmin ihmetellyt vihan yleisyyttä ihmisasenteissa. Viha on syvällä meissä. Tuntuu, että aivan perusluonteessa.  Siitä ovat taas Lähi-idän tapahtumat hyvä osoitus.

Lisääkö evoluutio vihaa? Aina vahvin voittaa ja heikoin kärsii – ja vihaa. Usein konfliktitilanteessa vihaisin on motivoitunein. Aggressio on elämän perusasenne ne, joka on myös ylläpitänyt elämää.

Tosin Dalai Laman mukaan aina ei voimakkain voita, vaan yhteisö, joka tekee parhaiten sisäistä ja ulkoista yhteistyötä.

Edellisen kirjoittamisen jälkeen sain käteeni Darwinin kannanoton, että viha on evoluution ylläpitävä voima.

Vihasta pääsee selvittämällä vihan syyt. Se on hidas ja hankala prosessi. Sille, että viha nousee, on aina syy. Syy ei ole se tilanne, jossa viha purkautuu. Se vain kutsuu vihan mieleen, koska joskus sinua on loukattu vastaavassa tilanteessa, tai vastaavanoloinen ihminen on loukannut sinua.

Esim. Dalai Lama korostaa järjen käyttöä, käytöksensä jatkuvaa seurantaa ja analysointia. Toisaalta myös meditointi auttaa. Kun mieli rauhoittuu, näkee selkeämmin oman käytöksensä syyt.

Kun sanot itsellesi, että tämä ihminen ei ole sama, joka sinua on joskus loukannut, niin miksi vihastua hänelle? Vihan purkaa se, että ko. ihminen tai tilanne muistuttaa jotain aiempaa tilannetta, jossa sinua on verisesti loukattu. Mutta tällä tilanteella ja ihmisillä ei ole mitään tekemistä niiden tilanteiden kanssa joissa sinua on loukattu.

Esim. lapsuudessa vääryyttä kärsineelle, viha muodostuu elämänasenteeksi. Hän itse ei tiedosta tätä. Se vaatii pitkää ja raskasta psykoterapiaa. Ihminen revitään palasiksi ja kootaan uudelleen.

Myötätuntoinen, rakastava ihminen ei tunne vihaa. Ne ovat toisensa poissulkevia asioita.

Vihantunnetta voimistaa se, että se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä. Siksi vihaa pitää perustella itselle jatkuvasti, kunnes ei tarvitse enää perustella, vaan viha on elämän asenne.

Toisaalta meitä on jo lapsesta opetettu, että kiltti lapsi saa palkintoja, vanhemmat kyseenalaistava lapsi saa piiskaa. Vihaa ei saa näyttää vaan kerätä sisään – kunnes kuolee syöpään. Tosi kiltti ei edes uskalla sanoa mielipidettään.

Pojalle voidaan hyväksyä tunteiden näyttäminen, mutta tytön pitää olla hiljaa ja alistua. Vaikka aikuisenakin tekisi kuinka mieli sanoa, ei uskalla, pitää tunteet sisällään ja kehittää psykosomaattisia oireita.

Tunteita pitää voida tuntea. Myötätuntokin on tunne. Myös kielteisiä tunteita pitää voida tuntea, jotta ne voi käsitellä. Etsiä niiden syyt, ja muuttaa käytöstä. Ilman epäkohtia ei ole kehitystä. Mutta tässäkin liika on liikaa. Ääripäänä on ulkoisesti ohjautunut ihminen, joka tilanteesta riippuen tuntee voimakasta vihaa, rakkautta jne pystymättä kontrolloimaan purkauksiaan. Sanotaan, että asiat tapahtuvat ympärillämme, mutta tunteet syntyvät sisällämme.

Ikävistäkin asioista pitää voida puhua. Mutta ilman vihaa tai syyllistämistä, joissa me olemme tosi hyviä. Ympäristön pitää olla turvallinen, ilman pelkoa vastapuolen vihanpurkauksesta.

Viha on palkitseva tunne. Se voi tuottaa mielihyvää siinä kelluvalle. Miten kostaa kaikki elämänsä vääryydet. Tiedän, kokemusta on. Vaimo sanoi usein, että ylläpidän sisälläni vihaa. Ja niinpä minut huijattiin Sufien syntymäretriittiin. Sielläkin vetäjä sanoi, että pidän sisälläni vihaa. Se tuli tosi vahvasti ulos Oshon tunteita purkavassa Dynaamisessa harjoituksessa. Oli pakko myöntää, että vihaa on. Tajusin, että vihan syy oli, että sain lapsena muutaman kerran syyttä remmiä. Kun tämän tajusin, en ollut enää alistuva ja sosiaalisesti arka, kun ei tarvinnut aina miellyttää kaikkia. Huono ryhtinikin oikeni.

Suomen korkeat itsemurhaluvut osoittavat miten ihminen vihaa itseään ja esim. ulkonäköään, vanhenemistaan jne. Tiibetiläinen arvostaa elämää, eikä itsemurha tule hänelle edes mahdollisuutena mieleen. Tämä elämä on ainoa, jossa voi valaistua. Muissa maailmoissa, esim. eläimenä se ei ole mahdollista.
Viha on lamauttava tunne, jota löytyy meistä jokaisesta. Se syntyy myös vähemmälle jäämisen kokemuksesta. Tunnemme vihaa. kun toinen on meitä onnellisempi, menestyneempi, kauniimpi tai onnistuneempi.

Viha ja kateus ovat lähellä toisiaan. Toiseen kohdistuva vihan taustalla on usein kateus. Myötätunto ja kateus ovat myös toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

Kateus voi syntyä siitä, että haluaisimme olla tuo fiksu ja avoin ihminen, mutta emme osaa. Siksi kadehdimme häntä ja pian vihaamme häntä.

Kuvitellaan, että viha ei ole niin paha tunne kuin kateus. Kateus jo käsitteenä lähtee itsestä. Vihan voi selittää itselleen lähtevän vihan kohteesta. Siis itsellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Kateuden kohteita voi olla monia. Naapurin komea auto tai fiksu puoliso. Kapitalismi ruokkii vihaa. Markkinataloudessa vahvin voittaa ja heikko jää jalkoihin. Koko järjestelmä perustuu kateuteen. Kun muilla on hienompi auto, pitää minun saada vielä uudempi ja hienompi. Mainonta on tehokas kateuden lisääjä. Se lisää masennusta ja ahdistusta, kun ei voi saada kaikkea hienoa osittaakseen sosiaalisen asemansa.

Wikipedian mukaan:
”Viha on inhon, vastenmielisyyden, antipatian tai vihamielisyyden tunne. Viha voi kohdistua toiseen henkilöön, asiaan tai ilmiöön. Usein vihalla tarkoitetaan voimakasta tai intohimoista tunnetta, mutta viha voi olla myös ”kylmää”, tai vähäistä inhoa.
Viha voi perustua vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin kohteesta tai jostakin siihen yhteydessä olevaan. Monesti vihaa kuvaillaan rakkauden tai ystävyyden vastakohdaksi, mutta rakkauden vastakohtana pidetään usein paremmin välinpitämättömyyttä, sillä vihan vallassa olevat voivat olla hyvinkin tiiviissä suhteessa toisiinsa. Välinpitämättömyys taas ei kosketa millään tavalla.
Vihaa pidetään kielteisenä tunteena, sillä se on pohjimmiltaan tuhoava voima ja voi johtaa väkivaltaan tai muunlaiseen aggressioon. Voimakas ja intohimoinen viha voi johtaa hallitsemattomaan käytökseen. Jotkut muutkin tunteet, kuten pelko, voivat johtaa väkivaltaan, aggressioon ja hallitsemattomaan käytökseen.
Joitakin vihan ilmenemismuotoja pyritään joissain yhteiskunnissa kieltämään. Viharikoksiksi kutsutaan joihinkin ihmisryhmiin, yleensä etnisiin ryhmiin kohdistuvan vihan ilmauksia, yrityksiä luoda vihaa muissa, ja tekoja, jotka on tehty tällaisen vihan vallassa. Etnistä vihaa kielletään varsinkin länsimaissa.
Kristillisessä maailmankatsomuksessa vihamielisyys on perinteisesti nähty yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä.”

Spectrum vuodelta 1981 taas korostaa enemmän tarpeiden tyydytystä; kun tavoitetta ei savuteta, syntyy viha. Selvä puute Wikipedian määritelmässä oettä viha voi kohdistua esim. kansanryhmään, terveisiä vaan Persuille. Spectrumin mukaan viha ”ilmenee voimakkaana, suhteellisen pitkäkestoisena vastenmielisyytenä, kostonhaluna ja asiattoman ankarana arvosteluna.”

Darwinin mukaan kyse on yksilön ja lajin ylläpitävästä tekijästä. Freud taas viittasi kuoleman pelkoon ja seksuaalisuuteen. Spectrumin mukaan ”nykyisin (v 81) tähdennetään kognitiivista lähestymistapaa…” Se on juuri edellä esittelemäni lähestymistapa.

Tekstissä puhutaan siirtymästä, jota kai nykyään kutsutaan projisoinniksi. Sosiaalisista, henkilökohtaisista tms syistä, vihaa ei uskalleta tuntea tai paljastaa kohteelle, vaan etsitään toinen kohde, jolle puretaan tunteet.

Hyvä esimerkki on, että buddhalaisessa Tara Rokpa-terapiassa ja shamanistisessa henkisen kasvun prosessissa nuoret tytöt kohdistivat minuun voimakkaita vihan tunteita. Sellaisetkin joita luulin ystävikseni. Pian tajusin mistä on kysymys. He projisoivat isänsä aiheuttamia vihantunteita minuun vanhempaan, kilttiin mieheen. Terapeutin mukaan minun ei tarvitse kestää sitä, mutta jos kestän, on siitä paljon hyötyä, koska tytöt voivat käsitellä vihantunnettaan kauttani. Joten minua ei vihastuttanut.