Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Uskonto on väline, ei päämäärä
Uskonto on väline, ei päämäärä 19.4.13
Otsikon kannanottoja löytyy lähinnä buddhalaiselta suunnalta, viimeksi kuulin sen Gelong Thubtenin suusta. Muissa uskonnoissa uskonto on enemmänkin päämäärä - itsetarkoitus.
Tämä on hankala aihe. Tämä blokini on enemmänkin mielen virtaa kuin faktaa. En ehkä vielä ole löytänyt oikeaa vastausta.
Uskonto on meidän mielestä vain väline valaistumiseen. Valaistuneet eivät enää tunnusta uskontoja. Jeesus ja Buddha ovat kavereita. Valaistuneet ovat löytäneet yhteisen kaikenkattavan energian. Korkeintaan he voivat väitellä siitä, mikä uskonto on nopein väline valaistumiseen. Kuten olen tolkuttanut: loppusuoralla uskontojen välillä ei ole eroja.
Uskontojen erot tulevat siitä, miten ihminen ja hänen ympäristönsä ymmärtävät ja muokkaavat uskonnon sanomaa tarpeisiinsa. Esim. kristinuskossa on lopulta aika vähän Jeesuksen opetuksia, enemmänkin ihmisen tulkintaa siitä, mitä hän luuli Jeesuksen opettaneen. Ja kun evankelistoista lähtien Jeesus on nostettu palvonnan tasolle, myös pappien oma arvo nousi Jeesuksen edustajina. Jumalaahan pitää arvostaa ja kunnioittaa –jumalan edustajaa maan päällä. Uskonto oli suomenkin katolisille piispoille (ennen uskonpuhdistusta) väline arvostuksen ja maallisen rikkauden haalimiseen. Jeesus ei palvontaa ja rikkauksia edellyttänyt eikä varmastikaan halunnut.
Islam on ehkä vieläkin enemmän maallisuuden väline. Se on vaikuttanut paljon eri arabiyhteiskuntien lainsäädäntöön ja monet islamistiset puolueet ja terroristit sortavat muita islamisteja saman uskonnon varjolla. Tyttöjen ja naisten sortaminen on osa islamia edelleen. Ja myös osa hinduismia. Olikohan se niin, että vain kolmasosa Intiassa syntyneistä tytöistä säilyy hengissä aikuisikään. Buddhalaisuus on luopunut aiemmin kulttuurisidonnaisesta epätasa-arvosta.
Uskonto on myös väline uskonnolla sortamiseen. Joillekin kiihkouskovaisille uskonto on väline oman paremmuutensa osoittamiseksi. Jätän tämän aiheen tähän, siitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, miten uskontoa käytetään muiden sorron välineenä.
Siirrytään siihen, miten uskonto on välinen henkisellä tiellä. Joskus kyllä ihmettelen Islamin ristiriitaa. Siinä rukoillaan usein ja hartaasti, kuitenkin se on uskonto, jolla perustellaan väkivaltaa.
Kristinuskossa tavoitteena on päästä paratiisiin, joka on varattu vain kristityille. Henkinen tie on sitä, että seuraa kymmentä käskyä, eikä loukkaa lähimmäistä. Muuta henkistä kehitystä ei edellytetä. Käskyjen noudattaminen riittää paratiisiin pääsyyn ja siellä köllöttelyyn. Paratiisissa ei enää auteta muita.
Mahayanabuddhalaiselle uskonto on keino päästä valaistuneeseen tilaan, jossa voi auttaa muita. Muiden auttaminen on päämäärä ja uskonto on keino. Kyse on mielestä ja sen kehittämisestä. Kaikki buddhalaiset harjoitukset pyrkivät mielen aktiiviseen
kehittämiseen, ei mihinkään muuhun. Valaistuminen edellyttää henkistä tietä, ymmärtämistä, ei vain sääntöjen noudattamista ja Jumalan palvontaa.
Keinojen runsaus ja moninaisuus on korostunut erityisesti tiibetinbuddhalaisuusessa.
Kristinuskossa ohjataan enemmänkin käytöstä, mikä on oikein ja mikä väärin. Suhtautuminen ei ole kovin positiivinen: sinä et saa, sinun on pakko. Jeesuksen rakkaudensanoma on jäänyt taka-alalle. Toisaalta selvä käsitys oikeasta ja väärästä on luonut länsimaisen yhteiskunnan. Meille pohjoismaissa käsitys oikeasta ja väärästä ovat enemmän korostuneita kuin Etelä-Euroopassa.
Aasiassa taas suhteellisuus näkyy siinä, että oikea ja väärä ovat hyvin subjektiivisia käsitteitä ja jokainen noudattaa enemmän omia kuin yhteisiä sääntöjään. Heillehän käytännön elämässä hyvä ja huono, oikea ja väärä ovat suhteellisia, tarkastelijasta riippuvia. Mutta toisaalta uskonnosta tulevat harvemmat arvot ovat korostuneita (esim. pyhät lehmät). Tästä voi olla toistakin mieltä.
Otsikon alle kuuluu myös Dalai Laman tavoite löytää yleisinhimillinen uskonnoista riippumaton etiikka, jolla maapallo pelastetaan.
Kun uskonnot nähdään keinoina, ei uskontojen tavoitteissa ole ristiriitoja. Keinot ovat kulttuurisidonnaisia. Dalai Lamalta kysyttiin pitääkö kaikkien suomalaisten muuttua buddhalaisiksi. ”Ei missään nimessä” hän sanoi. Kristinusko on tämän kulttuurin uskonto, me osaamme sen. Protestanttinen etiikka näkyy talouselämässä, työn arvostuksessa jne. Se on ollut luomassa tätä yhteiskuntaa, koska uskonnon yhteiskunnallinen vaikutus meilläkin on ollut hyvin merkittävä, varsinkin maaseudulla. Tämän vaikutuksen väheneminen näkyy mm kirkosta eroamisina.
Kun uskonto nähdään päämääränä, tosiuskova katsoo olevansa päämäärässä ja silloinhan ei tarvitse enää kehittyä – etsiä henkisempiä arvoja.
Kun uskonto nähdään keinona se edellyttää henkistä kehittymistä. Tämä siirtää ihmisen ja seurauksena yhteiskunnan arvot mammonasta henkisempiin, pysyvämpää onnellisuutta luoviin arvoihin. Tämä pelastaa maailman sodalta ja luonnon tuhoutumiselta.
Huonompi juttu kuin moni muu parempi. Skarppaan seuraavassa blogissa.
| ||