web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Kristinuskoa vai buddhalaisuutta länsimaalaisille?

Kristinuskoa vai buddhalaisuutta länsimaalaisille?                                                                  28.10.13

Ensiksi muutama varaus. Dalai Lamalta kysyttiin viime vierailulla pitääkö nyt kaikkien suomalaisten ryhtyä buddhalaisiksi. ”Ei missään nimessä” vastasi hän. ”Kristinusko kuuluu suomalaiseen yhteiskuntaan, sen me osaamme. Sitä kautta löydämme autuuden”. Eli tämä kirjoitus ei pyri käännyttämään ketään.

Buddhalaisuus nähdään usein joko uskontona ja/tai filosofiana ja jopa joskus ateismina koska ei ole kaikkivaltiasta Jumalaa vaan viisas mies nimeltään Buddha, joka osoitti elämällään meille Tien.

Uskonnon harjoittamisena en näe eroa näillä kahdella uskonnolla. Molemmilla on kulttuurisidonnaiset muotonsa ja seremoniansa. Molempien kautta löytää autuuden. Oma henkinen tie ja sen kehittäminen ei ole keskeistä. Rituaalien muodot ja pappien ja munkkien sanat riittävät. Elämä voi olla hyvinkin rauhaisaa ja harmonista. Syvällistä henkistä ajattelua ei välttämättä synny, mutta ei ole tarpeenkaan. Riittää kun seuraa kymmentä käskyä tai kahdeksaa jaloa totuutta. Varsinkin loppusuoralla uskonnoilla ei ole eroa.

Mutta buddhalaisuuden voidaan kokea myös pelkästään filosofiana. Siinä on paljon samoja ajatuksia ihmisenä olemisesta kuin antiikin filosofiassa (esim: Revel & Ricard: Munkki ja filosofi). Tämä juttu koskee vain tätä jälkimmäistä aspektia.

Filosofia vaan on huono sana, koska se ei huomioi psykologista aspektia. Buddhalaisuus on henkilökohtaisen analysoinnin ja kehittymisen tie. Kognitiivinen psykologia on todistanut 2500 v. vanhat viisautemme ihmisestä tosiksi.

Tavallaan filosofia toimii yhteiskuntatasolla. Se kertoo elämän tarkoituksen ja yhteiselämän säännöt. Psykologia toimii yksilötasolla itsehavainnointina ja -analyysina. Väitän, että näistä syistä Buddhalainen filosofia sopii paremmin länsimaalaisille, koska se edellyttää itsenäistä ajattelua ja analysointia, johon meitä on koulutettu.

Kristinuskossa on paljon enemmän mystiikkaa. Perustelen tätä sillä, että jatkuvasti tiede osoittaa buddhalaisen ”mystiikan” todenperäisyyttä. Dalai Laman sanoin: jos uskonto ja tiede ovat ristiriidassa, muutetaan uskontoa. Kristinuskossa on vähän toisin päin.

Kolmas motivaationi tälle jutulle on se, että yksi elämäntehtävistäni (muita en vielä tiedä) on tuoda Pohjoista Valoa (uskonpuhdistus alkaa Pohjolasta). Tosin toisin kuin Pekka Ervast lähden siitä, että tämä Valo on buddhalainen filosofia, ei kristinusko. Tämä on yhteenveto aiemmin kirjoittamastani.

Länsimaissa kristittyjen määrä vähenee osin sen vuoksi, ettei se enää vastaa koulutetun ihmisen tarpeisiin, koska Raamatun sanoma on ristiriitainen ja kyseenalainen. Tiedemiehet ovat yksimielisiä vain kahdesta faktasta; Johannes Kastajan antamasta kasteesta ja ristille naulitsemisesta. BBC 4:n mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, eihän rumista löydetty, vaan muutti Intiaan Juutalaisyhteisöön ja haudattiin sinne. Siellä on samannimisen hauta.

Kirkko ei pysty eikä' halua selvittää Raamatun ristiriitaisuuksia, jotka johtuvat 2000 vuotta vanhoista asenteista (naispapit, homot ja lesbot), eikä sitä miksi monet Raamatun opetukset ovat ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa, ja mikseivät edes evankelistat ole yksimielisiä siitä mitä todella tapahtui.

Päinvastoin tiede osoittaa, että monet Raamatun opeista keksittiin hänen kuolemansa jälkeen tai Jeesuksen oppeja muutettiin, koska ne eivät sopineet kirkon aatemaailmaan ja vallan pönkittämiseen. Otetaanpa esimerkki. Paavali keksi viimeisen tuomion, jolla synnit annetaan anteeksi.  Mutta Jeesus itse uskoi jälleensyntymään, jonka Konstantinopolin kirkolliskokous poisti. Jälleensyntymisopissa ei ole syntiä, eikä varsinkaan perisyntiä vaan Karma, jota puhdistetaan itse, ulkopuolinen Jumala ei anna syntejä anteeksi.

Buddhalaiset hyväksyvät Jeesuksen valaistuneena mestarina, mutta kristityt eivät hyväksy Buddhaa, vaikka herrojen opetukset ovat hyvin lähellä toisiaan. Siis se mitä Jeesus todella opetti, eikä sitä mitä hänen suuhunsa on jälkeenpäin pantu. Kirkko muokkasi Jeesuksen opetuksen omien vallanpönkittämistarpeidensa vuoksi. Jälleensyntymisoppi oli pakko poistaa, kun sikaileva piispa tajusi voivansa syntyä oikeasti sikana.

Kristinusko on yksijumalainen uskonto, buddhalaisuus on jumalaton uskonto tai se voidaan nähdä myös panteistisena uskontona (Jumala, energia on kaikessa). Buddha on erehtymätön jumala, koska tiede koko ajan todistaa hänen käsityksiään ihmisen fysiologiasta ja psykologiasta tosiksi. Mutta hän ei halua olla sellainen, vaan haluaa, että jokainen käyttää omaa järkeään - kyseenalaistaa. Oma tie on löydettävä itse. Tai onhan buddhalaisuus jumalallinen uskonto siinä mielessä, että jokainen ihminen voi löytää itsestään jumalaisen energian, jumaluuden.

Kun vielä lisätään katolisen kirkon jatkuvat väärinkäytökset, vanhoilliset asenteet ja laestadiolaisten pedofilian, en ihmettele joukkopakoa kirkosta. Ainoa kirkon pelastus, johon arkkipiispakin homokeskustelussa vetosi, ovat Jeesuksen rakkauden opetukset.

Kristityllä on jumala ulkopuolellaan. Jumala antaa synnit anteeksi, hän johdattaa elämääsi - ei siinä Sinun tahtoasi juuri tarvita. Sitten kysellään, kun asiat menevät huonosti, että miksi Jumala salli onnettomuuden. Näin ovat tehneet mm. Helsingin fiksut piispat. Hekin ihmettelevät uskonsa peruskysymyksiä. Buddhalainen näkee onnettomuudet oman tai yhteisöllisen karman tuotoksina, ja ottaa ne mielen muokkaamisen harjoituksena. Vastuu on minun, ei jonkun ulkopuolisen Jumalan. Tämä on myös yhteiskuntatason asia - hyvinvointivaltion idea: heikoista kannetaan vastuu.

Huippuna on katolisuus, joka antaa synnit anteeksi. Vaikka teen syntiä, tiedän, että saan pahat tekoni anteeksi.

Buddhalaisuus hyväksyy tieteen tulokset tai oikeastaan niin päin, että tiede todistaa jatkuvasti buddhalaisen filosofian totuudellisuutta erilaisin tutkimuksin. Muistelen, että n 70 % kristityistä ei hyväksy evoluutio-oppia.

Kristityn Jumalan sanaa ei saa kyseenalaistaa, mutta Buddha käski nimenomaan kyseenalaistamaan sanansa. Koulutettu ja valtavan tietovirran kohteena ole länsimaalainen suhtautuu kriittisesti asioihin ja ilmiöihin. Hänen on tajuttava itse. Tähän ei kirkko pysty vastaamaan. Miksi homo tai lesbo on ihmisenä huonompi, miksi nainen ei kelpaisi papiksi, miksi Raamattu käskee tappaa jne?

Buddhalaisuus tarjoaa kokonaisvaltaisen elämän filosofian, jonka on itse tajuttava, siinä ei pappien moralistiset ja tuomitsevat saarnat auta. Kristinusko kieltää kyseenlaistamisen, mutta ilman sitä ei ole kehitystä.

Jos mennään vähän ”huuhaa” puolelle, niin olen itse oppinut energian shamanistista tietä. Ultra-lehden kirjoitukset henkimaailman asioista ovat kristitylle pakanuutta ja Jumalan pilkkaa, mutta buddhalaisena en näe mitään ristiriitaa uskontoni kanssa. Asioilla on vain eri nimet: intuitio, Kristusenergia, primaarinen ja kaiken kattava energia tai viisaus tai rakkaus jne, Kyse on kuitenkin koko ajan jumalisesta energiasta, joka on myös tavallisen ihmisen saavutettavissa. Ja jota tiede pystyy nykyään mittaamaan ja myös hyödyntämään, muta öljyteollisuus vastustaa kiihkeästi ympäröivän energian hyödyntämistä. Koneita on jo olemassa sanovat diplomi-insinöörit Otaniemessä.

Yksi pahimmista kristinuskon ristiriitaisuuksista on suhtautuminen maallisen hyvän keräämiseen. Kristittyjen maiden kapitalismi perustuu oman voiton pyyntiin ja tällöin aina joku/jotkut muut kärsivät. Mitä alempi palkka sinulla, sitä suurempi voitto minulla, mitä suurempi myynti minulla, sitä pienempi myynti sinulla. Rahaa tehdään jopa ihmisten terveyden kustannuksella.

Mitäpä sanoo Jeesus Vuorisaarnassa: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle….Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan, eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”. Tässäkin jää kysymään mitähän Jeesus oikeasti sanoi, koska hän uskoi jälleensyntymään, ei taivaaseen. Toisaalta em. lainaus on muilta osin yksi yhteen Buddhan Neljän jalon totuuden kanssa kärsimyksestä, sen syistä ja syiden poistamisesta.

Ja lopuksi. Kirkon kautta en löytänyt Jeesusta 42 vuoden aikana.  Buddhalaisuuden kautta löysin valaistuneen olennon nimeltään Jeesus, joka paransi energialla. Kaiken kattavan energian ominaisuus on parantavuus, onnellisuus ja luovuus. Se meidän jokaisen on mahdollista löytää.