web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Onko Suomessa ravintolakulttuuria ja mink

Onko Suomessa ravintolakulttuuria ja minkälaista?


Kyltyyri, Kylttyyri, Kyltyyri
Tuo huuto Suomessa syyri
Mut mikä se on se kyltyyri
Kas siinäpä pulma jyyri

        Eino Leino

Mut mikä se on se ravintolakyltyyri? Jokaisella lukijalla on taatusti käsitys asiasta ja varmaan aika erilainen kuin muilla. Joidenkin mukaan Suomessa ei ole ravintolakulttuuria – sitä on pelkästään Etelä- ja Keski-Euroopassa. Joidenkin mielestä taas töitä on ihan tarpeeksi, ettei tässä mitään kulttuureja ehdi ajatella.

Minulla ei ole oikeaa kokonaisvastausta siihen mikä on ravintolakulttuuri, mutta yritän hahmottaa ja kysellä asiaa eri näkökohdista. Lukijan tehtävä on tehdä synteesi. Jokaisesta jäljempänä olevasta kulttuurialueesta voisi tehdä oman artikkelinsa, eli raapaisen vain pintaa. Sävy on tarkoituksella poleeminen ja vastaväitteitä herättävä.

Nykysuomen sanakirja määrittelee kulttuurin seuraavasti: "Ihmiskunnan, jonkin kansan tai kansanryhmän aikojen kuluessa saavuttama aineellisen ja henkisen kehityksen tila tai aste kaikkine ilmiöineen". Unescon kulttuuripolitiikan maailmankonferenssi 1982 määritteli kulttuurin pitävän sisällään taiteiden lisäksi myös mm. elämäntavat, arvojärjestelmän, perinteet ja tavat. Ravintolakulttuuri on siten kulttuuria sanan laajassa mielessä. Sana restauranthan on samaa alkuperää kuin restauroida, kulttuurin kantasana taas tarkoittaa maanviljelystä.

On kaksi sanaa joihin sana "ravintolakulttuuri" useimmiten yhdistetään: ruokakulttuuri ja tanssikulttuuri.

Mikä on suomalainen ruokakulttuuri?

Helsingissä oli Suomalainen ruokaravintola, joka kuoli pois - valitettavasti. Miksiköhän? Onko meillä yleensä omaa ruokakulttuuria? Onko ranskalaisuuden matkiminen ruokakulttuuria vai onko ruokakulttuuria se, että otetaan vaikutteita ranskalaiset ruokakulttuurista ja tehdään kotimaisin raaka-ainein? Minkä  maalaista ruokakulttuuria se on? Voiko meillä olla omaa ruokakulttuuria, vai onko kaikki ruotsalaisen ja venäläisen sekoitusta? Useimmiten kun minä olen syönyt suomalaiseksi mainostettua ruokaa, on se ollut lainaa Venäjältä. Jonkun mielestä suomalaisuutta ovat vain pula-ajalta joulun nykyisiksi herkuiksi siirtyneet laatikot.

Etninen eri ruokakulttuuri meille on aika yhteinen käsite. Kiinalainen on kiinalaista vaikka voissa paistaisi. "Suomalainen ruokakulttuuri" tuo aika erilaisia käsityksiä ihmisen mieleen esim. asuinpaikasta riippuen. Myös ravintoloitsijoille. Kyllähän minäkin söin suomalaisia menyjä joku kesä sitten, mutta en aina ollut aivan vakuuttunut lounaan suomalaisuudesta. Aivan - kyllä ammattilaiset tietää, mutta miksi kansa ei tiedä? Pitäisikö yleensä tietää? Olisiko niin, ettei "afrikkalaisilla ole kenkiä" - mikä valtava mahdollisuus!

Latotansseista Maestroon

Suomalainen tanssikulttuuri ja sen merkityksen väheneminen on enemmänkin minun alaani. Muistelkaapa montako tanssiravintolaa oli paikkakunnallanne 1970-luvulla. Lukuisia. Jos nyt ei haluaisi tanssia diskoa, tiedän Hesan keskustassa tasan kaksi ravintolaa joihin menisin. 1970-luvulla tuli heti mieleen toistakymmentä.

1970-luvulla oli aamu- (alkoi Kaijakassa klo 05), päivä- ja iltapäivätanssia, oli seka-, vuoro-, pultti ja mutteri jne hakua. Tuolloin ei vastaavaa määrällistä ja laadullista tanssitarjontaa ravintoloissa ollut juurikaan muissa maissa.

Tanssikulttuurista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon: suomalaisten miesten terästäytymistarpeesta, vierasarkuudesta (1800-luvulle asti vieraat tappoi isännän tai raiskasi naiset, vei lehmät verorästeinä tai rikkoivat viinapannut), ravintolan merkityksestä parinmuodostuksessa 1970-luvun suuren kaupunkeihin muuton aikana jne jne. Tanssi on ainoa yhteiskunnallinen instituutio, joka sallii käydä käsiksi aivan outoon ihmiseen, yritäpä samaa kadunkulmassa.  Pubit ovat korvanneet tanssit, ihmiset uskaltaa puhua jo etäämmältäkin.

Kulttuuriravintolat

Ihan oikeita ja kiistattomiakin kulttuuri-ilmiöitä ravintoloissa löytyy: musiikki – ei siis musakki. Olen todella iloinen, että meillä on edes muutama kunnon jazz-paikka monien, monien epäonnistumisten jälkeen. Entäpä klassinen musiikki ja ravintola?

Ja taidettahan monen ravintolan seinällä on nytkin – ja estradillakin puhuttuna, laulettuna ja näyteltynä. Alkoholitutkijat ovat nähneet myös kapakan teatterina, jossa asiakkailla ja henkilökunnalla ovat omat ennustettavat roolinsa.  Taide menee kovasti kapakkaan (Art goes to Kapakka in english) ainakin kerran vuodessa laajemmassa mittakaavassa. Humppa, heavy ja hulluus. Ai niin ja tango, jota tanssitaan kyllä useimmiten foksin askelin.  

Onhan meillä kulttuuriravintoloitakin kuten Elite tai Kosmos. Maine juontaa usein vierailleista enemmän tai vähemmän alkoholisoituneista taiteilijoista, useimmiten he olivat kirjailijoita ja näyttelijöitä.

Ravintolan merkitys suomalaisen kulttuurin ylläpitäjänä  varmaan myös luovuuden edesauttajana vuosisadan vaihteessa oli merkittävä. Muistatte varmaan Gallen Kallelan Symposium-taulun kun porukka taas oli ryyppäämässä. Tai kun Järnefelt kävi Kämpin kabinetista johtamassa konsertin Viipurissa totesi Kajanus hänen palatessaan kabinettiin, että "puhelimessako kävit?" Paikalla oli myös Sibelius ja Gallen-Kallela. Tai kun Merikanto ja Leino olivat Kämpin terassilla ja kadulla kulki roskakuski, joka hyräili kesäillan valssia. Merikanto loihe lausumaan, että tuokin on minun tekemä. Johon Leino. ”koko kuormako?” Tätä taiteilijatraditiota on jatkettu kiitettävästi mm. Kosmoksessa.

Alkoholi poistaa estoja ja sisällä oleva taiteellisuus pääsee purkautumaan. Minäkin kirjoittelin runoja aikanaan laskuhumalavaiheessa. Aamulla en saanut mitään selvää kirjoituksestani. Ja jos sain selvää totesin, että olenpa minä ollut humalassa.

Ravintolakulttuurin opetusta

Ravintolakulttuuria on ihan oikeasti opetettu Suomessa. Sitä tekivät Alkon virkamiehet vuodesta 1932 lähtien aina 1960-luvulle asti, jolloin taas alettiin opettaa oikeita juomatapoja. Alkoholipoliitikot halusivat opettaa suomalasille moukille ruokailuvälineiden käyttöä ja oikeaa pukeutumista. Jos asiakkaiden pukeutuminen ei ollut kunnossa, putosi ravintolan hintaluokka ja mikä pahinta myös anniskelukorvaus. Valkoiset liinat, kravatit, pukeutumispakot olivat sitä aikaa. Tarkastuskertomuksissa yksinäiset naiset luokiteltiin erääseen vähemmän mairittelemaan ihmisryhmään. Pekka Kuusi taas opetti juomatapoja, mutta pirulainen suomalaiset -  rupesivat juomaan viiniä viinan lisäksi ei tilalla, kuten oli tarkoitus.

Kulttuuri on myös ravintoloille markkinoinnin väline, mutta se homma ei kyllä onnistu ilman jonkinasteista kulttuurin sisäistämistä. Haagan studia restonomia seminaarissa, jossa idea tähän juttuun syntyi, korostettiin ravintolan ja ympäristön sympioosia, jossa olisi monella tehtävää. Tarkoitan ravintolan/hotellin sopeutumista paikalliseen kulttuuriympäristöön ja ympäristön hyödyntämisessä palvelupaketteja ja ohjelmia laadittaessa.
    
Kun puhutaan rakennus- ja sisustusmielessä ravintolakulttuurista tarkoitetaan useimmiten vanhoja perinteisiä ravintoloita, kuten Kappelia tai Seurahuonetta. Finlandiatalolla oltiin sitä mieltä, että nykyään Helsingissä kaikki ravintolat ovat eri tavoilla samanlaisia - vai olivatko ne samalla tavalla erilaisia?    

Tavallinen ravintola asettuu sinne, missä asiakkaat ovat. Hyvä kulttuuriravintola vetää asiakkaita kauempaakin.

Ravintolakulttuurin varasto

Ravintolakulttuurin varastohan meillä on Kaapelitehtaalla Hotelli- ja ravintolamuseossa. Ehkä suomalainen ravintolakulttuurikin tarkoittaa sitä, että meille on ollut ihan oma historiamme, joka on tuonut ravintolakulttuuriin ihka omia kulttuurisia piireteitä, joita ovat muovanneet alkoholipoliitikot, kansan luonne, maan historia, luonto jne. Eli sanalla ”ravintolakulttuuri” ei halutakaan pelkästään osoittaa kuinka moukkamaisia me olemme verrattuna ranskalaisiin.

Suomalainen ravintolakulttuuri tarvitsee tuekseen juttuja, tarinoita, muisteloita. Näitähän kerättiin 1970-luvulla, mutta kun niistä poistettiin editointivaiheessa huumori niin julkaisijaa ei löytynyt. Alkuperäiset jutut muistaakseni katosivat,

Niin hyvä lukija. Et varmaankaan ole samaa mieltä kaikesta edellisestä. Mutta niinhän se on, että hyvän kulttuurin pitääkin puhuttaa. Ruokakulttuuri kaipaa ainakin varmasti jäntevöittämistä ja kiinteyttämistä.

Juhani Hakala
STTV/Alkoholihallinto-osasto, suunnittelupäällikkö
Espoon kulttuurilautakunta, puheenjohtaja