web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Kokonaisvaltaista mutta hajautettua alkoh


ALKOHOLIPOLITIIKAN AIKA ON OHITSE - VAI ONKO?
Kokonaisvaltaista mutta hajautettua alkoholipolitiikkaa kunnissa?



Alkon kaikkivaltias monopoliasemaan vuoteen 1994 asti heijastui vielä nykyiseenkin alkoholilakiin. Laki perustuu pitkälti kokonaisvaltaisiin, koordinoituihin ja valtakunnallisiin vaikuttamisen keinoihin. Ne ovat kuitenkin hajautuneet ja osin jo murentuneet ja murentumassa (alkoholivero). Miten vastata kasvavaan alkoholin kulutukseen, haittoihin ja hoidon kustannuksiin kun vero laskee ja Virosta tulee EU:n jäsen?  Onko kokonaisvaltaisuudelle vaihtoehtoja? On - ei ehkä yhtä tehokkaita, mutta lähempänä ihmistä olevia ja kunnan tasolla kokonaisvaltaisempia, tehokkaampia ja koordinoidumpia.

Tavalliselle lähiössä asujalle ei merkitse paljoakaan huolestuttavat uutiset kulutuksen, haittojen ja kustannusten kasvusta. Hänelle merkitsee se, että ostari on muutamassa vuodessa täyttynyt kapakoista ja raitilla häiritsevistä örisijöistä. Espoon Matinkylässä asukkaat yrittävät saada tyhjentynyttä pankkihuoneistoa käyttöönsä, ettei siihen vain tulisi kapakkaa, kun entisetkin haittaa elämää ja karkottaa autolliset marketteihin. KHO:n laintulkinnan muuttumisen myötä lähiökapakoita leimaa liikakapasiteetin aiheuttama harmaa talous ja anniskeluepäkohdat.

Vasta kesäkuun alkoholilain uutoksella asukkaiden mielipide voidaan ottaa huomioon, mutta niin ei ole pakko tehdä, sillä lupaviranomainen harkitsee asukkaiden puolesta saatujen lausuntojen perusteella häiritseekö ravintola vai eikö. Kaikki muut asukasta häiritsevät toiminnat on otettu huomion kunnallisdemokraattisessa järjestelmässä. Kuntalaki asettaa päättäjälle velvollisuuden selvittää asukkaiden mielipide ennen päätöksentekoa.

Kansalaisyhteiskunta näkyy jo muussa lainsäädännössä

Hyvinvointivaltio siirsi valtaa kuntiin. Kansalaisyhteiskunta edellyttää kansalaisten vaikutusvaltaa.

Asukkaita häiritsevä toiminta on muussa lainsäädännössä hyvin huomioitu - parhaimpana esimerkkinä rakennuslaki. Jos naapurin autokatos tulee kolmen, eikä neljän metrin päähän rajastasi Sinua kuullaan perusteellisesti ja voit kieltää rakentamisen. Jos asuintaloosi tulee metelöivä kaljakapakka ja terassi, Sinä et voi asiaan vaikuttaa ellei virkamies niin päätä. Mikä alkoholin tekee niin erinomaiseksi, että se on täysin erillään demokraattisesta päätöksenteosta? Asukas tietää byrokraattia paremmin  kapakan aiheuttamat häiriöt.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.  EU-hallinnon läheisyysperiaate on saman sisältöinen. Hallintomenettelylakikin edellyttäisi asukkaiden kuulemista. Mikä tekee alkoholista niin erinomaisen, ettei näitä periaatteita ole tarvinnut noudattaa?

WHO ja Euroopan alkoholiohjelma 2000-2005 korostavat yhdistettyä lähestymistapaa alkoholin, huumeiden ja tupakan aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Myös kansalaisjärjestöjen toimintaa on tuettava. EU;n mukaan kunnallista alkoholipolitiikkaa on kehitettävä ja toteutettava kaikissa Terveet Kaupungit hankkeeseen osallistuvissa kaupungeissa

Kokonaisvaltaisuuden puute

Alkoholia koskee alkoholi-, päihdehuolto- ja raittiustyölait. Ensimmäisellä ei ole mitään tekemistä kuntien kanssa ja kaksi jälkimmäistä velvoittaa kuntaa. Alkoholin lisäksi raittiustyölaki koskee huumeita ja tupakkaa ja päihdetyölaki myös huumeita, olisikohan yhdistelemisen tarvetta?. Esim. päihdehuoltolaki keskittyy haittakäyttäjiin, alkoholilaki haittakäytön paikkoihin, jotka lisäävät ongelmakäyttöä ja käyttäjiä jne. Alkoholihallintoviranomaisten ja muiden paikallisten viranomaisten tiedonvälityksen puute lisää haittakustannuksia.

Alkoholin, huumeiden ja tupakan ennaltaehkäisy, valvonta ja hoito tulee olla kaikilla organisatorisilla tasoilla huomattavasti lähempänä toisiaan: usein toimivat virkamiehet, toiminnan kohteet ja  keinot ovat samat. Kaikkia näitä yhdistää lapsiin ja nuoriin kohdistuva työ ja menetelmät.

Kunnat eivät halunneet alkoholilupien myöntämistä itselleen, mutta paineita tähän suuntaan on edelleen. Vaarana on Ruotsin ja Norjan kokemukset,  joissa lupia myönnetään kunnissa tärkeimpänä tavoitteena edistää kaikkea mahdollista verotuloja tuovaa yritystoimintaa. Yhdistämällä toiminnallisesti alkoholi-, päihde- ja raittiuslakien mukainen toiminta ja tavoitteet, voidaan kuntatason lupien myöntämisessä toteuttaa sosiaali- ja terveyspoliittisia päämääriä.

Näitä kaikkia asioita tehdään ministeriössä, Tuotevalvontakeskuksessa, lääneissä ja kunnissa ilman mainittavaa koordinaatiota. Alkoholihallinnossa kunnalla ei ole ollut edes lausuntovaltaa siihen mitä sen alueella tapahtuu. Kokonaisvaltaisen alkoholipolitiikan heikkeneminen tulee korvautua kunnallisella tehostuvalla alkoholipolitiikalla.

Kunnalliset päihdeyhdyshenkilöt oli ponneton yritys oikeaan suuntaan. Vain muutama kymmen toimii niin kuin pitää. Sen ymmärtää kun tietää, ettei valituille asetettu mitään ammattivaatimuksia, organisatorista asemaa eikä tehtäviä ja homma pitää hoitaa oman toimen ohella.

Tässä artikkelissa jatkojalostan Tuotevalvontakeskuksen, läänien ja Kuntaliiton Kuntatyöryhmän esittämiä ajatuksia. Kuntaliiton edustajat olivat työryhmän esittämien ajatusten takana, mutta eivät voineet taloudellisista syistä allekirjoittaa yksimielistä muistiota. Esittämäni ajatukset eivät aina lisää kustannuksia. Kunnan yhteistyö läänin alkoholihallintoviranomaisten kanssa lupa- ja valvonta-asioissa hyödyttää molempia osapuolia, kunhan alkoholihallintoviranomaisilla on lainsäädännöllinen mahdollisuus ja resursseja yhteistyöhön ja käyttää kunnasta saatuja tietoja hyväkseen lupien epäämisessä ja valvonnassa. Toisaalta tiukkeneva kuntatalouskin edellyttäisi toiminnan tehokkuuden ja koordinaation lisäämistä.

Kunnissa em. lait nähdään sosiaali- ja terveystoimen alaan kuuluvina ja tämä vaikuttaa menetelmävalintaan. Niiden toteutus vaihtelee kunnasta toiseen. Usein lyödään kädet ristiin kun on saatu aikaan päihdeohjelma.

Itse olen kulttuurilautakunnan puheenjohtajana korostanut sitä, että parhainta nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää työtä ovat kulttuuri ja liikunta, jotka valitettavasti yritetään pitää kovasti erillään, vaikka kehittävät saman ihmisen eri puolia.

Meillä Espoossa oli koolla opetus- ja kulttuuritoimen lautakunnat. Totesimme, että kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimet tekevät kiitettävää ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä, tarjoavat nuorille alkoholittomia tiloja ja toimintaa, sen vain on tunnistettava ja tunnustettava. Ongelmahan on, että ongelmanuoret eivät tähän haaviin jää. Mutta on isompi haavi, jossa on kaikki kalat ja se on koulu. Em. toimialojen tulee mennä koulujen sisään ja tiivistää yhteistyötään keskenään.  Alkoholi, tupakka ja huumeet on nähtävä kokonaisvaltaisesti yli toimialarajojen myös kuntien sisällä.

Kunnissa muillakin toimialoilla on vaikutusmahdollisuuksia alkoholiympäristöön kuten kaavaviranomaisilla ja rakennusvalvonnalla.

Asukasforumit ovat olleet viranomaiskeskeisiä ja kiinnostaneet vain "uskossa olevia". Nuorisoa koskevat tilaisuudet ovat vetäneet paremmin.  Toisaalta miksi pitääkään forumeja, kun asukkailla ei ole ollut todellista vaikutusvaltaa asuinympäristöönsä? Toimivien ja kiinnostavien forumien lähtökohta on käytännönläheisyys ja mahdollisuus vaikuttamiseen ja muutokseen.

Kokonaisvaltaisuuden puute alkholihallinnossa

Ministeri Siimes on vetänyt valtionhallinnon byrokratian poistotyöryhmää. Alkoholihallinto on taatusti parhaimpia esimerkkejä päällekkäisestä hallinnosta ja kokonaisvaltaisuuden puutteessa. Usein kun hakija hakee anniskelulupaa on hänellä kiire. Hän hakee yhtäaikaa lupaa lääniltä ja Tuotevalvontakeskukselta, kun läänin miedon luvan saa nopeammin ja helpommin. Kummallekin viranomaiselle pitää lähettää samat alkuperäisliitteet ja asiakirjat.  Kumpikin pyytää erikseen ainakin poliisilta lausunnon ja kumpikin tekee hakijan luotettavuusselvityksiä, pyytäen ehkä toisiltaan lausuntoja. Molemmat lupaviranomaiset soveltavat samaa lakia ja pykäliä; usein lääni myöntää luvan, mutta STTV ei myönnä. Lupaviranomaisen pitäisi tarkastaa uudet ravintolahankkeet alkoholiasetuksen mukaan.  Kun Rovaniemeltä lähtee läänin tarkastaja Utsjoelle, hän ei voi tarkistaa paikkaa, vaan sinne on mentävä STTV:n tarkastaja Helsingistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa toiminnan tavoitteista, sisällöstä, ja tuloksista mutta Sisäsasiainministeriö resursseista. Läänihallitukset käyttävät alkoholin myynnin valvonnalla luvanhaltijoille perusteltuja valvontamaksuja muun toimintansa pyörittämiseen samaan aikaan kun valvonnassa on huutava resurssipula ja alan järjestöt vaativat valvonnan lisäämistä. Ravintola-ala on rakennusalan kanssa pahin harmaan talouden ala. Useimmiten esitetty syy epäkohtiin on valvonnan puute. 17 000 luvan valvontaan käytetään 8-9 henkilötyövuotta. Ennakoin vuonna 1994 Alkoholipolitiikkalehdessä näitä ongelmia ennen lain säätämistä, mutta minäkään en osannut kuvitella tällaista tilannetta.

Näin sen näen

Minun ajatusmallini on seuraava. Kaikilla tasoilla alkoholin, huumeiden ja tupakan ennaltaehkäisy, hoito ja valvonta tulisi olla vaikka aluksi organisatorisesti pakotetussa jatkuvassa tiiviissä yhteistyössä keskenään tai samoissa organisaatiossa. Poliisi on keskeinen toimija ja tiedon lähde. Myös ravintoloitsijoiden ja työntekijöiden edustus on tärkeä. Tavoitteena on ravintoloiden ja tarjoilijoiden suorittaman valvonnan tehostaminen - omavalvonta.

Alkoholi-, päihde- ja tupakkaviranomaisten ja etujärjestöjen  yhteistyöryhmä loisi toimivan verkoston kunnan sisälle virkamiesten ja kansalaisjärjestöjen välille.  Ne kouluttavat, esiintyvät yhdessä ja tiedottavat. Päihdejärjestelmän tulee olla selkeä myös kunnan asukkaalle, jotta hän tietää kehen ottaa yhteyttä.

Sosiaali- ja terveystoimen edustajien  tehtävä olisi pitää yhteyttä ja toimia yhdessä niiden toimialojen kanssa, jotka järjestävät esim. nuorten vapaa-ajan toimintaa.

Asukkailla tulisi olla muuhun kunnalliseen päätöksentekoon verrattava mahdollisuus vaikuttaa lähiympäristönsä haittaa tuottavaan toimintaan olipa kyse lupien myöntämisestä tai valvonnasta (riittävät valvontaresurssit todelliseen vaikuttamiseen).  

Alkoholihallinto olisi STM:n alaisuudessa oleva yhtenäinen koordinoitu ja kokonaisvaltainen organisaatio, jossa kaikki valvontamaksut käytetään valvontaan. Perustuslaista lähtevät lainmuutoksen tavoitteet eivät ole vain pelkästään KHO:n edellyttämä kilpailun vapauden takaaminen vaan kansalaisten terveyden suojelu.  

Lopuksi
Hajanaisuuden ja kuntien eritasoisuuden ongelmat alkoholi-, huume- ja tupakkatyössä  tunnustetaan asiantuntijapiireissä, mutta kuntien päättäjiä asia ei kiinnosta, sen osoitti hyvin seutukuntakokeilu, jossa vain yksi seutukunta oli kiinnostunut kokeilemaan alkoholiasioita.  Kunnan sisällä hajallaan olevat alkoholi-, huume- ja tupakkavirkamiehet eivät ole riittävä painostusryhmä. Toisistaan riippumattomia ja tietämättömiä ohjelmia tehdään, joita toteutetaan vaihtelevasti.

Kovasti on tutkittu ja Stakes on ollut aktiivinen ja auttava. Länsi-Suomessa oli vuosi sitten 400 syrjäytymisen ehkäisyprojektia, joissa monessa oli alkoholi mukana. Puuhastelijoita on paljon, koordinaatiota vähän.

Alkoholin kulutuksen ja haittojen kasvupaineet ja kokonaisvaltaisten alkoholipoliittisten keinojen vaikuttavuuden väheneminen edellyttävät selkeitä organisatorisia päätöksiä kaikilla tasoilla, mutta erityisesti kunnissa, jos alkoholipolitiikkaan hiljalleen syntyvä tyhjiö aiotaan täyttää.

Puhuttu ja tutkittu on paljon. Olisi toimenpiteiden aika.

Juhani Hakala