web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Alkoholi, huumeet, tupakka ja kunnat





ALKOHOLI, HUUMEET, TUPAKKA JA KUNNAT


Eduskunnan Elämäntapa- ja Nuorisoryhmän (Raittiusryhmä) seminaarissa Eduskunnassa 18.10.02 puheenjohtaja Risto Kuisma totesi, että kunnissa näperrellään päihdeasioissa, projekteja menee ja tulee, resursseja puuttuu, toiminta on hajallaan jne. Hän vaati pitkäjännitteistä päihdepoliittista ohjelmaa. Mielestäni siinä tulisi käsitellä myös alkoholia, huumeita ja tupakkaa koskevia kunnan valistus-, valvonta- ja hoito-organisaatiota: niiden päällekkäisyyttä ja yhteistyön puutetta.

Maailman terveysjärjestö ja Euroopan alkoholiohjelmat korostavat yhdistettyä lähestymistapaa alkoholin, huumeiden ja tupakan aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kuntatasoon.  Alkoholin osalta on selvä tarve kuntatason roolin uudelleen arviointiin. Alkoholin kulutus ja haitat ovat voimakkaassa kasvussa samaan aikaan kun ilmassa on veronalennuspaineita ja parin vuoden päästä Virosta saa tuoda verotta vuoden tarpeet huomattavasti halvempaa alkoholia. Kun valtakunnantason keinot heikkenevät pitää painopisteen siirtyä kuntatasolle. Ne ovat säästäneet juuri näistä asioista. Kunnat maksavat 80 % alkoholin haittakustannuksista.

Kyllähän kuntia yritettiin ottaa mukaan alkoholihallintoon kun uutta alkoholilakia valmisteltiin, mutta ne eivät halunneet lisätehtäviä, eivätkä siten myöskään lupa- ja valvontamaksuja.   Läänit valvovat alkoholin myyntiä. Vielä 10 vuotta sitten maassa oli yli 600 sivutoimista paikallista valvojaa. Nyt kun myyntiverkosto on voimakkaasti kasvanut käytetään 17 000 luvan valvontaan 9 henkilötyövuotta. Muutos näkyy rajuna asukkaita häiritsevien epäkohtien ja harmaan talouden lisääntymisenä.

Maksuperustelain vastaisesti lääninhallitukset käyttävät ravintoloilta valvonnalla perustellut rahat muun lääninhallituksen toiminnan ylläpitämiseen. Arvioiden mukaan jos kaikki ravintolaelinkeinolta kerätyt rahat käytettäisiin valvontaan, kuten on luvattu, se merkitsisi yli 10 uutta vakanssia tekemään ravintolaelinkeinon järjestöjen vaatimaa valvontaa. Valvojien puutteen vuoksi asukkaat eivät voi vaikuttaa asuinympäristönsä alkoholihaittoihin.

Kunnilla ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa (paitsi yleissuostumus alkoholin myyntiin). Viimeisimmällä lainmuutoksella voidaan ottaa huomioon asukkaiden mielipide lupaa myönnetäessä, mutta pakkoa tähän ei ole. Alkoholin aiheuttamat häiriöt ja epäkohdat ovat ainoa kunnallisdemokraattisen vaikuttamisen ja päätöksenteon ulkopuolelle jäävä asumisen haitta. Espoossa  asukkaat yrittivät jopa ostaa tyhjää pankkihuoneistoa, ettei siihen tulisi kapakkaa. Huumeiden ja tupakan valvonta taas kuuluu kunnille.

Vain yksi seutukunta halusi kokeilla vaikuttamista alkoholiasioissa.
Lakeja

Alkoholilla, huumeilla ja tupakalla on oma erityislainsäädäntönsä. Mutta Raittiustyölaki koskee näitä kaikkia ja päihdetyölaki alkoholia ja huumeita. Valistuksen ja hoidin raja on häilyvä. Huumeiden käyttäjä on aina tupakoitsija. Olut voi olla portti huumeisiin jne jne. Useimmiten näitä lakeja toteuttaa toisistaan tietämättömät ihmiset samoin menetelmin ja samoihin kohderyhmiin. Koordinaation puute tuli hyvin ilmi eduskunnan seminaarissa käytetyissä puheenvuoroissa.          

Jos laajennetaan vielä näkökulmaa, niin kunnassa myös monella toimialalla vaikutetaan alkoholi-, huume- ja tupakka-asioihin. Sosiaali- ja terveyssektorilla ovat alkoholi, huumeet ja tupakka esillä monilla tavoin terveys- ja sosiaalisina haittoina. Kouluissa tavoitetaan nuoret. Kaava- ja rakennusviranomaiset voivat vaikuttaa ravintolan aiheuttamiin häiriöihin. Ilman terveystarkastajista olisi ravintolaruoka joskus jopa terveydelle vaarallista.

Espoon kulttuurilautakunnan puheenjohtajana olen erittäin huolestunut siitä, että säästöt kohdistuvat toisarvoisina pidettyihin nuoriso-, liikunta- ja kulttuurilautakuntiin. Musiikkiopistoissa tai jalkapalloharkoissa ei alkoholia eikä huumeita käytetä. Vähentämällä lasten ja nuorten alkoholittomia ympäristöjä heidät ajetaan kadulle jossa jo ennestään liikkuu alkoholia ja huumeita. Tämän ennaltaehkäisevän sosiaali- ja terveystyön karsiminen näkyy taatusti myöhemmin kunnan sairauskuluissa ja ihmisten hyvinvoinnin tasossa, kun päättäjät katsovat ettei kuntalaisten henkinen (kulttuuri) tai fyysinen hyvinvointi (liikunta) ole kunnan peruspalvelu.

Ravintola paikkana

Ravintola voi olla monenlainen alkoholiin, huumeisiin ja tupakkaan liittyvä paikka: haittakäytön, valistuksen, valvonnan, melun ja häiriöin, päihtyneiden ja alaikäisten, julkisen oleskelun, terveysuhan, harmaan talouden jne paikka. Jokaista ainetta ja aihetta valvoo useimmiten eri viranomainen, jotka käyvät peräkkäin ravintolassa. Alkoholin ja tupakaan valvonta ovat lähellä toisiaan ja ovathan ravintolat myös huumeiden välityksen ja nauttimisen paikkoja.

Kysymys kuuluu kuka koordinoi valvonta- ja valistustoimintaa? Vastaus on: useimmiten ei kukaan. Alkoholilailla saataisiin asukkaita häiritsevät kapakat nopeasti kiinni, mutta kunnalla ei ole valtaa eikä läänillä resursseja.

Hajanainen organisaatio

Onhan se totta, että rahaa on vähän ja alkoholi-, huume- ja tupakkavalistusta ja hoitoa ei pidetä tärkeänä. Esim. päällekkäisistä ja käytäntöön vaikuttamattomista projekteista saataisiin pitkä penni. Pari vuotta sitten Länsi-Suomessa oli 400 syrjäytymisprojektia - paljon rahaa koordinoidun ja tavoitteellisen työn tarpeisiin.

Valitettavan usein alkoholiin, huumeisiin ja tupakkaan liittyvä toiminta kunnissa on enemmänkin tuloksetonta puuhastelua. Valistus on hyvä esimerkki. Kaikki vannovat sen nimiin, mutta tässä maassa ei ole montaa valistajaa, jotka saavat aikaan asennemuutoksia.

Koordinoimalla ja keskittämällä säästetään myös. Kun valistetaan ei valisteta vain alkoholista, tupakasta tai huumeista erikseen vaan kokonaisvaltaisesti kaikista. Joka kunnassa ei tarvita suunnittelijaa, kehittäjää, päällikköä, valmistelijaa vaan riittävä ammattitaito saadaan kuntien yhteistyöllä, joka 448 kunnassa ei tarvitse olla joka alan eksperttejä. Alkoholin, huumeiden ja tupakan organisaatio on hajanainen ja kohtaamaton kaikilla organisaatiotasoilla – ei pelkästään kunnassa.

Aika pitkälle päästäisiin, jos lakien valvojat pitäisivät yhteiskokouksia, jossa käydään läpi eri viranomaisen tavoitteet (ml. lääkkeiden väärinkäyttö), keinot ja mikä tärkeintä tiedot, koskivatpa ne paikkoja tai ihmisiä.   

Päihdeohjelmia tehdään, mutta usein niiden toteutus jää esittelyn tasolle. Ja monessako niissä käsitellään alkoholia, huumeita ja tupakkaa kokonaisuutena ja toisiinsa vaikuttavina lakeina, riippuvuuksina ja toimintoina? Ihminenkin on kokonaisvaltainen.

Kuntien päihdeyhdyshenkilöistä Stakesin mukaan vain parisenkymmentä 448 kunnassa toimii niin kuin pitää. Työn tasoon vaikuttaa sekin, että usein näitä töitä tehdään sivutoimisesti oman riittävästi työllistävän päätyön lisäksi.


Kuntien resurssipulaa voidaan helpottaa yhdistämällä ja poistamalla päällekkäisyyksiä alkoholiin, huumeisiin ja tupakkaan liittyvissä toiminnoissa kuntien sisällä ja välillä. Jos projekteille myönnetään rahaa, ne pitää liittyä olennaisesti koettuihin ongelmiin, ne tulee olla hyödynnettävissä ja tulokset jaettavissa kaikkiin kuntiin. Samoin tulisi kriittisesti käydä läpi nykyiset toiminnat (esim. valistus) niiden todellisen vaikuttavuuden kannalta.


Juhani Hakala
Suunnittelupäällikkö
Tuotevalvontakeskus STTV/Alkoholihallinto-osasto
STTV:n, läänien ja Kuntaliiton kuntaryhmän puheenjohtaja
Varavaltuutettu ja lautakunnan puheenjohtaja Espoo
Asukasdemokratia-aktiivi Espoonlahti