web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30      
Tietotori

Alkoholi hallitusohjelmaan


ALKOHOLI HALLITUSOHJELMAAN


Alkoholipoliittinen tilanne on huolestuttava. Alkoholi on suurin yksittäinen kuolemien aiheuttaja: 3500 kuolemaa vuodessa. Alkoholin kulutus ja siihen liittyvät haitat ovat huolestuttavasti kasvussa. Tulevaisuudessa on tiedossa pelkästään kulutusta kasvattavia paineita. Pahin ehkä on Viron EU-jäsenyys, jonka myötä voi tuoda mukanaan vuoden tarpeen alkoholia vuonna 2004, kuten muistakin EU-maista. Kun viina maksaa Virossa 30 % Suomen hinnasta, voi jokainen kuvitella mitä on tulossa.

Korkea alkoholivero on tehokkain kulutuksen kahlitsija. Mutta veroakin laskettaneen, osittain myös maahantuonnin hillitsemikseksi. Alkoholiveron harmonisointi EU:ssa pohjoismaiselle tasolla olisi huomattavasti parempi ratkaisu.    

Olisi aika kokoonpanna jälleen parlamentaarinen alkoholipoliittinen komitea, jota ei vetäisi alkoholikauppias, kuten edellistä. Sen tulisi analysoida nykyinen huolestuttava tilanne ja tehdä esitys alkoholilainsäädännön kokonaisuudistukseksi, kun lakia pitäisi muutenkin korjata.  

Anniskelua ei enää säädellä alkoholipoliittisesti

Väkevien anniskelulupien alkoholipoliittinen harkinta päättyi 1997, kun KHO muutti laintulkintaansa. Tämän jälkeen väkevä lupa on pitänyt myöntää vaikka paikka on heikoimman tason räkälä, eikä myy muuta kuin alkoholia, jos hakijalla on ammattitaito ja talousasiat kunnossa.  Tämä on aiheuttanut valtavan liikakapasiteetin lähiöissä. Samalla 10 vuodessa yli 600 paikallista sivutoimista valvojaa on koko maassa muuttunut yhdeksäksi ja lupien määrä kasvanut rajusti (nyt 17 000 lupaa).

1980-luvun lopulla ravintola-alalla ei ollut harmaata taloutta. Lupia myönnettiin vähän ja kysyntää oli riittävästi. Oli rahaa maksaa verot. Nyt kannattamaton liikakapasiteetti ja valvonnan vähäisyys on nostanut ravintola-alan harmaan talouden kyseenalaisille mitallisijoille, Veronkiertomahdollisuuksia on paljon.

Kuolleet kaupat ovat lähiöissä täyttyneet kapakoilla, jotka aiheuttavat paljon haittaa ja häiriötä ympäristölleen. Asiansa kunnolla hoitavat eivät pärjää kilpailussa, jos naapuri jättää verot ja maksut maksamatta. Kannattavuusongelmissa myydään päihtyneille ja alaikäisille, jotta tulisi edes vuokrarahat. Viranomaiset ovat voimattomia "kiertopalkintojen" edessä, kun konkurssi ja yrittäjä seuraa toisiaan samassa paikassa.  

Haluan tällä vain sanoa, ettei ravintolatoiminta ole mitä tahansa yritystoimintaa vaan sen aiheuttamat haitat ja järjestyshäiriöt ovat todellinen yhteiskunnallinen ja asumisen haitta.

Kun alkoholilakia muutettiin tänä kesänä oli perusteena, ettei kilpailua saa rajoittaa lakia alemman tasoisin säädöksin. Myös KHO on vedonnut pelkästään ratkaisuissaan kilpailun vapauteen Suomessa. Myös viime kesän alkoholilain muutos perustui samaan asiaan, eli kilpailua saa rajoittaa vain lakitasoisin määräyksin. Kyllä meidän demareitten tulisi vedota perustuslain valtiovallalle asettamaan terveyden suojelun vaatimukseen, jos vapaa kilpailu tappaa ihmisiä.

Alko aina hankala

Vähittäiskaupan yhdistykset ovat vaatineet viiniä maitokauppaan. Perusteluna on aivan oikein, että siellähän ne jo on, kun viinakaupat ovat tunkeneet marketteihin. Alko ei ole kantanut alkoholipoliittista vastuutaan vaan markkinointihenkisyys on ajanut ylitse sosiaali- ja terveyspolitiikan. Alkoholipolitiikan taitoiset on siirretty hyllylle. Seurauksena Alkon myynti kasvaa voimakkaasti.

Toisaalta taas monin tutkimuksin on osoitettu, että keskioluen vähittäismyynti vuotaa kuin seula.  Alkossa sentään valvonta pelaa. Kun aggressiivinen poikaporukka tai känninen äijä tulee kassalle, eikä muita ole töissä, niin kyllä siinä tyttö mieluummin myy kuin saa kuonoonsa. Kioskien ja huoltoasemien alkoholin myynti on laskenut hankintakynnystä. Tässäpä ongelmia komitealle.

Järjetön organisaatio

Varsinainen moka on vuonna 1995 syntynyt alkoholihallinnon organisaatio. Tuotevalvontakeskus (STTV) on Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisuudessa ja myöntää väkevät luvat. Läänien alkoholihallinto  on Sisäasiainministeriön (SM) alaisuudessa ja myöntää keskiolutluvat ja valvoo.  Lääniltä saa luvan nopeammin ja usein sama hakija lähettää läänille ja STTV:lle samaan aikaan hakemuksen, jossa on samat runsaat liitteet alkuperäisinä. Molemmat viranomaiset  soveltavat samaa pykälää ja  toinen antaa luvan ja toinen ei anna. Ne pyytelevät lausuntoja toisiltaan samasta hakemuksesta ja samoilta viranomaisillat. Yhden luukun periaatteesta ei ole tietoakaan.

STM vastaa läänien toiminnan sisällöstä, johon läänit eivät  anna resursseja. Kun läänit aloittivat valvonnan perusteltiin luvanhaltijoilta perittyä valvontamaksua maksuperustelain mukaisesti sillä, että yrittäjät saavat vastineeksi valvontaa. Näillä rahoilla kuitenkin läänit rahoittavat muuta toimintaansa, samalla kun alan etujärjestöt vaatii valvontaa, josta ovat maksaneet. Alkoholihallinnon pitää ehdottomasti olla yksi ja vain STM:n alainen viranomainen, joka on mahdollisimman lähellä kansalaista EU:n subsidiariteetti- ja SDP:n ajaman kansalaisvaltioperiaatteen, sekä valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.   Lehtitietojen mukaan STM:n ja STTV:n johto riitelee asiasta tällä hetkellä (IS 21.11.02).

Kunnan rooli
Vasta tänä kesänä lainmuutoksella viranomainen voi lupaa myöntäessään ottaa huomioon paikallista asukkaiden vastustuksen, mutta pakkoa ei ole. Alkoholin aiheuttamat järjestyshäiriöt ovat lisääntyneet. Ne ovat kuitenkin ainoa demokraattisen ja  kunnallispoliittisen asukasvaikuttamisen ulkopuolella oleva asumisen haitta.
Muissa pohjoismaissa kunnat ovat alkoholiviranomaisia, koska alkoholihallinnon keinot lopettaa häiriötä aiheuttava tai  laiton toiminta ovat paljon tehokkaammat ja nopeammat  kuin muiden viranomaisten. Kunnat eivät ole Suomessa halunneet alkoholitehtäviä, vaikka ne voitaisiin rahoittaa lupa- ja valvontamaksuilla.

Kun valtakunnan tason keinojen määrä ja vaikutus vähenee edelleen on kunnan rooli mietittävä uudelleen, maksaahan se haittakuluista 80 %. Se tulisi tehdä EU:n ja WHO:n suositusten mukaisesti niin, että kunnassa alkoholia, tupakkaa ja huumeita käsitellään raittiustyö- ja päihdelakien mukaisesti yhtenä kokonaisuutena. Näiden aineiden parissa työskentelee monta toisistaan tietämätöntä viranomaista ennaltaehkäisten, valistaen, myöntäen lupia, valvoen,  korjaten ja hoitaen, ilman että nämä olisivat koordinoitu, toisiinsa vaikuttava ja toisiaan tukeva ketju. Valtavaa resurssituhlausta!

SDP ja alkoholi

Alkoholilaki on kokonaisvaltaisen monopolin perua rakennettu ylhäältä alas. Kansalaisyhteiskunnassa ja SDP:n periaatteiden mukaan se pitää rakentaa alhaalta ylös asukkaista lähtien.

Puolueella on hyviä ohjelmia ja kannanottoja alkoholista. Mutta ne eivät riitä nykyisessä huolestuttavassa tilanteessa. Siksi hallitusohjelmassa pitäisi asettaa komitea joka  käy nykyisen tilanteen läpi ei perustuslain kilpailupykälän, vaan kansanterveyspykälän pohjalta.

Juhani Hakala
Suunnittelupäällikkö
30 vuotta alkoholihallinnossa
työskennelleenä