Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
MITÄ ESPOOLAISUUS ON?
MITÄ ESPOOLAISUUS ON?
Mieleenpanoja Espoon edustajana kansainvälisessä seminaarista Les Rencontres de Weimar 29-30.10.99 Saksassa.
Seminaarin alustukset olivat yleisellä tasolla. Jäljempänä esitetty on lähinnä kertomus niistä mielleyhtymistä Espooseen ja ajatuskuluista, joita esitykset ja keskustelut herättivät. Minä en esitä, enkä väitä mitään, teenpä vain kysymyksiä, siitä mitä espoolaisuus on tai voisi olla. Omaleimaisuus luo ylpeyttä kotiseudusta. Lähestyn asiaa kulttuurista käsin.
Monessa seminaarin esityksessä kerrottiin, miten vahoja rakennuksia ja kaupunkeja on kunnostettu toimiviksi kokonaisuuksiksi, menneisyyttä kunnioittaen ja hyödyntäen. Jäin miettimään, mitä Espoon menneisyydessä on sellaista mitä voi kopioida ja elävöittää tai käyttää innoituksen lähteenä. Eli mitä espoolaisuus on? Mikä meidät erottaa muista, mistä voimme olla ylpeä ja mitä haluamme vaalia? Tähän ajatusleikkiin voi jokainen osallistua.
Luokitteluja
Eräässä alustuksen mukaan historiaa voi käyttää kolmella tavalla nykyhetkessä esim. arkkitehtuurissa tai kulttuuritoiminnoissa:
Imitation – jäljittely
Selection – valinta
Illustration – kuvittaminen
Itse lisäisin vielä uudelleen luonti ja laajentaminen.
Nämä voivat koskea rakennettua tai luonnonvaraista tilaa, nykyistä tai mennyttä toimintaa.
Jäljittelyä voisi olla vaikka Espoon kartanoiden ja huviloiden tyylin matkiminen uusissa taloissa tai niiden ruokakulttuurin hyödyntäminen. Se voi olla myös toimintaa kuten Viikingit, kalastus, salakuljettajat, kartanoiden tai väki jne. Me voisimme jäljitellä arkkitehtuurissa merta, rannikkoa, erämaata. Näistä on jo pari esimerkkiä moottoriteiden varsilla: kurjet Tarvontiellä ja purje Länsiväylällä.
Meillä ei ole ollut julkista monumenttirakentamista kulttuurikeskuksen jälkeen. Komea teatteritalo voisi vastaanottaa satunnaisen kulkijan Helsingin rajalla ja osoittaa, että täällä arvostetaan kulttuuria. Tapiolan ympäristö luo kuvan dynaamisesta kaupungista, mikä kyllä lässähtää jos jatkaa matkaansa. Tapiolan rooli espolaisuudessa tulisi läpikäydä tarkkaan ja hyödyntää tarpeen vaatiessa muuallakin Espoossa.
Valintaa voisi olla se, että valitaan Espoolle ominainen piirre, joka on erilaisten kaupunkikeskusten yhdistävä tekijä, arkkitehtuurissa ja vaikka yhteispalvelupiteissä. Eli Kalajärvelläkin tunnistat olevasi Espoossa. Nyt puhutaan moni-ilmeisistä kaupunkikeskuksista, jotka ilmentävät asukkaita, ympäristöään ja historiaansa. Se on hyvä, mutta seurauksena ei ole espoolaisuus vaan kalajärveläisyys. Sekin on hyvä asia, mutta mihin kokoavaa kaupunkia kohta tarvitaan, jos ei ole pienintäkään yhdistävää tekijää? Pitäisikö kaupungin rakennuksilla olla yhteinen espoolainen ilme? Sen voi vielä luoda esim Metron asemien espoolaisessa ilmeessä.
Minusta kaupunginmuseo on mitä parhainta historian kuvittamista ja kuvaamista. Kaikissa suurissa kaupungeissa on yleensä 2-7 kaupungin menneisyyttä vaalivaa museot, meillä yksi kooltaan surkea ja toiminnaltaan kiitettävä. Haluammeko todella vaalia menneisyyttämme? Mitä Espoon historiassa on sellaista, että sitä voi uudelleen luoda? Arkkitehtuurin puolelta löytyy Tapiola, Karhusaari, pikku Aurora jne. Tapiolan pilaamispaineet ovat jatkuvat ja kovat.
WG:n rakennus on Espoolaisuutta isolla E:llä. Se oli pitkään unohduksissa, nyt sen ilme pitää luoda uudelleen. Espoossa ei ole montaa arkkitehtonisesti kansainvälisesti arvostettua rakennusta, WG on sitä. Paras arvonosoitus sille on ottaa se arvonsa mukaiseen toimintaan – kulttuurille. Kulttuurikeskus ja WG voisivat olla kulttuurin akselin eri päät nautittavasta korkeakulttuurista itse kulttuurin tekemiseen ja luomiseen. Kulttuuriraitti voisi päätyä vaikka Areenalle. Tämä olisi espoolaisuutta jos mikä.
Laajentaminen on sitä, että kun halutaan luoda tietoisesti espoolaisuutta, tuleen sen tapahtua uskottavuuden vuoksi laajalla rintamalla. High tech city ei ole uskottava jos kaupungin laitteistot, ohjelmat ja Internetsivut laahaavat jäljessä. Paras, näkyvä arvostuksen lisäyskeino on yhdistää taide ja tietotekniikka, mitä Cartes yrittää surkein avustuksin tehdä. Sen arvostus osoittaa taiteen ja tietotekniikan arvostusta Espoossa uutta luovilla ulottuvuuksilla. Eräässä projektissa Helsinki tarjosi kaupunginorkesteria ja Finlandiataloa kolmeksi päiväksi, Espoo tarjosi lämmintä kättä. Helsinki on ajanut tietotekniikassa Espoon ohi Lasipalatsin verran.
Espoolaisuus on yrittämistä. Yrittämisen, harrastamisen ja kulttuurin voisi yhdistää vaikka WG:ssä. Siellä voisi olla rinta rinnan taiteen työpajoja, yrityksiä ja samaa asiaa harrastavia ihmisiä. Kaupungin rooli olisi vain järjestää yrityksiä valitsemalla logistiikka. Yksi markkinoi, toinen myy, kolmas hoitaa rahaliikennettä jne.
Leppävaarassa ja Matinkylässä uusilla kirjastoilla pitää olla riittävästi tilaa. Ne ovat siellä missä ihmiset liikkuu – kauppakeskuksissa. Liike-elämä hyödyttää kirjastoa ja päinvastoin. Jo tällä hetkellä uskotaan tutkimustulosta, että kulttuuriympäristö luo alueen arvostusta ja houkuttelee firmoja ja työpaikkoja
Espoolaisuuteen kuuluu kirjallinen kulttuuri, kirjailijoiden suuri kirjo. Miten olet huomannut sen Espoossa? Paasilinnan Arto on aktiivinen, mutta missä piileksivät muut? Taiteilijoiden julkinen aktiivisuus on keskeinen tekijä kulttuuri-ilmeen vireydessä.
Ketä varten kulttuuria
Kulttuurin pitää olla lähellä ihmistä. Tämä on ongelma Espoossa, jossa kaupunkikeskukset ovat pienen kaupungin kokoisia, monet ilman mitään mainittavaa kulttuuritoimintaa. Seminaarissa lähestyttiin asiaa ylhäältä päin: miten virka- ja luottamusmiehet voivat aktivoida asukkaita nauttimaan kulttuurista ja kuluttamaan sitä. Keinoja on monia.
Meillä Espoonlahdessa on näkökulma päinvastainen. Me aktivoimme Kulttuurikaupunginosa Espoonlahdessa eli Kultu 2000 asukkaat itse tuottamaan kulttuuria tosillemme. Espoon keskuksessa on myös herännyt asukkaiden kulttuuriharrastus. Loppujen lopuksi ei tarvita montaa aktiivista ihmistä kun saadaan toiminta ja innostus alkuun. Alussa meitä oli Kultussa vain muutama, nyt satoja. Tämä on espoonlahtelaisuutta, mutta espoolaisuutta se ei ole.
Jokaisella suuralueella pitää olla tiloja asukkaiden elää ja olla yhdessä. Koulut on saatava kulttuurin ja asukkaiden käyttöön iltaisin. Ei tiloja tarvitse aina rakentaa erikseen. Koulutilat eivät ole rehtoreiden omistuksessa vaikka siltä joissain kouluissa näyttää. Tiloja suunniteltaessa tulisi huomioida niiden monikäyttöisyys.
Espoolaisuuteen voisi kuulua se, että liike-elämä on sijoittunut Espooseen sen kulttuuri-ilmeen perusteella. Firmat voisivat olla merkittäviä taiteen sponsoreita. Taidetta voisi olla firmoissa ja firmat voisivat olla mukana taiteen tuottamisessa. Näin ne nostaisivat sijaintialueensa ja samalla omaa arvostustaan.
Outoja kysmyksiä
Nämä oudot kysymykset johtuvat siitä, että me Espoossa olemme vasta luomassa menneisyyttämme. Suurin osa meistä on muualla syntyneitä ja muuttaneita. Nyt on alettava luoda juuriamme tulevaisuutta varten. Se edellyttää espoolaista omaperäisyyttä.
Mitä hyötyä on tästä ajatusten harhailusta ja espoolaisuuden etsimisestä. Asukkaille siitä on henkistä hyötyä, asumisviihtyvyyttä. So what?. Menemättä syvällisempään niin ehkä seuraava syy- ja seurausketju kuvaa asiaa. Kulttuuri, luovuus, alueen houkuttelevuus firmoille, työpaikat, verotulot, kaupungin talous, hyvinvoinnin kasvu, syrjäytymisen vähentyminen, veroäyrin lasku jne.
Vanhoissa kaupungeissa ei tarvita Monuments and buildings (rakennuksia) vaan projects and people (ihmisiä), Espoossa tarvitaan nuorena kaupunkina kaikkia.
Haluammeko, että espoolaisuus on nyt lehtien palstoilla jatkuvasti riiteleviä poliitikkoja, surkeita peruspalveluja sosiaali-, terveys-, koulu-, liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotomissa (Espoo on kaikissa em asioissa isojen kaupunkien asukaskohtaisessa vertailuissa heikoin), päivähoidon laittomuutta jne. Kun nämä eivät ole kunnossa pilaavat ne vuosikymmenien työn espoolaisuuden luomisessa.
Eli kaupungin strategian mukaan: Espoo on ihmistä varten. Yrityksiä ja liike-elämää tarvitaan jotta ihmisellä menisi hyvin. Siinä järjestyksessä.
Juhani Hakala
Kaupunginvaltuutettu
Kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja
Espoon kulttuuriseura puheenjohtaja
Liite: Vanha Hesarin artikkelini, joka tarkastelee alun luokitusta vähän toiselta kannalta.
| ||