Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 | 31 |
Kirje Ympäristöministerille
Arvoisa Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen ja kansliapäällikkö Hannele Pokka
Espoon Kulttuurikeskuksen ja Marimekkotalon suojelu
Taustaa
Olen Juhani Hakala ja olen laatinut Espoon kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön suojeluhakemuksen vuonna 2016. Se jätettiin Espoon Kulttuuriseuran nimissä Uudenmaan Elylle 22.6.2016 (Dnro UUDELY 7320/2016), Kielteinen suojelupäätös tuli 11.2.2019. Valitimme siitä Ympäristöministeriöön ja ministeriö palautti asian Elyyn uudelleen valmisteltavaksi päätöksen kumoavan menettelytapavirheen vuoksi (VN/1929/2019). Asia on tulossa uudelleen Teidän käsittelyynne. Siksi haluan kiinnittää huomionne Elyn käsittelyyn liittyviin tendenssimäisiin epäkohtiin, kun käsittelette hakemusta.
Kyseessä on kansallismaisema, jolla on valtakunnallista~merkitystä. Siksi asia kuuluu mitä suurimmassa määrin Ympäristöministeriön käsittelyyn ja haluan kertoa asian Teille korkeat virkamiehet. Senkin vuoksi, että~osaatte varautua, koska tämä kirje on julkinen ja saattaa herättää~lehdistön kiinnostuksen.
Suojeluidea syntyi, kun Tapiolan projektinjohtaja Antti Mäkinen esitti Kulttuurikeskuksen osittaista ja sitä arkkitehtonisesti tukevan Marimekkotalon totaalista purkamista. Talojen arkkitehti prof. Arto Sipinen esitti rakennuksen suojelua Espoon Kulttuuriseuralle ja teatterin kannatusyhdistykselle. Hän itse ei osallistunut suojeluhakemuksen laadintaan. Sipisen mukaan ei taulua, eikä patsastakaan saa muuttaa ilman taiteilijan lupaa. Kulttuurikeskusta pidetään Sipisen kansainvälisesti arvostettuna päätyönä.
Tapiolan kansallismaisema
Tapiolan uimahalli, kirkko, Keskusallas, Kulttuurikeskus, Heikintori ja Marimekkotalo ovat samaa kansallisesti merkittävää maisemakokonaisuutta Museovirastonkin mukaan. Kun Mäkinen on saanut työnsä valmiiksi, ei vanhasta Tapiolan keskuksesta ole jäljellä muuta kuin suojellut kirkko ja Heikintori, jota sitäkin näivetetään siirtämällä asiakasvirrat keskuksen toiseen laitaan (Ainoa). Tapiolan kirjaston siirto Heikintorille pelastaisi rakennuksen, jos kaupunki sen haluaa pelastaa. Siksi toivon ministeriöltä laajempaa näkemystä Tapiolan arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävän kansallismaiseman säilyttämiseksi.
Esimerkiksi uimahalli on Mäkisen mukaan täysin ”korjauskelvoton” ja pitää purkaa kokonaan. Vasta tänä talvena tehtiin Museoviraston edellyttämä, aiemmin laiminlyöty, perusteellinen rakenneselvitys. Espoon suunnittelupäällikkö Martinsen totesi (HS 9.12.19), että ”talossa on jonkin verran alkavaa alkalikiviainesreaktiota”, mutta ei hälyttävässä määrin.
Teatterille oma talo vai onko se vain Kulttuurikeskuksen sivusali?
Teatteritalo liittyy suojeluhakemukseen sen vuoksi, että Kulttuurikeskusta halutaan purkaa juuri teatterin tarpeiden vuoksi. Teatterin vessa-, aula-, kahvilatilat tulisivat Kulttuurikeskukseen. Myöskään henkilökunnan työtilat eivät tulisi teatterin yhteyteen. Ottamalla kantaa Kulttuurikeskuksen suojeluun, ministeriö ottaa tarkoittamattaan mutta sivutuotteena päätöksellään kantaa myös teatterin tulevaisuuteen. Allekirjoittaneen tavoite on saada Kulttuurikeskuksen viereen kunnon teatteritalo kaikkine toimintoineen.
Otan asian esille sen vuoksi, että Elyn toiminta on nähtävä kaupungin virkamiesten toiminnan jatkumona, jolla pyritään ehkäisemään oman teatteritalon rakentaminen. Toiminnoissa on samanlaisia piirteitä, kuten pyrin osoittamaan
Teatteritalolla on pitkä historia. Sille etsittiin sijaintia monesta kohteesta. Jo vuonna 2005 Espoon kaupunginhallitus, 2006 Kulttuurilautakunta ja vuonna 2014 kaupunginhallituksen jaosto päättivät, että teatteri tulee nk. Vesiputoustalon viereiselle tontille. Kaupunginsuunnittelulautakunta vahvisti kaavan (v 2014), mutta virkamiehet kieltäytyivät viemästä kaavaa valtuuston päätettäväksi.
Vuonna 2015 kävi ilmi, että virkamiehet olivat, em. päätöksistä välittämättä, salaa valmistelleet teatteria Kulttuuriaukion alle. Tästä tehtiin valtuustokysymys (Leena Luhtanen + 20 muuta, 25.4.2016). Kun kaupunginhallitus ja valtuusto olivat käsitelleet asiaa 8 kertaa, valtuusto luovutti, kun ei saanut tyydyttävää vastaista. Kysehän oli selvistä virkavirheistä, eikä kaupunki voi sellaista myöntää. Olen käyttänyt sanaa ”virkavirhe” tarkoituksella, jotta minut haastettaisiin oikeuteen, jossa asia saisi puolueettoman käsittelyn.
Teatterin rakentamiseen liittyvien esityslistojen perustelut muuttuivat vuosittain. Valtuustokysymyksessä ihmeteltiin mm sitä, että vuonna 2014 paras paikka teatterille oli arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti Vesiputoustalon luona, seuraavana vuonna maan alla.
Yksityinen Espoon teatterisäätiö (omistajat Espoon kaupunki ja teatterin kannatusyhdistys) jätettiin tuolloin hallintolain vastaisesti käsittelyn ulkopuolelle, vaikka se oli lain tarkoittama aloitteentekijä. Säätiölle ei kerrottu käsittelyn etenemisestä maanalaisen teatterin osalta, eikä pyydetty lausuntoja ennen kaupungin päätöksiä. Säätiö oli pimennossa, siitä minkälainen talo heille oli tulossa. Silloinen teatterin johtaja Thibblin oli Mäkisen linjoilla, kun taas Teatterisäätiön hallitus ajoi silloin omaa teatteritaloa, kunnes puheenjohtaja vaihtui.
Yksi kaupungin perustelu on, että teatteritalon rakentaminen tulisi kaupungille liian kalliiksi. Siksi Kulttuurikeskusta pitää purkaa, jotta teatterin tarvitsemat tilat tulisivat Kulttuurikeskukseen Tämä perustelu ei ole oikea. Kun säätiö suoritti n. 10 vuotta sitten talohankkeen rahoituksen kilpailutuksen, kilpailutukseen osallistui useita rahoittajia, joista on pidetty yhteyttä teatteriin myöhemminkin.
Tämä taustaksi sen vuoksi, että jo ennen suojeluhakemuksen jättämistä Tapiolan tulosyksikön toiminta on ollut varsin kyseenalaista ja herättänyt paljon kriittistä keskustelua kaupunginvaltuustossa, asukastilaisuuksissa ja lehdistössä, kunnes Länsiväylä asettui omaa teatteritaloa vastaan.
Hakemushistoria
Espoon Kulttuuriseura jätti hakemuksen 22.6.2016. Elystä ilmoitettiin kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaostolle kokoukselle 06.06.2016, ettei mitään suojeluhakemusta ollut jätetty. Muutama tunti sen jälkeen, kun jaosto oli päättänyt alueen rakentamisesta, menimme Elyyn, ja näytimme hakemuksen vastaanottokuitin. Hakemus löytyi nolon kirjaajan pöydältä. Elyn ylitark. Wager väitti vielä sen jälkeenkin, ettei hakemusta ole jätetty. Elyn selitys (30.9.2016, KEHA/1953/2016) oli, että ”hakemus päättyi vahingossa suljettuun tilaan”. Ympäristöministeriö antoi Elylle huomautuksen (31.7.2017 YM3/033/2016), vasta sen jälkeen, kun olin muistuttanut ministeriötä (Sahivirta) useamman kerran.
Vaadimme Elyä antamaan toimenpidekiellon, kun jätimme hakemuksen. Elyn mukaan (ylitark. Wager) kieltoa ei anneta. Otimme yhteyttä ministeriöön ja kysyimme, tulkitseeko Ely lakia oikein. Ei tulkinnut ja vaarantamiskielto annettiin vasta 15.3.2017 (Dnro UUDELY/7320/2016).
Tässä vaiheessa asia oli jo muutenkin saanut kielteistä huomiota. Länsiväylän pääkirjoituksessa väitettiin Mäkisen tietoihin perustuen, että Museovirasto on antanut purkua puoltavan lausunnon. Vaadin sen ja muidenkin väärien tietojen oikaisua. Länsiväylä lupasi julkaista vain heidän kirjoittamansa vastineen. Vein asian Julkisen Sanan Neuvostoon (6396/SL/18 + uudelleen käsittely, ei omaa diaaria). Se selvitti, ettei tällaista Museoviraston lausuntoa ole olemassa. Mäkinen ilmoitti myös, että Sipinen on antanut purkua puoltavan lausunnon. Edesmennyt Sipinen otti valheen raskaasti.
Museovirasto esitti lausunnossaan suojelua (MV 13.05.0101/2016). Maanomistaja Espoon kaupunginhallitus esitti suojelua asemakaavoituksen yhteydessä (Kaupunginhallitus 5.11.2018/Pykälä 356) . Lienee aika harvinaista, että omistajan kannan vastaisesti Ely ei esitä päätöslauselmassaan suojelua: Uudenmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus ei määrää Espoon kulttuurikeskusta ja sitä ympäröivää ympäristöä (Kulttuurikeskus, Marimekkotalo, kulttuuritori, amfi ja vesiputous) suojeltavaksi
Valitimme Elyn päätöksestä Ympäristöministeriöön. Asia palautui Elyyn , (VN/1929/2019), koska kyseessä on menettelytapavirhe, jonka vuoksi päätös kumoutui. Rakennusten purkua vastustavalta naapurilta ei ehkä tarkoitushakuisesti pyydetty lausuntoa.
Ely teki jälleen kielteisen päätöksen (11.2.2019, Dnro UUDELY/7320/2016). Päätöksestä pyydettiin Kulttuuriseuran lausunto. Lausuntopyyntöä ei lähetetty lainkaan seuran puheenjohtajalle, vaan hän kuuli siitä minulta. En ole hallituksessa. Sen sijaan lausuntopyyntö lähetettiin seuran jäsenelle, joka on Kulttuurikeskuksen purkua ajavan teatterisäätiön hallituksessa. Ely myönsi taas virheensä ja lausuntoaikaa jatkettiin 2.6.2020 asti.
Tilanne Espoossa
Kaiken taustalla on kaupungin tavoite purkaa Kulttuurikeskus sen kauneimmalta, eli Keskusaltaan puolelta, jossa on mm. Sipisen mukaan koko rakennukselle leimaa antavat vesiputous ja amfi, sekä hyvin kaunis lasiseinä altaalle. Samoin Kulttuuriaukion puolelta puretaan seinää. Sitä en tiedä, onko suunnitelmissa edelleen rakentaa profiilin täysin pilaava lisäkerros. Marimekko puretaan, elokuvakeskuksen tieltä. Suunnitelmat ovat jo pitkällä.
Kaupungin ensi vuoden budjettiin on tulossa määräraha Kulttuurikeskuksen toimintojen siirrosta pois rakennuksesta remontin ajaksi. Tavoitteena on, että remontti ja teatteritila Kulttuurikeskuksen vieressä valmistuvat v. 2025. Espoossa urheiluhallien vessoja ja työtiloja ei ole rakennettu naapuritaloihin.
Kulttuurikeskuksen ja teatterin rakentamisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu. Kilpailuohjeet lähtivät siitä, että taloa puretaan, vaikka taloa oli haettu suojelluksi. Siksi ohjeet haluttiin salata. Sain ne julkisiksi vain uhkaamalla kaupungin johtoa oikeustoimilla asiakirjojen salaamisesta. Kilpailun voitti ehdotus, joka vähiten kunnioitti Kulttuurikeskuksen arkkitehtuuria ja purki sitä eniten. Kilpailulautakunnassa oli vain yksi arkkitehtuurin asiantuntija prof Trevor Harris, joka äänesti päätöstä vastaan. Kilpailun tulosten julkistamistilaisuudessa hän sanoi, että ”Kulttuurikeskus on Espoon helmi”.
Kun uimahallin, Kulttuurikeskuksen ja Marimekkotalon purkua esiteltiin Tapiolan Killan kokouksessa, Mäkinen kielsi asukkailta mielipiteen esittämisen oikeuden. Väki kävi kuumana. Kuntalain mukaan asukkailla on oikeus vaikuttaa päätöksentekoon. Kaikissa aiemmissa Tapiolan Killan kokouksissa asiantuntijat ja asukkaat ml Tapiolan Kilta ovat vastustaneet Tapiolan tuhoa. ”Tapiolan keskus on pahempi betonikolossi kuin Kouvolan keskusta” sanoi eräs arkkitehtuurin asiantuntija. Siksi pyydän, että ennen päätöksen tekoa Ympäristöministeriö edellyttää, että asukkaille annetaan oikeus lain mukaisesti ilmaista mielipiteensä suojelluksi haetusta alueesta ja sen ympäristöstä.
Moni espoolainen kulttuurin ystävä jakaa kantani. Maan toiseksi suurin ja toiseksi varakkain (väkiluvun suhteen) Espoo tarvitsee kunnon teatterin, jossa on sekä kaikki yleisötilat, että myös henkilöstön työtilat. Ei voi olla niin, että teatteritaide olisi kulttuurina parempaa kuin arkkitehtuuri, ja siksi arkkitehtuurin merkkiteoksia voisi tuhota teatterin tarpeiden vuoksi.
Teatterisäätiö ajaa pakotettuna riisuttua mallia, jossa teatteri olisi vain Kulttuurikeskuksen sivusali. Muuten ei teatteria Espooseen kuulemma saada. Olen kunnianhimoisempi.
Yhteenveto
Toivon, että Ympäristöministeriö paneutuu asiaan tavallista laajemmin, koska päätöksellänne on vaikutusta teatterin tulevaisuuteen ja koska emme koe saaneemme puolueetonta käsittelyä Elyssä. Kyseessä on kansallismaisema. Asialla on julkista mielenkiintoa monellakin tapaa.
Ely tai Espoon kaupunki eivät ole kiistäneet seuraavia väitteitäni:
Asian käsittelyssä Espoossa ja Elyssä on ollut joka vaiheessa saman suuntaisia epäkohtia, joista ministeriökin on Elyä huomauttanut. Kyse ei voi enää olla sattumista, vaan on havaittavissa tarkoitushakuisuutta, joka loukkaa hakijan etua. Harkitsen tältä osin hallintolain mukaista kantelua ao viranomaiselle.
Elyn virheellinen toiminta on aiheuttanut sen, että asiaa on käsitelty jo viidettä vuotta, eikä ratkaisu ole näköpiirissä. Talojen purkuun perustuvat suunnitelmat ovat kaupungilla jo pitkällä - vuosibudjettitasolla. Jos ja kun toivottavasti kohteet suojellaan, vuosien työ ja tuhlatut verorahat valuvat hukkaan. Projektit viivästyvät vuosilla, kun kaikki pitää aloittaa alusta. Mäkinen on selkeästi todennut kysyttäessä, ettei suojelusta tarvitse välittää ja purkuun perustuvat suunnitelmat voivat edetä, eikä Ely tule myöntämään suojelua (Länsiväylä kesäkuu 2017). Ja suunnitelmat ovat myös edenneet.
Onko tämä sellaista ympäristöhallintoa, jota ministeriö pitää suotavana?
Toivon, että farssi päättyy, näyttelijät ovat väsyneitä ja alkavat toistaa itseään.
Juhani Hakala
Valt. maist. Alkoholihallinnon
kehittämis-/suunnittelupäällikkö, eläkkeellä Entinen Espoon kaupunginvaltuutettu Kulttuurilautakunnan vpj (4v) ja pj (8 v) 1996-2008
Tiedoksi Helsingin Sanomat
Juhani Hakala
Ristiaallokonkatu 4 B 63
02320 Espoo
0505521513
| ||