web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Ihan pienet joulut

Ihan pienet joulut

15.12.14 vietimme kannatusyhdistyksen pikkujouluja Sakarissa. Puheenjohtaja Leo Eskola avasi tilaisuuden ja kertoi teatterille lahjoitetusta reliefistä, jolle vielä etsitään paikkaa. Kohta voimme myös viettää uuden teatteritalon tukikonserttien 10 v. juhlaa. Uuden teatteritalon valmistelutyöryhmien työ päättyy viimeistään ensi syksynä, jolloin ollaan valmiita tekemään päätöksiä. Leo kehui hallituksen taitavia käsiä, jotka olivat loihtineet monipuolisen pikkujoulutarjoilun.

Hallituksen jäsen Raini Sipilä luki Mika Waltarin joulutarinan. Alusta muistan, ettei ”lapsesta voi tulla muuta kuin häiriötä”. Lopussa sanottiin, että ”Onhan kuusivuotiaalla sentään järki päässä” ja että ”Tyttö kuitenkin on ihminen”. Sen pituinen se.

Vajaa 4 vuotias tyttärentyttäreni kirjoitti kirjettä joulupukille. Äiti kysyi, että ”Mitä kirjoitit?”. ”Höh en minä tiedä, enhän minä osaa lukea” vastasi tyttö.

Seuraavaksi esiintyi osa Espoonlahden koulun ja lukion Jyllan kuorosta. Ja hyvin esiintyikin erikseen ja yhdessä meidän kanssa Erkki Sipilän johdolla. Oopperalaulaja Niklas Spångberg antoi kuoron soinnille syvyyttä. Kannatusyhdistys myönsi kuorolle avustuksen ja jakoi myös joululahjoja.

Osasta parin joululaulun sanoja muodostui seuraava runo:                                                                
Pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.                                                                           
Kun yhtä puhdas itse olla voisin.                                                                                                       
Kun harras sävel sisälläni soisi.                                                                                                  
Mieleni on täynnä kirkkautta.

Teatterin ja kannatusyhdistyksen historiikista ”Haaveista totta” puheenjohtaja Leo totesi, että ”tällaista en ole koskaan kohdannut”. Tarkoittikohan hän, että paljon parempi kuin moni muu huonompi historiikki? Ei tarkoittanut.

Historiikkimme ei ole tylsä historioitsijan katsaus menneeseen, vaan teatterin tekijöiden ja tukijoiden näkemyksiä ja kokemuksia. Todella kivasti toimitettu, taitettu ja haastateltu. Erityisesti minua miellyttivät humoristiset kuvat eri asiayhteyksissä. Niissä kaikissa oli viesti.  Omat tekstinsä löytyvät Kirsikka Moringilta ja Maria Säköltä. Oli mielenkiintoista verrata teatterinjohtajien käsityksiä teatterin tekemisestä. Kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen teki täydellisen katsauksen Espoon kulttuurin vuosikymmeniin. Pidin kovasti tekstistä näitä vuosikymmeniä Espoon kulttuurissa luottamustoimissa eläneenä.

Keskustelu historiikista oli vilkas, altavastaajina kirjailijat Marika Agarth ja Heikki Pohjala.

·       Kirjaa jaetaan 750 kpl, toimittajille, johtaville virkamiehille, poliitikoille, teatteriväelle ja –järjestöille, kirjastoille jne, sekä käytetään liikelahjana.

·       Molemmat kirjan tekijät saivat kannatusyhdistykseltä stipendin kiitokseksi tehdystä arvokkaasta työstä.

· Teatterin alkutaipaleella oli paljon jännitteitä ja eri suuntiin vetäviä voimia.

·Akanaan keskeinen vaikuttaja Sakari Jurkka ajoi ensin laitosteatteria, mutta innostui kovasti uudesta profiilista.

· 1970-luvun alussa tehty päätös teatterin rakentamisesta katosi mystisesti byrokratian viidakkoon.

· Helsingin kunnallispolitiikka on sekin jo sekavaa, mutta ei mitään verrattuna Espoon kunnallispolitiikkaan.

· Teatterissa on ollut 450 esitystä.

· Teatterinjohtajien linjoista Marton oli ehkä poliittisin ja yhteiskunnallisin. Hänellä oli todella hyvät suhteet moniin lähetystöihin.

· Jussi Helminen, joka oli johtajana 13 vuotta, toi sirkusta, mimiikkaa ja komiikkaa.

·Kirjan mukaan Oittinen halusi muokata klassikkoja nykypäivään, Marton taas kunnioitti alkuperäistä tekstiä ja näytteillepanoa.

·Kirjailijat myönsivät ”painostuksen alaisina”, ettei aivan kaikkia kiusallisimpia asioita ole käsiteltyJ

·Tapiola on teatterille ainoa oikea paikka jo metronkin vuoksi.

· Brändi on pidettävä kirkkaana ja luottamushallinnon on toimittava jämäkästi.

· Pitäisikö myös omien tuotantojen tukea teatterin brändiä, Kojoottikuu ja Virginia Woolf edustavat aika erilasia ääripäitä?

·Teatterin ja Aalto-yliopiston yhteistyötä on kehitettävä, esim. lopputöitä voisi tehdä teatterissa.

·Teatterin suhde tiedottamiseen aiheutti vilkkaan keskustelun. 

o   Helsingin Sanomat on Helsinki-orientoitunut. Espoo on epäkaupunki.

o   Suhde kaupunkiin on löyhä, esim. esitteiden kiinnittäminen julkisiin tiloihin on tehty hyvin vaikeaksi

o   Länsiväylä-lehdessä ei enää ole kulttuuritoimittajaa, eivätkä toimittajat saa tehdä illalla töitä. Silloinhan eivät teatteriarvostelut onnistu. Lehti siis keskittyy vain päivällä tapahtuviin uutisiin. Lehden kulttuuritarjonnan taso ja määrä on romahtanut.

o   Myöskään Espoo-lehdestä ei ole hyötyä teatterin markkinoinnissa.