web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Virginia Woolfin poliittinen roolijako

Virginia Woolfin poliittinen roolijako                  13.2.14

Espoon kaupunginteatterissa on nähty jo kaksi osaa Espoon politiikasta kertovasta Esitystaloudesta ja kolmas osa on valmisteilla. Kaupunginjohtaja Mäkelä luuli nauraneensa yleisössä eniten, kunnes huomasi, että vierailulla kaupunginjohtajat nauroivat vielä enemmän.

Virginia Woolf sai ensi-iltansa. Näytelmä tunnetaan myös Elisabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämästä Oscar-elokuvasta. Olen vielä niin Esitystalouksien vallassa, että näin Woolfinkin roolijaon poliittisesti.

Taustalla on Marthan isä yliopiston rehtori. Hän on ilmiselvästi kepulainen. Ei vielä näy, mutta vaikuttaa jo kaikkeen. Hän on kovasti punasilmäinen, mikä liittyy varmaan vaalien jälkeiseen aikaan. Näytelmä alkaa, kun vanha pari Marthan ja George kutsuvat nuoremmat Nickin ja Honeyn kylään, isällä vietetyn kostean illan jälkeen. Humalatilasta päätelleen isä taisi tarjota laimentamatonta keskiolutta.

Luokittelin Marthan käytöksen perusteella ensin Persuksi tai Bymanniksi, mutta kyllä hän keskushenkilönä edustaa Espoon kokoomuslaista virkamiesjohtoa, mokia mokien perään. Luottamushenkilöt haukutaan, kaikki kielletään, kunnes kaikki myönnetään. Tosin ehkä Vantaan riitelevä ja kahtiajakautunut kokoomus sopisi vielä paremmin. Martha yritti jakaa märkiä pusuja muille puolueill… ei kun näyttelijöille, jotka kovasti yrittivät välttää niitä. Marthalla ei ole oman kertomansa mukaan huumorintajua, mutta naurettavuuden taju kylläkin. Tätä ei kyllä Espoon virkamiehillä taida olla, kun katsoo vaikka Espoon pysäköintikurjuutta ja Suomenojan sotkuja.

37893bfcda4e2a9c7bc85b680a2b1679.jpg

George on ilmiselvä RKP-läinen. Vai onko sittenkään? Sliipattu kyllä, mutta eihän bättre talande folk puhu noin rumasti muista puolueista, varsinkaan kokoomuksesta. Meuhkaa hirveästi, mutta itkee kun Marttha jättää (kok). Mutta lopulta tämä rakkaus kestää. Demareitakin hän piti mitättöminä.

Nick, eli demari piti kyllä itseään historiallisena välttämättömyytenä, paino ensimmäisellä sanalla. George epäili Nickin  pyrkimystä ihmisten kloonaamiseen samanlaisiksi.

Honey oli selvästi vihreä. Valeraskauksia, jotka puhkeavat. Hirveästi meteliä, vähän villoja. Elämän realiteetit ajoivat ulos (hallituksesta) oksentamaan. Marthan (kok) tunsi kovaa vetovoimaa Nickiin (SD), joka ei itse ollut aivan yhtä ihastunut Marthan syleilyyn.

Vasemmistoliittoa edustaa poika, josta hirveästi melskattiin, mutta joka oikeasti ei ollut olemassa.

Olipa näytelmässä poliittisia aforismejakin: ”En minä tiedä mikä on oikein, kun te (muut puolueet) valehtelette koko ajan”. Ja ”totuus ja illuusio (=poliittiset tavoitteet), kuka niitä voi erottaa? Täytyy jatkaa vain niin kuin me voitais.” ”Ei ole hetkeä, jolloin voisimme löytää toisemme”.

Näytelmä oli elokuvaesikuvaansa koomisempi, mikä varmaan johtuu siitä, että minusta esikuvana on Espoon politiikka. Tätä tukee sekin, että useimmille näyttelijöille tulee välillä itku.:-)

No oikeesti. Näytelmä oli aivan mahtava, yleisö aplodeerasi ensi-illassa seisaallaan.  Eihän näytelmällä ole mitään tekemistä Espoon politiikan kanssa, tuli vaan mieleen…

Juhani Hakala