Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Teatterin kevät
Teatterin kevät 13.5.15
“Häntä on luonnehdittu voimakkaaksi a rohkeaksi, mutta myös herkäksi ja hauraaksi. .. Häntä on sanottu sekä katkeraksi, että sisäänpäin kääntyneeksi. Häntä on jopa pidetty myyttisenä olentona… Mutta pinnan alla eli syvästi muita kunnioittava, lämminsydäminen ja nöyrä ihminen, joka eli kokonaan maalaustaiteelle… Helene valitsi yksinäisyyden - hän halusi käyttää kaikki voimavaransa maalaamiseen. Hän oli kyllin vahva tehdäkseen vaikeita valintoja.” (Lähde Tove Virta: Helene Schjerfbeck - muistamme hänet s 11).
Helene S. Rakkaudella oli Helene Schjerfbeckin näköinen näytelmä. Uskottava ja herkkä.
Jos vaimo näkee tämän blogin, on pakko heti todeta, että hänen mukaansa vaikka näytelmä oli hyvä näinkin, niin tekstistä ja muista henkilöistä olisi saanut enemmän irti. Vaimon linjoille tuli myös Hesarin arvostelija Lauri Meri. Mutta vaimo oli eka.
Meri toivoi monia uusia näyttämösovituksia, hän suorastaan vaatii niitä. Hänen mukaansa kuopiolaisten näyttelijöiden rahkeet olisivat kyllä sen kestäneet.
Näytelmää työstivät Kuopioon kirjailija ja Finlandia-ehdokas Sirpa Kähkönen, edesmennyt Ritva Holmberg ja ohjaaja Lasse Lindeman. Näytelmän pohjalla on aineisto, jonka Kähkönen keräsi 1930-luvun poliittisesta ilmapiiristä kirjassaan “Vihan ja rakkauden liekit“, joka kertoo Tammisaaren pakkotyölaitoksesta.
Schjerfbeckin ystävä nuori sankarirooleistaan Kansallisteatterissa tunnettu Matti Kiianlinna oli Tammisaaren pakkolaitoksen johtajan poika (k. 1931). Palvelija Almalla oli rakastettu leirissä vankina. Todellisuudessa eläneitä olivat myös taiteilija Helena Westermark ja aikansa tunnetuin taidekauppias Göstä Stenman. Nämä henkilöt mahdollistavat hyvinkin tekstin syventämisen. Ohjaajan valinta oli korostaa vain Heleneä, korostamatta muita hahmoja. Hyvä niinkin.
Suosittelen myös Tammisaaren pysyvää näyttelyä: Helene Schjerfbeck - Elämä ja taide.
Tämän kevään esityksistä jäi ehkä mieleen parhaiten Kajaanin kaupunginteatterin Sofian maailma. Näytelmä oli suunnattu nuorille ja se oli tehty nuorten ehdoin. Näytelmä imi mukaansa vaikka aiheena oli filosofian historia. Se ei ehkä ollut näytelmänä kevään paras, mutta annan pisteet siitä miten näytelmä osasi ottaa huomioon nuoren katselijakunnan. Lisää tätä.
Koletis kuu Peal (peto kuun kamaralla) puhutteli. Näytelmä oli kovasti ajankohtainen. Armenian kansanmurhasta tuli tänä vuonna 100 vuotta ja lehdistö noteerasi tapahtuman kiitettävärästi. Minimalistinen näytelmä oli kiinteä ja koukuttava kokonaisuus. Nosti esiin paljon hyviä muistoja Armenian vuorilta.
Virginia Woolfiin suhtauduin etukäteen hieman sekaisin tuntein. Se oli varmaa, että näytelmästä tulisi menestys, kuten tulikin. Useimmat vanhemmat katsojat olivat kuitenkin nähneet huikean elokuvaversion, joka oli aikansa tapaus. Yltäisikö kaupunginteatterin oma tuotanto samaan, koska kirjailija ei antanut mahdollisuuksia muuttaa näytelmää ohjaajan näkemysten mukaan? Ylsi.
Esikuvansa tasolle näytelmän nosti huippuunsa hiottu ohjaus ja erityisesti näyttelijätyö. Satu Silvo oli esikuvansa Elisabethin tasoinen. Luonnerooli? Antti Virmavirta oli tyyppinä erilainen kuin esikuvansa, mutta omalla tavallaan inhottavan uskottava.
Susanna Haaviston Maailman ihanin tyttö oli yllätys. Olin hieman skeptinen miten esitys minua viehättäisi. Kuitenkin laulusta, musiikista, tanssista ja valokuvista muodostui liikuttava ja kaunis kokonaisuus. Kaikki osat tukivat toisiaan. Erityisesti ihastutti ja liikutti Miina Savolaisen palkittujen valokuvien murheelliset sävyt lastenkodin tytöistä.
Oulun kaupunginteatterin Yksiöön en äitee ota näytelmästä en pitänyt. Taisin olla salin ainoa, koska muut aplodeerasivat näyttelijät monta kertaa esiin. Minusta näytelmä perustui tyhjänpäiväiselle verbalistiikalle, jossa ihmiset yrittivät puhua fiksummin kuin mitä itse olivat. Oikeista yhteyksistään irtirevittyjä repliikkikokonaisuuksia. Anteeksi - kyllä tällaisiakin näytelmiä tarvitaan.
Riksteaternin Vår Klass näytelmässä kristityt kyläläiset tappavat juutalaiset naapurinsa 1930-luvun Puolassa. Tämäkin oli ajankohtainen näytelmä. Juurihan vietimme II maailmasodan loppumisen 70 vuotisjuhlia. Vaimon kanssa aloitimme sattumalta juhlinnan Rooman Kapitoliumilla lasten ja nuorten kuoron ja orkesterin avustuksella. Kyllä tuli ikävä Espoon korkeatasoisia musiikkiopistoja. Olipa se sählinkiä.
Näytelmä tulee minua henkilötasolla hyvin likelle. Kirjoitin näytelmästä paljon, mutta poistin tekstin, kun se ei liity näytelmään vaikka näytelmä aiheuttikin hedelmällisiä ajatuskulkuja. Sellaisen esityksen pitääkin olla. Me like.
Mitä? Yhtäkö huutaa? Kuulkaas nyt!
 Minun kokemukseni ja taitoni eivät tulle riittämään kuvaamaan The Suit näytelmää. Se on saanut maailmassa niin paljon suitsutusta huippukriitikoilta, ettei siinä yhden Jussin ajatukset paljon paina.
Juhani Hakala
| ||