web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Kiveen menee se teatterikin


Kiveen menee se teatterikin                                              3.11.15

“Kivestä se lähtee teatterikin”. Näin luki vuonna 1965 Kulttuurikeskuksen paikalle asetetussa laatassa.  Siinä on vain pieni sijamuotovirhe. Siinä pitäisi lukea:  “Kiveen se lähtee teatterikin” eli Kulttuurikeskuksen kallioon.

Tiedättekö muuten, että Espoossa on jo kellariteatteri? En minäkään tiennyt. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka hyvin kellariin piilotetut teatterit tunnetaan edes omassa kaupungissa. Häpeääkö kaupungin johto teatteriaan?

Nyt ymmärrän miksi kellariteatteri on valmisteltu salaa. Eihän sitä kehtaaa näyttää ihmiselle joka ajattelee. Rekoillekin tulee maan alle ihan omat pysäköintitilat.

Kirjasto haluaa yhtenäiset tilat, yhteen tasoon ja päivänvaloa. Teknisen puolen virkamiesten mielestä kaksi kellarihuonetta kattaa tämän tarpeen.

Espoossa on tapana, että luottamushenkilöiden annetaan puuhastella mieleisissään puuhissa, jotta virkamiehet saisivat työrauhan. Säätiöthän on perustettu juuri sitä varten. Virkamiehet katsovat, että halvimmalla teatteri tulee, kun teatteria tehdään virka-aikana ilmoittamatta siitä kellekään.

Haluammeko me korkeaprofiilisen teatterin vai konservatorio-, kirjasto-, kulttuuritalo-, työväenopisto- näyttämön? Helmisen Jussi suosittelee, että Kansainvälinen teatteri voitaisiin myydä Kansallisteatterille onhan se jo ostanut  Lillanin, Areenan ja Peacockin.

Espoon säätiöiden tunnuslause on: “miksei kukaan koskaan kerro mitään”. Nytkin virkamiehet ovat valmistelleet teatterille aivan uuden talon…, ei kun kellarin salaa. Säätiölle ei siis ole taaskaan kerrottu, mitä sen puolesta on tehty, vaikkei säätiö sitä haluaisikaan. Espoossa kaupunki tekee yhteistyötä vain itsensä kanssa.

Oletteko muuten kuulleet, että Espooseen tulee Underground teatteri? Osa siitä kyllä jää maan pinnalle. Kulttuurikeskuksen arkkitehdin Sipisen ja museoviraston iloksi torille tule iso ja korkea kuutio, joka peittää kulttuurikeskuksen fasadin. Nimeksi tulee “Espoon kulttuurin hautapaasi”. Nimen keksivät viereisiä jalkapallokenttiä käyttävä Mäkelän jengi.

Virkamiesten mukaan Vesiputoustalon viereen rakennettava kerrostalo tuo kaupungille 20 miljoonaa euroa ja sillä rahalla teatteri kaivetaan kellariin. Lopuista viidestä asuintalosta tulevat 100 milj. euroa menee ylempien virkamiesten palkankorotuksiin.

Maapohja on kuulemme liian savinen teatterille, mutta ei asuintalolle.

Teatterin ensimmäinen esitys oli “Toivottu sininen ranta”.  Sen innoittamana säätiö ajoi teatteritaloa rantaan Länsiväylän varteen. Rannalle olisi rakennettu toivottu sininen teatterikylpylätoteemi.

Teatteritaloa vaadittiin nyt eikä heti. Valtuuskuntakin otti vuonna 2002 tosi tiukkaa kantaa: “Valtuuskunta keskusteli teatteritalosta ja totesi, että on tärkeää, että teatteritalo saadaan.”

Teatteria esitettiin myös Suurpeltoon. Onhan se aivan sama tuleeko teatteri pellolle vai kellariin.

Dolivo veti 2000-luvulla onnistuneesti puheenjohtajana  eläkkeeseensä asti teatterintalon estoprojekteja.

Luonnonkatastrofien kannalta on kyllä huono idea sijoittaa teatteritalo huonokuntoiseen vesialtaaseen Vesiputoustalon alle Tuulipuistoon.

Kaupungille jätetyssä adressissa oli 7258 nimeä teatteritalon puolesta. Tämä on 0,37 % Espoon väestöstä ja 100 % kulttuuria arvostavista espoolaisista.

27.9.06 Kulttuurilautakunnan päätöksessä, (luontainen vaatimattomuuteni estää paljastusta kuka) kirjoitti: “Tapiolassa ei ole  sen imagoa tulevaa julkista rakennusta.  Tapiolan arkkitehtoninen ilme on hiipumassa lisärakentamisen myötä.  Myöskään Espoon kaupunki ole sitten 1980-luvun kulttuurikeskuksen rakentanut kaupungin ilmettä muovaavia ja arkkitehtonisesti huomion arvoisia julkisia rakennuksia.“

Edellisen teatterin johtajan Jussi Helmisen mukaan “Teatterin arkkitehtuuri on voimakkain tekijä ohjelmistoa valittaessa. Jos rakennus ei houkuttele, on tehtävä houkuttelevaa ohjelmistoa - usein tämä tulkitaan kepeäksi ja kaupalliseksi. Taiteellisia riskejä on vaikeampi kääntää voitoksi vaatimattomassa tilassa maan alla. Kun sirkus tulee kaupunkiin, se pystyttää telttansa keskeiselle ja näkyvälle paikalle missä ihmiset ovat.“

Jussi keräsi kovasti tilastoja. Niiden mukaan teatterin osuus Espoon kulttuurimenoista on laskenut vuoden 1991 11,2 %:sta 2,6 %:iin vuonna 2008. Espoon kaupunginapua teatterille oli 5,9 €/asukas, kun 25 pienemmän kaupungin tuki oli 25,2 €/asukas. Eläköön jalkapallo. Suhteellisesti vähiten Suomessa teatteriinsa  panostaa korkeasti koulutettu Espoo.

Ei Espoo teatteria tarvitse, onhan niitä Helsingissä? Eihän Espoo sitten tarvitse jalkapallokenttiäkään, onhan niitä Helsingissä? Miksi meillä on Espoon Blues? Onhan Helsingissä parempia jääkiekkojoukkueita?

Vuonna 2009 Helminen ja käyttöpäällikkö Örn valmistivat rautalankaisen esityksen mitä teatteritalo tarvitsee toimiakseen hyvin. Muistiosa todetaan, että tilojen välillä pitää olla hyvä sisäinen logistiikka ja huom! työtiloissa päivänvalo.  Tuolloin nähtiin, että toimistossa ja harjoituksissa päivänvalo on tärkeä sekä psyykkisesti ja energeettisesti. Teatterin henkilökunta on myöhemmin luopunut näistä tavoitteista.

Lainataanpa vielä Helmisen Jussin mielikuvituksen lentoa. Hänen mukaansa uuden teatteritalon pitää olla Vauuuuu arkkitehtuuria. Oheistoimintoina hän esitti mm. kesä-, katu-, tori- ym teatteria  ja sirkustelttoja teatteritorille, teatterin tornin käyttöä kiipeilyseinänä ja sen katto olisi lintujen tähystystorni. Talvella teatterin torni toimisi pulkkamäkenä ja piha luistelukenttänä, filmejä luistelijoille heijastettaisiin teatteritorniin.

Vuonna 2007 tavattiin kulttuuriministeri. Kaupungin johtoa kirveli erityisesti muistion kohta, jossa teatterilaissa Espoon teatteri rinnastettaisiin Tampereen Työväenteatteriin. On se vaan kumma kun politiikka tunkee joka paikkaan. Samalla muutettiin Espoon Työväenopistonkin nimi epäpoliittiseksi Omniaksi.

Myöskin teatterin näytelmät on valittu heijastamaan teatteritalotilannetta. “Vähän niin kuin Alaskassa” olisi ehkä paras kuvailu säätiön ja kaupungin väleistä. Säätiön puheenjohtajaan varmaan viitataan näytelmässä “Profeetan valitus” vai olisiko “Raivokabaree” osuvampi ilmaus.  “Piilopaikka” esitettiin varmaan Revontulihallissa, uusintaesitys tulee maan alaiseen teatteriin.

“Myöhästyneen hääyön” jälkeen hanketta esiteltiin valtuutetuille. “Perheistä pahin - ei kun parhain” näytöksen oli kutsuttu kaupungin  virkamiesjohto. Uudet valtuutetut kutsuttiin katsomaan esitystä “Toisen ääni” .

Muuten teatteri on vastuussa kaupungin johtavien virkamiesten terveydestä. Aina kun heidän piti tulla teatterin tilaisuuksiin, he sairastuivat.

Olikohan se Martonin aikana kun esitettiin näytelmä “Murtunut nainen” ja Tytti Oittisen aikana “Virtahepo olohuoneessa”. Molierein “Luulosairasta” ei estetty Helmisen aikana, ”Ihmisvihaaja” kuitenkin esitettiin sanoo Jussi itse.

“Avoimien ovien päivä” kyllä esitettiin, vaikkei omia ovia ollutkaan. Teatterin tekninen puoli on luvannut järjestää allekirjoittaneelle vierailunäytännön nimeltä “Idiootti”. Espoon virkamiesten talopaikkavalintoja kuvaisi ehkä “Leiri maailman laidalla” tai “Katvealueelle”.

Kun teatterin alkua kuvasi Alaskan kylmyys, niin viimeaikojen talokiistaa kuvaa “Sainks Mä”.