Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
Hakemus Espoon kulttuurikeskuksen ja sitä ympäröivän miljöön suojelemiseksi
On väänetty tekstiä, että sano, tana. 19.5.16
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Hakemus Espoon kulttuurikeskuksen ja sitä ympäröivän miljöön suojelemiseksi
Liitteet: Liite 1. Espoon kulttuurikeskuksen historia ja arkkitehtuuri (www.espoo.fi)
Liite 2. Professori Arto Sipisen esittely (Wikipedia)
Liite 3. Kaupunginvaltuutettu Leena Luhtasen ja 20 muun valtuutetun allekirjoittama valtuustokysymys 25.4.2016
Liite 4. Professori Sipisen lausunto
Hakemuksen perustelut
Miljöö
Professori Sipisen mukaan hänen päätyönsä on Espoon Kulttuurikeskus. Sipinen on toistanut samoja teemoja myöhemmissä töissään (Imatran, Mikkelin ja Lahden kulttuuri/musiikkitalot, lukuisat kaupungintalot ja kirjastot).
Sipinen on työskennellyt Alvar Aallon toimistossa. Sipinen voitti työllään "Kuunsilta" (1980) Espoon Kulttuurikeskuksen (valmistui 1989) arkkitehtuurikilpailuun. ”Kuunsilta” jatkaa Aallon monumentaalirakennusten perinnettä (Lähde: Arto Sipinen, arkkitehti, toim. Tapani Aartomaa).
Kulttuurikeskus on osa Espoon arvokkainta kulttuurimaisemaa. Keskusta täydentää myös Sipisen piirtämä nk. Marimekkotalo kulttuuriaukion toisella laidalla.
Sipisen arvostamaan vesiaiheeseen kuuluu olennaisena osana Kulttuurikeskuksen vesiputous ja amfiteatteri. Sipisen työhön vaikutti keskeisesti Aarne Ervin Tapiolan suunnitelman Keskustorni ja vesiallas (sama lähde). Keskusaltaan reunoilla ovat maisemallisesti hyvin kunnostetut uimahalli ja Tapiola Garden hotelli.
Edellä kuvattu miljöö on kulttuurihistoriallisesti Espoon arvokkain ja sillä on merkitystä myös valtakunnan tasolla viimeisenä Tapiolan vanhan keskuksen jäänteenä Kyseessä on valtakunnallisesti merkittävä arvo- ja perinnemiljöö, joka on saanut valmistuessaan miljöökunniakirjan. Professori Ervi sijoitti Tapiolasuunnitelmissaan Kulttuurikeskuksen paikalle teatteritalon.
Tapiola on ollut rajun myllerryksen kohteena. Ainoina alkuperäisestä Tapiolan keskustan suunnitelmasta ovat säilyneet Keskustorni ympäristöineen, keskusallas, uimahalli ja Kulttuurikeskus sekä Marimekkotalo Keskustornin vieressä.
Espoon kaupungin www-sivujen mukaan: ”Rakennuksen "selkä" on Kulttuuriaukion puolella ja "syli" avautuu Keskusaltaalle. Valkoinen sävy liittää rakennuksen Tapiolan keskustan muihin rakennuksiin ja rakennus on suhteutettu vieressä sijaitsevan keskustornin suuriin massoihin.” Näin kaupunki myöntää, että myös kulttuuriaukio on osa arkkitehtonista kokonaisuutta, joka tulee säilyttää.
Uhat
Kulttuurikeskuksen eteen kulttuuriaukion alle on tarkoitus rakentaa teatteritila. Osa rakennelmista tulee torin päälle kuten näyttämötorni ja mahdolliset muut rakennelmat. Rakennelma pilaisi sekä Ervin että Sipisen suunnitelmien tavoitteet ja Kulttuurikeskuksen ja Marimekkotalon julkisivut.
Tapiolan Killan asukastilaisuudessa 2.5.2016 Tapiolan projektipäällikkö Antti Mäkinen kertoi, että suunnitelmissa on edelleen repiä osa Kulttuurikeskuksen keskusaltaan puoleista seinää ja poistaa amfiteatteri ja vesiputous. Tiloihin sijoitettaisiin kirjasto. Tämä muuttaisi Kulttuurikeskuksen arkkitehtonista luonnetta merkittävästi.
Käynti suunniteltuun teatteriin tapahtuisi Kulttuurikeskuksen sisältä. Portaat maanalaiseen teatteriin muuttavat myös kulttuurikeskuksen sisätiloja merkittävästi.
Yksi hakemuksemme perusteista on, ettei Kulttuurikeskuksen suojeluun ole voitu vaikuttaa demokratian keinoin. Tapiolan Asukasfoorumissa 9.3.2016 (virallinen kaupungin demokratiaelin) runsaslukuinen yleisö oli yksimielinen: teatteritalo maan päälle. Myös Tapiolan Killan, myös runsaslukuisessa, tilaisuudessa 2.5.2016 kaikki yleisön käyttämät puheenvuorot vastustivat maanalaista ratkaisua. Teatterisäätiön hallituksen edustusta ei ole ollut nykyisessä valmisteluryhmässä.
Espoon kaupunginhallitus päätti vuonna 2005, että teatteritalo rakennetaan nk. Vesiputoustalon itäpuolelle. Saman sisältöisen valmistelukehotuksen antoi Kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto vuonna 2014. Samana vuonna Kaupunginsuunnittelulautakunta päätti, että teatteri rakennetaan Vesiputoustalon viereen.
Näistä päätöksistä huolimatta virkamiehet aloittivat salaa valmistelun, jonka mukaan teatteri kaivettaisiin Kulttuurikeskuksen eteen länsipuolelle aukion alle. Kaupunginhallituksen jaosto joutui vuoden 2015 lopulla tapahtuneiden tosiasioiden eteen ja päätti, että molemmat vaihtoehdot selvitetään tasapuolisesti. Kuitenkaan työryhmään ei tullut Teatterisäätiön edustusta ja kaikki ryhmän jäsenet olivat sitoutuneet maanalaiseen ratkaisuun. Asialla on kiire, koska virkamiehet ovat ilmoittaneet esittelevänsä jaostolle vain maanalaisen ratkaisun rakentamista 6.6.2016.
Vuonna 2014 Vesiputoustalon viereinen tontti sopi kaupunginhallituksen jaoston esittelyn mukaan parhaiten Ervin Tapiolasuunnitelmaan. Vuonna 2015 jaostolle esitettiin, että nyt maanalainen ratkaisu sopikin parhaiten Ervin suunnitelmaan.
Myöskään kaupunginvaltuustoa ei ole informoitu kaupungin suunnitelmista (Leena Luhtasen valtuustokysymys).
Professori Sipiseen on oltu yhteydessä ja hän vastustaa hankkeita jyrkästi. Hän toivoo, että hänen päätyönsä suojeltaisiin.
Valmistelujen salaisuuden vuoksi virkamiesten suunnitelmista ei tiedetä riittävästi ja valmisteluun ei ole voitu vaikuttaa.
Yhteenveto: Laki rakennusperinnön suojelemisesta
1 §. Tämän lain tavoitteena on turvata rakennetun kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Rakennettua kulttuuriympäristöä kutsutaan rakennusperinnöksi.
· Kyse on kulttuuriympäristöstä.
· Kyse on tiettyä Tapiolan suunnitteluvaihetta edustavasta ajallisesta kokonaisuudesta. Kyseessä on alueellisesti monimuotoinen kokonaisuus Kulttuurikeskuksen ympäristössä.
· Ominaisluonteen vaaliminen edellyttää, että kohde säilyy alkuperäisessä asussaan.
· Erityispiirre on, että kyseessä on säilynyt Espoon arvokkain kulttuurimiljöö, samalla kun Tapiolan keskus on muuten rakennettu lähes uusiksi.
· Rakennusperinnettä kuvannee se, että kyseiselle paikalle on alkuperäisissä Ervin suunnitelmissa sijoitettu kulttuuritalo eli teatteri.
3.§ 1) kohteella on valtakunnallista merkitystä
· Kyseessä on monin tavoin palkitun Alvar Aallon oppilaan professori Sipisen päätyö, jonka teemoja hän on toistanut myöhemmissä töissä
2) kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslailla ja sen nojalla annetuilla säännöksillä tai määräyksillä;
· Maanalainen vaihtoehto esitetään päätettäväksi 6.6.16. Virkamiesten mukaan maankäyttö- ja rakennuslait eivät estä tätä, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä on ilmaistu asukastilaisuuden alustuksessa.
3) kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.
· Asemakaavoitus torin alle alkaa välittömästi, jos kaupunginhallituksen jaosto päättää esitetyn mukaisesti.
5 §Esityksestä tulee myös ilmetä tieto rakennuksen sijaintipaikasta ja, jos mahdollista, omistajasta tai haltijasta.
· Asian kiireellisyyden vuoksi Espoon Kulttuuriseura hakee erityisesti vain Espoon kaupungin omistamien Kulttuurikeskuksen, Marimekkotalon ja kulttuuriaukion suojelua. Seura kuitenkin katsoo, että koko edellä kuvattu kokonaisuus Keskustornin ympäristö, hotelli, uimahalli ja keskusallas ympäristöinen tulisi suojella.
8 §. Rakennuksen merkittävyys arvioidaan seuraavilla perusteilla:
1) harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus);
· Kyseessä on Espoon arvokkain kulttuuri- ja kaupunkikuvakokonaisuus. Tapiolan on koko maan tasolla tunnettu puutarhakaupunkina, jolla on ollut myös matkailullista merkitystä. Erityisesti ulkomaisia arkkitehtejä on käynyt opintomatkalla Tapiolassa. Tapiolan keskuksesta on jäljellä alkuperäisestä Ervin suunnitelmasta vain nyt haettu alue.
2) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys);
· Haetulle paikalle on jo Ervin suunnitelmissa varattu paikka kulttuurirakennukselle eli teatteritalolle.
3) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus);
· Kyseessä keskeinen osa Tapiolan alkuperäistä suunnitelmaa. Tätä korostaa se, että muuten Tapiolan keskus ei enää vastaa näitä suunnitelmia.
4) alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys);
· Kyseessä on professori Sipisen itsensä mukaan hänen päätyönsä.
5) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus); tai
· Alue on osa alkuperäistä Tapiolan puutarhakaupungin suunnitelmaa.
Hakija
Hakija on Espoon kulttuuriseura, kotipaikka Espoo. Seuran sääntöjen mukaan…………
Yhteystiedot: Puheenjohtaja …….
Espoon kulttuurikeskuksen rakentamisesta päätettiin kaupunginvaltuuston juhlaistunnossa
1.1.1972, jolloin Espoosta tuli kaupunki. Ensimmäinen huonetilaohjelma valmistui v.1974,
arkkitehtuurikilpailu julistettiin v.1979 ja sen tulokset v.1980. Kilpailuun osallistui n. 60 ehdotusta, joista arkkitehti Arto Sipisen ehdotus Kuunsilta valittiin voittajaksi. Rakennustyöt alkoivat v. 1986; peruskivi muurattiin Sibeliuksen syntymäpäivänä 8. joulukuuta. Talo valmistui tammikuussa. 1989. Kulttuurikeskus on rakennettu Asuntosäätiön lahjoittamalle tontille Tapiolan Keskusaltaan äärelle paikkaan, johon professori Aarne Ervi sijoitti Tapiolan keskustasuunnitelmassaan v.1954 teatteritalon.
Kulttuurikeskuksesta tuli ns. monitoimitalo, jossa sijaitsee konserttisalin (Tapiolasali), teatterisalin (Louhisali) ja näyttelytilan lisäksi Tapiolan kirjasto, Espoon musiikkiopisto, Tapiolan yhteispalvelupiste ja Espoon työväenopiston Tapiolan osaston tiloja.
Kulttuurikeskus on Espoon kaupungin ensimmäinen suuri kulttuuri-investointi.
Arto Sipinen työskenteli Alvar Aallon toimistossa 1950-luvun lopulla ja "Kuunsilta" jatkaakin Aallon monumentaalirakennusten perinnettä. Rakennuksen "selkä" on Kulttuuriaukion puolella ja "syli" avautuu Keskusaltaalle. Valkoinen sävy liittää rakennuksen Tapiolan keskustan muihin rakennuksiin ja rakennus on suhteutettu vieressä sijaitsevan keskustornin suuriin massoihin.
Rakennuksen korkeammassa osassa sijaitsevat julkiset tilat - salit, aputilat, näyttelytila ja
lämpiöt - matalassa eteläsiivessä ovat kirjasto, musiikkiopisto, työväenopiston tiloja sekä
kulttuurikeskuksen hallinnolliset tilat. Ulkoseinien materiaalit ovat harjattu valkoinen kvartsihiekkaharkko, travertiinilaatat ja lasi. Sisätilojen materiaaleja ovat koivu, travertiini ja mosaiikkibetoni. Lämpiöiden rakennesuunnittelu on ainutlaatuista maailmassa: kantavat pilarit ovat talon ulkopuolella ja kiinnittyvät rakennukseen palkeilla. Lämpiöiden lasit ovat kolmikerroksisia. Kolmannen kerroksen kuunkatselupaviljongin, josta puuttuu neljäs pilari, alapinnasta on maahan 14 m (koko pilarin pituus 21 m). Rakennuksen bruttoala on 12.900 m2 ja tilavuus 68.700 m3.
Liite 2
Arto Sipinen
 Arkkitehti Arto Sipinen vuonna 2002.
 Helsingin keskustasuunnitelma / XVII Triennale di Milano 1988.
 Jyväskylän yliopiston Ylistönrinne
 Espoon kulttuurikeskus
Arto Sipinen (s. 20. huhtikuuta 1936 Helsinki)[1] on suomalainen arkkitehti ja professori, joka on lukeutunut suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimiin jo usean vuosikymmenen ajan.[2] Sipisen päätyöt kuuluvat 1900-luvun suomalaiseen arkkitehtuurihistoriaan.[3] Arto Sipinen on ensimmäinen arkkitehti, jolle on myönnetty Pro Finlandia –mitali.[4]
Arto Sipinen työskenteli 1959–1961 Alvar Aallon toimistossa ja 1961–1963 Viljo Revellin toimistossa. Vuodesta 1965 hänellä on ollut oma arkkitehtitoimisto. Sipinen on toiminut sivutoimisesti TKK:n asemakaavaopin tuntiopettajana, Helsingin kaupungin julkisivutoimikunnan jäsenenä ja TKK:n arkkitehtuurin va. professorina.
Sipisen tärkeimpiä töitä ovat Espoon, Mikkelin, Imatran,
Lahden ja Kuusamon kulttuurikeskukset sekä muun muassa Imatran, Raision ja Kauhajoen kaupungintalot, sekä Mäntsälän, Tammelan ja Liedon kunnantalot. Hän on suunnitellut useita rakennuksia Jyväskylän yliopistolle vuosina 1970-2005. Jyväskylän
Ylistönrinteen rakennukset ovat Sipisen käsialaa, kuten myös Jyväskylän korkein rakennus, 15-kerroksinen Innova-torni. Helsingin yliopiston Kumpulan asemakaava on Sipisen suunnittelema. Sipinen oli yksi ensimmäisen palkinnon voittajista Helsingin keskustakilpailussa 1986 ja suunnitteli asemakaavaluonnoksen kaupungin yleiskaavan pohjaksi 1989.
Abstrakti valkoisuus vie Sipisen arkkitehtuurin muotokielen lähelle Richard Meierin Corbusier-lähtöistä uusmodernismia. Postmodernia ironiaa on turha etsiä hänen töistään, Sipinen jatkaa sitä modernismin linjaa, joka pohjautuu suomalaiseen funktionalismiin.[5] Sipinen on omassa suunnittelutyössään onnistunut sulauttamaan yhteen Aallon pehmeän humanismin ja Revellin rationalismin ja luomaan tältä pohjalta oman komean arkkitehtuurilinjansa. Hänen arkkitehtuurinsa on vuosien kuluessa kypsynyt ja pehmentynyt. Suunnitelmien runkona hahmottuvaa suorakulmaista
perusstruktuuria rikastuttavat tiloja funktion mukaan rajaavat pehmeästi kaartuvat pinnat, aulatiloja jäsentelee rytmikkäiden säleikköjen siivilöimä valo, saleja verhoavat akustisesti motivoidut, visuaalisesti rikkaat paneelit.[4]
Arto Sipinen on kestävämmältä tuntuva ilmiö suomalaisessa arkkitehtuurissa kuin monet päivän muotituotteet, joita parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan tuskin näkee arkkitehtuurin päälinjana.[6] Toisinaan taas arkkitehtuuri vaikuttaa ajattomalta; Alvar Aallon työt ovat lähes maagisia juuri tässä suhteessa. Myös Sipisen arkkitehtuurikielen ”klassisesta modernismista” heijastuu Aallon arkkitehtuurin tavoin sisäistä, perinteiseen tukeutuvaa voimaa, joka vahvistuu arkkitehtuurin ikääntyessä. Aikalaisten arviot vanhenevat, mutta rakennukset kestävät.[7]
Päätyöt
Julkiset rakennukset
Maankäytön suunnittelu
Arkkitehtuurikilpailut
Lisäksi 26 muuta palkintoa tai lunastusta, muun muassa :
Tunnustuksia
Pro Finlandia -mitali 1990
Professorin arvonimi 1995
 Espoon kulttuurikeskus / EUROPEAN MASTERS, Annual of Architecture (Atrium), 1991
Kirjallisuutta
Lehtijulkaisut:
Liite 3.Valtuustokysymys Espoon teatteritalon valmistelusta ja nykytilanteesta
Espoon kaupungin teatteritalohanketta on valmisteltu pitkään. Asiasta on tehty kaupunginhallinnossa useita selvityksiä ja päätöksiä. Valtuustoon nämä toimenpiteet eivät ole edenneet. Selvityksen kohde – teatteritalon paikka – on vaihtunut Vesiputoustalon edustalta Kulttuurikeskuksen yhteyteen.
Kun teatteritalohanke on kulttuuripoliittisesti, taloudellisesti ja myös maisemallisesti ainutlaatuinen ja erittäin laajavaikutteinen hanke, asian valmistelu vaatii mielestämme suurta avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja vuorovaikutusta erityisesti kuntalaisten mutta myös valtuutettujen kanssa.
Tämän johdosta me allekirjoittaneet valtuutetut kysymme:
Pidämme välttämättömänä, että päätöksentekijöillä on riittävä, perusteellisesti valmisteltu ja oikea tieto näin kauaskantoisesta asiasta päätettäessä. Tämä johdosta edellytämme, että tähän kysymykseemme vastataan, ennen kuin asia tuodaan valtuustoon päätettäväksi.
Espoossa 25.4.2106
Leena Luhtanen + 20 muuta kaupunginvaltuutettua
Espoon kulttuurikeskuksen suojelu
Professori Sipisen lausunto
Pyydettynä lausuntona otsikkoasiasta esitän kunnioittaen seuraavaa :
Päätös rakentaa Espoon uusi teatteritalo nk. Vesiputoustalon itäpuolelle sille jo valmiiksi kaavoitetulle tontille on ratkaisuna onnistunut ja kaavallisesti oikea. Uusi hieno kulttuuriakseli syntyy nyt jo nousevan liikekeskuksen kylkeen teatteritalolta kulttuurikeskukseen! Metron tuomat paineet uusien asuinrakennusten lisärakentamiselle voidaan toteuttaa tiiviistikin viereiselle vapaalle alueelle tuomatta niitä teatterille varatulle tontille!
Toinen esille tuotu ja julkisuudelta piilossa pidetty ratkaisu rakentaa teatteritalo ja kirjaston tilat nykyisen kulttuurikeskuksen ja sen edessä olevan kulttuuritorin alle on ajatuksenakin t ä y s i n a b s u r d i ! Ratkaisussa teatterin lavastetorni nousee keskelle kulttuuritoria ja altaan puolelta revitään luomani ratkaisun yhdestä ehkä herkimmästä keskusaltaaseen liittyvästä osasta vesiputous ja amfi pois! Allekirjoittaneeseen ei vaihtoehdosta, toisin kun on julkisuuteen valehdeltu, ole koskaan otettu yhteyttä! Kun minulle kerrottiin ratkaisuvaihtoehdosta otin sen ensin vanhana teekkarijäynänä, olihan kysymys urani päätyöstä, jota on maailmalla julkaistu sadoissa arkkitehtuurikirjoissa ja –lehdissä. Kunnes sitten minulle toimitettu Länsiväylä-lehti käsissäni koko asian karmeus paljastui! Soitin heti
professorivuoteni TKK:ssa minun assistenttina toimineelle HKP:n arkkitehti Jukka Karhuselle, mutta hän pesi kätensä koko asiasta! Ei kuulemma kukaan alkuperäisistä H, K ja P:stä tunne asiaa! Kuka sitten ottaa vastuun suunnitelmasta? Ensimmäinen SAFA:n eettinen ja moraalinen vaade liiton jäsenelle on ottaa yhteys alkuperäiseen suunnittelijaan varsinkin ja ehdottomasti silloin, kun kyseesssä on kansainväliseen maineeseen yltänyt rakennustaiteellinen merkkiteos!
Rakennuksen syntyhistoriaa:
Suomen arkkitehtiliitto valitsi alun perin arkkitehtikilpailun ammattijäseniksi professori Reima Pietilän ja allekirjoittaneen. Molemmat kieltäydyimme, koska halusimme itse osallistua kilpailuun. Pietilän liittomme silloinen kilpailusihteeri ymmärsi olihan hän varteenotettava voittajaehdokas, mutta minut hän haukkui perin pohjin, kun kieltäydyin tarjotusta kunniatehtävästä. Onneksi jo Espoon kaupungin korkeasti arvovaltaiseen palkintolautakuntaan saatiin 80-luvun rakennusalan merkittävimmäksi vaikuttajaksi aikanaan valittu Rakennushallituksen silloinen pääjohtaja Matti K Mäkinen. Kilpailun ratkettua keväällä 1980 sain ensimmäisen onnittelusähkeen kilpailussa lunastuksen voittaneelta, suuresti arvostamaltani kolleegalta, professori Juhani Pallasmaalta. Kun rakennus sitten pitkien poliittisten kiistojen jälkeen
1989 valmistui, välitti Pallasmaa hyvän ystävänsä, maailman arvostetuimman arkkitehtuurikriitikon, Kenneth Framptonin minulle osoittaman onnittelukirjeen, nähtyään Espoon kulttuurikeskuksen!
Lopuksi:
Luotan espoolaisten valitsemien kaupunginjäsenten älykkyyteen. Tuskin kukaan valtuustoon valituista haluaa jäädä historiaan nyt valmiiksi rakennetun professori Aarne Ervin luoman kansallismiljöön tuhoajana. Kyllä kulttuurikeskus ja professori Arno Ruusuvuoren kirkko kuuluvat Ervin rakennusten kanssa säilytettävään ja suojeltavaan kansallisomaisuuteemme!
Espoossa, Otsonpesässä 17. 5. 2016
Arto Sipinen, professori, arkkitehti SAFA
Miljöö-kunniakirja (Espoon kulttuurikeskus) 1989, Espoon kaupungin Espoo-mitali 1993
Pro Finlandia 1990, professorin arvonimi 1995, Rakennustait. valtionpalkinto 1999, kunniatohtori JY 2009
| ||||