web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

VIHA

Kirjoitettu Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen www-sivulle (www.eskateka.fi) "Meidän luokka"- näytelmän ensi-illasta.


VIHA                                            22.9.16

Meidän luokka

 Katsomon keskellä on lava. Ei muuta. Aika askeettinen lavastus. Mitähän tästä tulee?

Näytelmä alkaa. Huomaat istuvasi ladossa. Ladossa, jossa 1600 Puolan juutalaista poltettiin elävältä. Sinä olet osa näytelmää. Et pääse siitä pakoon. Myös sinä olet syyllinen. Meistä jokainen on. Kukaan ei ole ulkopuolinen.

Keväällä ”Meidän luokka” näytelmän ensiesittelyssä puhuttiin, mikä on vastuumme siitä pahasta, joka ympärillämme tapahtuu. Lavastus ottaa selvää kantaa: me olemme vastuussa. Näytelmän henkilöt perustelevat miksi eivät puutu juutalaisten huonoon kohteluun: ”mitä jos joku näkee” tai ”mitä jos joku kuulee”. Aika huonoja perusteluita. Ne lähtevät täysin omista tavoitteista.

VIHA ei synny itsestään, siihen on aina syy. Henkilökohtainen. VIHA on aina valinta. Voi olla myös vihaamatta.

Teologia Illmannin selittää esittelylehtisessä juutalaisvihaa seuraavilla syillä: ”eristäytynyt vähemmistö herättää epäluuloa, tuntematonta vihataan, pelko muutetaan hyökkäävyydeksi, heikompaa on helppo lyödä, tarvitaan syntipukki, kateus, juutalaisten näkyvyys ja helppous kohteena”. Eli jokainen näistä on vihaajan henkilöstä lähtevä syy.

VIHA oli näytelmässä molemminpuolinen katolisten ja juutalaisten kesken. Kuitenkin molemmat ovat Islamin kanssa yksijumalaisia nk abrahamilaisia uskontoja, joille kaikille Jeesus on tuttu hahmo. Itse uskossa ei ole paljon eroja (kun ottaa Koraanin niin kuin se on kirjoitettu - ei tulkittu). Mutta yhteiskuntasidonnaiset muodot ovat hyvin erilaisia. Siis erilaisia.

Kun katoliseksi kääntyneen juutalaisen lapselle mietittiin katolista nimeä, oli Maria ehdolla. Katoliset sanoivat, että eihän se käy, hänhän oli Jeesuksen äiti. Aivan ja uskonnoltaan juutalainen.

Erilaisuus on VIHA:n perusta, mutta onko se riittävä syy? Erilaisuuden pelko lähtee huonosta itsetunnosta – sitä vahvistetaan vahvan puolelle asettumisella. ”Vahva” (venäläiset, natsit, sisäinen poliisi) tarjoaa roolihenkilöille koston välineen.

Ohjelmalehtisen mukaan ”sitä pahaa jota juutalaisille tehtiin ei voi tehdä tyhjäksi. Sen voi kuitenkin kirjata ja sen voi ymmärtää. Totisesti se täytyy ymmärtää, jotta sen kaltaisen voi tulevaisuudessa estää”.

Edellä yritin sanoa, että lavastus todella toimi ja koko näyttämötilaa käytettiin hyväksi. Latomainen tunnelma luotiin seinäpaneeleilla ja yksi seinä oli ladon seinää parvineen. Pidin kovasti lavastuksen ideasta ja toteutuksesta.

Näyttämön päälle laskeutuvat hehkulamput kuitenkin viestittävät: valo on meissä. Kyse ei ole etsimisestä vaan löytämisestä. Kun valo löytyy, pahaa ei tapahdu. Myös näyttelijät sulautuvat lopuksi valkoiseen valoon.

Liian raju näytelmäkö, tappamista, raiskaamista? Elämä on raju, tämä kaikki tapahtui ja voi tapahtua. Jos totuus on rajua, meidän pitäisi jokainen omalta osaltamme vaikuttaa tähän totuuteen. Paha – näytelmän rajuus ei häviä, jos sen kieltää Tämä näytelmä ei jättänyt ketään kylmäksi.

Näytelmässä on hyvin kuvattu, miten VIHA vie mukanaan. Ensiksi hämmästytään kaverin väkivaltaisuutta, mutta pian olla itsekin innolla mukana. Myös mies – nais- asetelmasta saisi jutun juurta, mutta en siihen nyt puutu.

Edeltä taitaa hieman ilmetä, että minä ja muut pidimme kovasti näytelmästä. En aio kirjoittaa näyttelijätyöstä, se oli huippua, pitkälle vietyä, mietittyä, uskottavaa, tasalaatuista. Uskottavia persoonia. Kuten keväällä kerroin, näytelmän tapahtumat tulivat juutalaisuuden kautta lähelle montaa näyttelijää (mm. isoisä keskitysleirillä).

Mutta kuitenkin kaiken tämän ylistyksen jälkeen erityiskiitoksen annan ohjaaja Satu Rasilalle. Näytelmän intensiteetti pysyi vahvana koko ajan paitsi ehkä juutalaisten nimien luettelemisen aikana. Paljon pieniä mukavia ideoita, joita ruotsalaisesta paljon pliisummasta vastineesta puuttui. Symboliikka aukeni hyvin. Revontulihalli toimi yllättävän hyvin ja toteutti lavastajan ja ohjaajan ideoita. Kaikki pelasi saumattomasti yhteen.

Riisu kengät, sillä maa on pyhä”. Tämä symboliikka toimi hyvin, menkää vaikka katsomaan ja kiireesti. Lippuja voi olla pian vaikea saada.