Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
KIveen se menee teatterikin
|
Tämä vanha juttu on kirjoitettu pääasiassa siihen aikaan, jolloin teatteria vielä oltiin kaivamassa kokonaan maan alle. Nyt jo uskaltaa muistella näitä katalia aikoja.
“Kivestä se lähtee teatterikin”. Näin luki vuonna 1965 Kulttuurikeskuksen paikalle asetetussa laatassa. Siinä taisi olla pieni sijamuotovirhe. Siinä pitäisi lukea: “Kiveen se menee teatterikin” eli Kulttuurikeskuksen kallioon.
Tiedättekö muuten, että Espoossa on jo kellariteatteri? En minäkään tiennyt. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka hyvin kellariin piilotetut teatterit tunnetaan edes omassa kaupungissa. Häpeääkö kaupungin johto teatteriaan?
Juuri siksi kai kellariteatteria on valmisteltu salaa. Eihän sitä kehtaa näyttää ihmiselle jotka ajattelevat. Rekoillekin tulee maan alle ihan omat pysäköintitilat, mutta ei työtiloja henkilökunnalle
Kaupunginhallituksen jaoston mukaan paras teatterin paikka vuonna 2014 kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti oli Vesiputoustalon vieressä. Seuraavan vuonna jaosto päätti, että aivan samoista syistä paras teatterin paikka on maan alla – poissa silmistä. Virkamiehet perustelivat maanalaista ratkaisua sillä, ettei tarvitse rakentaa komeita ulkoseiniä. Jotkut taas haluavat teatteritaloa juuri niiden vuoksi.
Espoossa on tapana, että luottamushenkilöiden annetaan puuhastella mieleisissään puuhissa, jotta virkamiehet saisivat työrauhan. Säätiöthän on heidän mielestään perustettu juuri sitä varten. Virkamiehet katsovat, että halvimmalla teatteri tulee, kun teatteria tehdään virka-aikana ilmoittamatta siitä kellekään.
Espoossa kaupunki tekee yhteistyötä vain itsensä kanssa.
Haluammeko me korkeaprofiilisen teatterin vai konservatorio-, kirjasto-, kulttuuritalo-, työväenopistonäyttämön? Helmisen Jussi suosittelee, että Kansainvälinen teatteri voitaisiin myytäisiin Kansallisteatterille, onhan se jo ostanut Lillanin, Areenan ja Peacockin.
Arkkitehti Sipisen ja museoviraston iloksi kulttuuriaukiolle tulee iso ja korkea kuutio, joka peittää kulttuurikeskuksen fasadin. Nimeksi tulee “Espoon kulttuurin hautapaasi”. Nimen keksivät viereisiä jalkapallokenttiä käyttävä Mäkelän ja Isotalon jengit.
Lainataanpa vielä Helmisen Jussin mielikuvituksen lentoa. Hänen mukaansa uuden teatteritalon pitää olla Vauuuuu arkkitehtuuria. Oheistoimintoina hän esitti mm. kesä-, katu-, tori- ym teatteria ja sirkustelttoja teatteritorille, teatterin tornin käyttöä kiipeilyseinänä ja sen katto olisi lintujen tähystystorni. Talvella teatterin torni toimisi pulkkamäkenä ja piha luistelukenttänä, filmejä luistelijoille heijastettaisiin teatteritorniin.
Virkamiesten mukaan Vesiputoustalon viereen teatterin tontille rakennettava asuintalo tuo kaupungille 20 miljoonaa euroa. Teatterille taas sanottiin, että sama tontti on niin savista, ettei sinne voi rakentaa teatteria. Lopuista viidestä vieressä olevasta rakennettavasta asuintalosta saatavat 100 milj. euroa menee ylempien virkamiesten palkankorotuksiin ja Espoon konkurssikypsien urheiluyritysten tukemiseen. Ne kun putoilee koko ajan liigoistaan. Naisten urheilulla Espoossa on aivan päinvastainen suunta. Ilman kaupungin tukia.
Teatterin ensimmäinen esitys oli “Toivottu sininen ranta”. Sen innoittamana säätiö ajoi teatteritaloa rantaan Länsiväylän varteen. Rannalle olisi rakennettu toivottu sininen teatterikylpylätoteemi.
Teatteritaloa on vaadittu nyt eikä heti. Valtuuskuntakin otti vuonna 2002 tosi tiukkaa kantaa: “Valtuuskunta keskusteli teatteritalosta ja totesi, että on tärkeää, että teatteritalo saadaan.”
Teatteria esitettiin myös Suurpeltoon. Onhan se aivan sama, tuleeko teatteri pellolle vai kellariin.
Kulttuurijohtaja Dolivo veti 2000-luvulla onnistuneesti eläkkeeseensä asti teatterintalon estoprojekteja. Vt toimialajohtaja Sampo Suihko jatkoi kiitettävästi tätä linjaa
Kaupungille jätetyssä adressissa oli 7258 nimeä teatteritalon puolesta. Tämä on 0,37 % Espoon väestöstä ja 100 % kulttuuria arvostavista espoolaisista.
Satu
Sitten pieni satu. Olipa kerran valto nimeltään ei Tapio- vaan Anttila. Tämän valtion nimi tulee valtion kuninkaasta Antista, ei konkurssiin menneestä tavarataloketjusta, vaikka kyllä sekin symboliikasta käy.. Antilla meni oikein hyvin. Hieman häntä harmitti, kun hänen valtionsa kehitystä haittasi kolme asiaa: asukkaat, asiakkaat ja asiantuntijat (yleensä professoreita). Ilman heitä Antti voisi toteuttaa kulttuuri-ihannettaan: betoni on kaunista. Ja mitä enemmän sitä on, sitä kauniimpaa. Radiossa sanottiin, että Tapiola on pahempi kuin Kouvolan keskustan betonikolossit. Se on Antista ollut paras kiitos hänen työlleen.
Kuningas Antti oli käynyt Venäjällä Kyberopissa. Hän oli hyvä disinformaation jakamisessa. Esimerkiksi hän päästi Someen uutisen että Museovirasto ja Sipinen haluavat teatterin maan alle. Ja Länsiväylän eläkkeelle jäänyt päätoimittaja jakoi kiitettävästi tätä disnformaatiota lehdessään. Julkisen Sanan neuvostokin otti kantaa Länsiväylän pääkirjoitukseen.Pääkirjoitaja piti huolen, ettei muuta informaatiota jaeta lehdessä. Eipä saatu Heikin kanssa enää juttujamme läpi.
Tapiolan kuningaskunta kuului liittovaltioon nimeltä Espoo. Antin ongelma oli ollut, että tämä liittovaltio sotkeutuu koko ajan hänen asioihinsa ja pyytää kaiken maailman selvityksiä. Erityisesti Antti vihasi Kaupunginvaltuuston kokouksia. Valtuutetut eivät todellakaan tajua mitä ne puhuu ja päättää. Mitä se valtuutetuille kuuluu, jos Antti jättää noudattamatta Kaupunginhallituksen, sen jaoston ja Kulttuurilautakunnan päätöksiä sekä Kaupunginsuunnittelulautakunnan vahvistamaa kaavaa.
Onneksi yhteistyö Ely-keskuksen kanssa toimii. Se kadotti kulttuurikeskuksen suojeluhakemuksen siksi ajaksi, kun kulttuurikeskuksen purkamisesta päätettiin.
Jussin ajatuksia
Edellisen teatterin johtajan Jussi Helmisen mukaan “Teatterin arkkitehtuuri on voimakkain tekijä ohjelmistoa valittaessa. Jos rakennus ei houkuttele, on tehtävä houkuttelevaa ohjelmistoa – usein tämä tulkitaan kepeäksi ja kaupalliseksi. Taiteellisia riskejä on vaikeampi kääntää voitoksi vaatimattomassa tilassa maan alla. Kun sirkus tulee kaupunkiin, se pystyttää telttansa keskeiselle ja näkyvälle paikalle missä ihmiset ovat.“
Ilman Jussin jälkeistä teatterinjohtajaa meillä olisi jo teatteritalo kohta valmis. Thibblin ajoi voimakkaasti maan alaista ratkaisua, vastoin poliittisia ja säätiön hallituksen päätöksiä. Perusteena oli liian suuri riski. Eikös se riipu teatterin tuotantojen tasosta?
Helmisen Jussi keräsi kovasti tilastoja. Niiden mukaan teatterin osuus Espoon kulttuurimenoista on laskenut vuoden 1991 11,2 %:sta 2,6 %:iin vuonna 2008. Espoon kaupunginapua teatterille oli 5,9 €/asukas, kun 25 pienemmän kaupungin tuki oli keksimäärin 25,2 €/asukas. Eläköön jalkapallo. Suhteellisesti vähiten Suomessa teatteriinsa panostaa korkeasti koulutettu Espoo.
Ei Espoo teatteria tarvitse, onhan niitä Helsingissä? Eihän Espoo sitten tarvitse jalkapallokenttiäkään, onhan niitä Helsingissä? Miksi meillä on Espoon Blues? Tai Honka? Onhan Helsingissä parempia joukkueita?
Vaikuttajia ja näytelmiä
Vuonna 2007 tavattiin kulttuuriministeri. Kaupungin johtoa kirveli erityisesti ministerille annetun muistion kohta, jossa teatterilaissa Espoon teatteri rinnastettaisiin Tampereen Työväenteatteriin. On se vaan kumma, kun politiikka tunkee joka paikkaan. Samalla muutettiin Espoon Työväenopistonkin nimi epäpoliittiseksi Omniaksi.
Teatteriin kutsuttiin kovasti päättäjiä, jotta teatteritaloasiaa saataisiin eteenpäin. Jussi oli valinnut näytelmätkin hyvin sopivasti.
“Vähän niin kuin Alaskassa” olisi ehkä paras kuvaus säätiön ja kaupungin väleistä. Säätiön puheenjohtajaan varmaan viitataan näytelmässä “Profeetan valitus” vai olisiko “Raivokabaree” osuvampi ilmaus. “Piilopaikka” esitettiin Revontulihallissa, mutta uusintaesitys tulee maanalaiseen teatteriin.
“Myöhästynyt hääyö” -esityksen jälkeen hanketta esiteltiin valtuutetuille. “Perheistä pahin” – ei siis kun ”parhain” näytöksen oli kutsuttu kaupungin virkamiesjohto. Uudet valtuutetut kutsuttiin katsomaan esitystä “Toisen ääni”.
Olikohan se Martonin aikana, kun esitettiin näytelmä “Murtunut nainen” ja Tytti Oittisen aikana “Virtahepo olohuoneessa”. Molierein “Luulosairasta” ei estetty Helmisen aikana, ”Ihmisvihaaja” kuitenkin esitettiin, sanoo Jussi itse.
“Avoimien ovien päivä” kyllä esitettiin, vaikkei omia ovia ollutkaan. Teatterin käyttöpäällikkö on luvannut järjestää allekirjoittaneelle vierailunäytännön nimeltä “Idiootti”. Espoon virkamiesten talopaikkavalintoja kuvaisi ehkä “Leiri maailman laidalla” tai “Katvealueelle”.
Kun teatterin alkua kuvasi Alaskan kylmyys, niin viimeaikojen talokiistaa kuvaa “Sainks Mä”.
Muuten teatteri on vastuussa kaupungin johtavien virkamiesten terveydestä. Aina kun heidän piti tulla teatterin tilaisuuksiin, he sairastuivat.
| ||